Esittelyni

Voisin kuvata elämääni lyhyesti Ennen Henkistä Avautumista ja sen Jälkeen. 

Pieni aurinkoinen tyttölapsi oli vielä yhteydessä ”kaikkeen”, kunnes elämä toisin opetti. Kasvoin pelkäämään asioita, jotka avoimelle pikkulapselle ovat hyvinkin luontaisia. Näin käy useimmille meistä: Intuitio ja yhteys kaikkeuteen katkeaa, kun ihmisyys astuu kuvioihin mukaan. Sellaiset vaistot, jotka eläimille ovat hyvin luontaisia, ovat usein ihmisten järkeilyn ja tieteellisten todistelujen tarpeen myötä suljettu. Harva ihminen edes muistaa asioita ennen neljän vuoden ikää, joten sellaista maailmankuvaa ”ei ole ollut olemassa”.

 

Ennen Henkistä Avautumista:

Elämä on ollut vaikeaa. Ongelmia, onnettomuuksia, virheitä, vahinkoja, sattumuksia, kompastuksia, menetyksiä, murheita, stressiä, ahdistusta, uhriutumista, paniikkia, pelkoa… PELKOA. Oli myös hyviäkin hetkiä, mutta ne jäivät aina negatiivisuuksien varjoon ennemmin tai myöhemmin. ”Miksi aina minä?”

Ystävienkin kesken keskustelut koostuivat pääosin siitä, mitä kellekin on sattunut ja kuinka kurjia tilanteita on ollut – mikäli ei ole ollut niin vähintään on kauhisteltava, mitä OLISI VOINUT sattua, tai miten mahdollisesti TULEE SATTUMAAN. (Ehkä vähän kärjistetysti kirjoitettu, mutta näin koen tarkastellessani asioita nyt.)

Maalaukseni ”Pelko” vuodelta 2006

 

 

Henkisen Avautumisen Jälkeen:

Aluksi tuntui kovin tyhjältä. Kaikki negatiivisuus oli poissa. Siinä sitä sitten leijuin kuukausia päämärättömänä tyhjyyteni keskellä havahtuen todella siihen, millä olinkaan tuon kaiken tilan aiemmin täyttänyt. Lueskelin Eckhart Tollen Läsnäolon Voimaa kokemukseni jälkeen, ja hän todella osasi pukea sanoiksi kokemani, mikä hämmästytti suuresti. Olin siis kokenut jonkinlaisen ”valaistumisen”? Minä, tämmöinen tytönpulliainen, joka ei ole koskaan moista edes tavoitellut, vaan ainoastaan murennuttuani palasiksi vanhan painolastin alla päästin irti ”menneestä elämästäni”, (joka on toki ollut paras opettajani). Tämän kokemukseni myötä kiinnostukseni ”yliluonnollisiin ilmiöihin” lopahti tyystin. Sen sijaan henkisyys alkoi kutsumaan. Moni ihminen henkisellä polullaan tavoittelee valaistumista ja ykseyden saavuttamista. En ole tohtinut puhua omista kokemuksistani nähdessäni, kuinka toiset tietoisesti tähtäävät koko elämänsä polulle, jonka tulisi ennenpitkää johtaa Valoon. Koin alkuun epäreiluksi, että sellainen omalle kohdalleni vain ”tapahtui”. Lisäksi tulin hyvin varovaiseksi myös sen suhteen, että tämänlainen tapahtuma voi ”nousta päähän” ja luoda illuusion ”paremmuudesta”, josta ei todellakaan ole kyse. En myöskään koe olevani ”valmis”, omalla polullani tapahtui vain sellainen käännekohta, että sain vastaukset kysymyksiin – joita en ollut enää osannut edes kysellä. Avauduin (tai taannuin) siihen, mikä pikkulapselle ja eläimille on täysin luonnollista. Tästä kokemuksesta kirjoitan myöhemmin yksityiskohtaisemmin. Tässä kuitenkin yksi kuva havainnollistamaan tietoisuuttamme:

Lähde: Facebook, Earth. We are one.

 

Kuka minä sitten olen tässä fyysisessä elämässä? Lääketieteellisesti määriteltynä ADHD (linkki aiempaan blogiini) kertoo paljon siitä, mikä on ollut yksi vaikuttava tekijä polullani. Henkisessä aspektissa määritelmäni lienee lähinnä Indigo, yksi monista uuden ajan lapsista. 

Olen oppinut, että tehtäväni täällä ei olekaan koettaa ”mahtua laatikkoon” (se on osoittautunut täysin mahdottomaksi tehtäväksi, voin vannoa kantapäideni olevan aivan ruvella silkasta yrittämisestä :D ) – vaan hyväksyä itseni sekä mahdollisesti opastaa muitakin ihmisiä ulos omistaan, mikäli niin tahtovat ;)

Tässä esittelyssäni mainittakoon vielä yksi inspiraation lähteeni Teal, the Spiritual Catalyst, jonka mainiot videot olen kokenut hyviksi keinoiksi jakaa tietoa, sillä hänellä on lahja pukea sanoiksi asioita, joille en itse aina ole termejä löytänyt.