Olen aina niin lähellä sitä hetkeä, loppuratkaisua. Jossa kaikki palaset loksahtavat paikalleen, jossa ei ole enää epävarmuutta tai epämääräisiä säätöjä.

Kuitenkin

Jään aina siihen pisteeseen, jossa olen vihdoin päästänyt peloistani irti, antanut tilaa, luonut toiveita tulevaisuudelle. Rakentanut elämääni pienen paikan uudelle ihmiselle, joka tuo mukanaan oman elämänsä ja hammasharjansa. Siinä pisteessä, jossa olen esitellyt ystävilleni uuden ihmisen, josta kaikilla on vain hyvää sanottavaa.

Ei musta oo nyt mihinkään, oot upea tyyppi, mut tarviin nyt aikaa olla yksin

Pikkuhiljaa pelot kasvavat seinäksi väliimme, ja yhteinen tulevaisuus vaihtuu kuvaan minusta jälleen kerran yksin kotona kaiken kaaoksen keskellä.
Muilla se vaikuttaa olevan niin helppoa, ne tapaa ihmisen, ihastuu, rakastuu ja asettuu.
niin nekin varmaan mielessään miettivät, miten minä en vain osaa rakastua ehjiin ihmisiin.

Ja vaikka mä väitän että en pelkää, vaikka sanon, että annan kaiken mennä omalla painollaan.  En voi olla miettimättä, että olisitkin yksi niistä, jotka tuotiin mun elämään vain opettamaan, miten muurit on tehty pidettäviksi, ja mun sydän rikottavaksi.

Kaikki pimeät illat yksin kotona, joku romanttinen komedia televisiossa pyörimässä taustalla peittämässä hiljaisuutta, pieni särön tunne vatsanpohjassa, että tuota minäkin haluan. Joku joka pitäisi lähellä, kertoisi kaiken suoraan, ei pelaisi.

Tuli se päivä kun se käveli mun ovesta sisään. Valvoi kanssani koko yön, ja kaikki kliseet loksahti kohdalleen. Mitä useammin se käveli sisään, sitä enemmän mä itsestäni paljastin. Olin läsnä, pelkäämättä. Pitkät aamut sylikkäin mun sängyssä, siinä samassa, johon en ollut kenenkään aikaisemmin antanut jäädä yötä pidempään. Kaikki on ihanaa, kevät alkamassa ja mun hymy herkässä.

Kysymättä, se tunne käveli mun ovesta sisään. Mitä jos. Jos se onkin siinä vain hetken, antaa mun rikkoa kaikki muurini, antaa mun paljastaa itsestäni kaiken, kohtaa herkimmät kohtani säikähtämättä. Vain kadotakseen, vain rikkoakseen mut palasiksi, vain saadakseen hetken helpotusta omaan yksinäisyyteensä.

Annan itselleni luvan pelätä vielä tänään, huomenna yritän taas olla onnellinen