Parissa viikossa voi tapahtua paljon. Vielä hetki sitten suunnitteilla oli kesä Nizzassa, internship paikan hakeminen ja uuden asunnon etsintä. Joskus on kuitenkin parempi katsoa realistisesti kokonaiskuvaa kuin tuudittautua unelmiin ja uskomuksiin, että asioihin tulee muutos. Vaikka elämä Nizzassa on ollut ajoittain ihanaa, on välillä kulttuuri, byrokratia ja kielimuuri iskenyt päin kasvoja. Monen asian summa johti siihen, että irtisanoimme vuokra-asuntomme ja ensi kuussa edessä on uusi seikkailu. Ensimmäisenä mieleen tuli epäonnistuminen- eihän tässä näin pitänyt käydä. Nyt kuitenkin tuntuu, että harteilta on pudonnut suuri paino ja asiat näkee selkeämmin. Joskus luovuttaminen avaakin ovia uusiin ja jopa parempiin mahdollisuuksiin. Tällä kertaa oli parempi luovuttaa ja löytää uusi suunta kuin palaa loppuun henkisesti. Kokemusta rikkaampana palaan lähtöruutuun eli Helsinkiin muutamaksi kuukaudeksi ja alan järjestelemään asioita, jotta muutto uuteen asuinmaahan (tästä lisää myöhemmin) sujuisi mahdollisimman mutkattomasti.

Mulla on viimeaikoina ollut hyvin ristiriitaiset fiilikset Suomesta. Tiedän sisimmissäni, että en sinne tule koskaan pysyvästi palaamaan, mutta tälläisiä hätäratkaisuja tehdessä Suomi tuntuu aina turvalliselta ja helpolta vaihtoehdolta. Jostain syystä kuitenkin tunnen itseni aina ulkopuoliseksi Suomessa käydessä, vaikka mikään ei periaatteessa siellä ole muuttunut. Sitä tunnetta on vaikea selittää, mutta luulen että se kuuluu asiaan, kun Suomessa tulee nykyään käytyä niin harvoin. Kyseessä ei kuitenkaan ole kuin muutama hassu kuukausi ja ihan jännittää, kun mietin mitä kaikkea kivaa onkaan luvassa Suomen reissun jälkeen!