Mitänää kirjotat?
Monien muiden ohella olen innoissani tästä toimituksen tunnustuksesta meitä mamma perhebloggaajia kohtaan! Kuinka hienoa on eristäytyä sieltä muodin virrasta, eritoten, kun allekirjoittaneen tyylitajuiset muotijutut ovat tätä luokkaa..
Juu hienosti ihan itse valitsit päälle raitaa ja ruutua. Ja tosi pro tollanen rakeinen puhelinkuvakin. Pointsit tästä taas!
Anyways, toimitus haastoi myös miettimään, miksi bloggaat ja juuri perheestä. No avauduin aiheesta jo ihka ensimmäisessä kirjoituksessani melko tasan kaksi vuotta sitten ja itseäni lainaten:
”…mulla on niin paljon sanottavaa! Mulla on mielipiteitä!”
Olen aloitellut tuotteliasta (krhm) bloggauselämääni jo vuonna 2008 kun kirjoitin -drumroll- koirastani Milasta. En siis itse ole todellakaan niin mielenkiintoinen tyyppi, että itsestäni jaksaisin jorinoida, saati että sitä kukaan lukisi. En ole koskaan haaveillut kirjan kirjoittamisesta (luen mielummin, silloin voi syödä kaksin käsin) tai liiemmin tykännyt kirjoittamisesta. Jos olisin paremman näköinen, vloggaisin. (No en itseasiassa todellakaan) Blogissani ei todellakaan käy tuhansittain kävijöitä kuukaudessa, eikä minulla oikeasti taida olla mitään suurempaa sanottavaa.
Miksi siis kuitenkin kirjoitan? Siksi etten spämmäisi ihmisten feediä Facebookissa täyteen kersastani. Ihan yksinkertaisesti. Olen käynyt blogissani läpi lapsen kasvuvaiheita ja kehitystä, sekä omaa äitiyttä. Blogi on pääsääntöisesti täynnä arjen pilkahduksia, harrastuksia sekä oivalluksia. Ennen kaikkea blogi on minulle paikka vertaistuelle. Olen saanut ihan mielettömän uuden ystäväpiirin blogin kautta ja siitä olen ikuisesti onnellinen. Lisäksi saan purkaa ajatuksiani paikkaan, jossa minua ymmärretään, jossa ihmiset ovat joko a) asiasta kiinnostuneita tai b) suunnilleen samassa tilanteessa. Ai niin ja sitten on tietysti suku, jota ei tarvitse päivittää ihan joka risahduksesta naamatusten, kun blogi on siihen oivallinen väline.
Miksi Lilyssä? Olen aloittanut matkani bloggerista ja Lilyyn eksyin FB-mainosten kautta seuraamaan Puutalobabyä ja Isyyspakkausta. Sieltä päädyin seuraamaan Norppalan touhuja ja loppu onkin ..no, historiaa. Tämä porukka, tämä mahtava ympäristö ja tämä (omalla kohdallani ainakin) trollaajien vähyys on se juttu, miksi olen viihtynyt niin hyvin, kuin olen.
Mutta että kiitos Lilyn porukka, hyvin olen viihtynyt, vaikka harvakseltaan itsestäni ilmoittelen. Häärään taustalla, kommentoin ja olen hengessä mukana. Ajattelen ja suunnittelen kirjoittamista, mutta tällä hetkellä elämän resurssit ovat valitettavan rajalliset.