Raskausaikana yleisin kysymys mitä minulta ollaan kysytty on ollut miten voit? Olen huomannut, että minun on ollut vaikea vastata tähän rehellisesti ja jos olen vastannut rehellisesti esimerkiksi just nyt muhun sattuu jokapaikkaan ja ahdistaa koska en halua valittaa kun tätä niin pitkään olen haaveillut niin kukaan ei osaa oikein reagoida siihen. Vastaankin tämän vuoksi mielelläni että kiitos minulle kuuluu hyvää, vauva kasvaa ja potkii, mitä sinulle kuuluu..?

Olen myös huomannut raskausaikana, että raskaana olevilla ja joskus raskaana olleilla on kilpailua siitä kenellä on ollut kamalin raskausaika. Itselläni tämä raskaus on ollut yleisesti ottaen helppo; en ole kärsinyt pahoinvoinnista, olen voinut liikkua hyvin(paitsi kävely), olen nukkunut hyvin eikä minulla ole ollut suuria hormonimyrskyjä(ainakaan toistaiseksi). Saan melko usein kuulla kuitenkin että odota vaan kyllä se siitä pahenee tai jos raskausaika menee hyvin niin odota kun se lapsi tulee. Miksi?

Kun sain tietää olevani raskaana marraskuussa 2018 pysyimme visusti hiljaa raskaudesta. Vasta NP-ultran jälkeen kerroimme vanhemmille ja joillekin kavereille. Osa sukulaisistani on kuullut asiasta myöhemmin muilta sukulaisilta ja ihmetellyt miksi en ole soittanut heille ja kertonut raskaudesta. Kuitenkin itsestäni tuntuu erikoiselta soitella sukulaiset läpi ja kuuluttaa raskaudesta, varsinkin kun takaraivossa jyllää pelko lapsen menettämisestä.

Usein minulla onkin huono omatunto, jos olen julkisesti ystävilleni tai työkavereille hehkuttanut kuinka iloinen ja ylpeä olen raskaudestani.

Toivonkin, että ehkä seuraavassa raskaudessani osaan jo keskustella ja kertoa raskaudestani rehellisesti ja avoimesti kaikkine pelkoineen ja huolineen mitä raskauteen lapsettomuuden jälkeen tuntuu.

Seikkailu lapsettomuuden ihmeellisessä maailmassa alkoi meillä vuonna 2016 syksyllä kun olimme yrittäneet saada lasta jo vuoden. Olin tuolloin 28-vuotias ja päässäni ajattelin, että voisin vielä toteuttaa haaveeni saada lapsi ennen 30 vuoden ikää.

Mielestäni on jotenkin hassua, että olen aina ajatellut että minulla tulisi olemaan vaikeuksia saada lapsia ja olenkin ajatuksena pyöritellyt päässäni ennen hoitojen alkua adoptiosta. Kuitenkin kaipuu kantaa oma lapsi on niin suuri, että ehdottomasti halusin tämänkin kortin kääntää.

Lapsettomuushoidot alkavat tutkimuksista. Verokokeesta, ultrasta, aukiolotutkimuksesta ja spermanäytteestä.

Tutkimuksissa ei selvinnyt mitään vikaa, olimme siis selittämättömästi lapsettomia. Hoidot jatkuivat inseminaatiolla ja koska hoidoissa ei selvinnyt mitään ongelmaa miksi emme tule raskaaksi, lääkärit olivat hyvinkin optimistisia. Inseminaatioita meille tehtiin 3 kertaa alle vuoden sisällä. Aikaa kului ovulaation osuessa viikonloppuun tai klinikan ollessa kesä- tai talvilomalla. Aivan, olemme julkisella puolella hoidoissa.

Lapset tulee hankkia nuorena ja ikä laskee hedelmällisyyttä.

Vaikka lääketieteessä tämä onkin yleinen tieto, kuitenkin julkisen puolen hoidot ovat pahimmillaan kestoltaan usein vuosia. Yksityisellä tämä tietenkin nopeutuu, mutta hinnat ovat tähtitieteelliset. Julkisella puolella IVF:n hinnaksi arvioidaan noin 700-800€ ja yksityisellä hinta nouseekin jo 2000-3000€

Ensimmäinen IVF tehtiin meille nyt marrakuussa, josta saldona tuli 15 solullista munasolua, joista hedelmöittyi 4kpl. Meille siirrettiin tuoresiirtona  suoraan 2 päiväinen alkio ja tästä saikin alkunsa meidän pieni tyttömme. Pakkaseen emme saaneet alkioita. Klinikalla epäiliin vian olevan siittiöissä, sillä normaali IVF meillä ei hedelmöittänyt ainoatakaan munasolua vaan kaikki 4 hedelmöittynyttä munasolua saatin ICSI hoidoilla.

ICSI-hoidoissa yksittäinen siittiö poimitaan pestystä spermanäytteestä ja viedään munasolun sisään ohuen neulan avulla tarkoitukseen kehitetyn laitteiston ja mikroskoopin avulla. Muutoin hoito toteutetaan kuten koeputkihoito eli IVF.

Meille kävi TODELLA onnekas tuuri, että juuri tuoresiirtona siirretty alkio jatkoi kasvuaan, näin käy yleensä melko harvoin.

Tällä hetkellä olen raskaana viikoilla 30 vko + 5 pv (kyllä tarkistin sovelluksesta). Matka tähän mennessä on ollut yhtä tunteiden vuoristorataa, päällimmäisenä tietysti onnellisuus ja kiitollisuus. Kuitenkin lapsettomuuden varjo seuraa meitä ja onkin vielä erittäin vaikea uskoa että tämä sattui juurikin meille.

Tervetuloa seuraamaan meidän seikkailuamme lapsettomasta lapselliseksi.