Kevääni yksisarvisena

Määritelmäni yksisarviselle on, että kyseessä on uhanalaisen harvinainen muuhun massaan hukkumaton ihmistyyppi. Hänessä on täydellinen summa uniikkeja ominaisuuksia, jotka hänestä tekevät taianomaisen haluttavan tavisponin silmin. Yksisarvisen elämä ei välttämättä ole pelkkää sateenkaarilla tanssimista, koska ainutlaatuisuus on myös yksinäistä. Helpompaa olisi olla alkoholisti, koska vertaistukiryhmiä kyllä riittäisi. Olen aiemmin säälimättömästi saalistanut sysimetsät ja kaupungit läpeensä ymmärtämättä yksisarvisen haurautta. 

Nyt roolit ovat vaihtuneet. Olin valmistautunut kevääseeni kansainvälisenä yksisarvisen metsästäjänä Espanjan suurkaupungissa. Aloitin metsästykseni perinteilleni uskollisena Tinderissä ja matchailu tuntui jotenkin erilaiselta. Ensimmäisenä tapasten täyttämänä iltana huomasin taas jotakin erilaista ilmassa. Blondina, pitkänä, kalman kalpeana, eikun siis Lumikin valkeana, minä olin se joka loisti maagista yksisarvisen säteilyä latinokaunottarien keskellä. 

Olin pitänyt Barcelonaa melko kansainvälisenä kaupunkina enkä ollut kuvitellut erottuvani joukosta niin silmiinpistävästi. Tälläiselle raivopositiiviselle lortohkolle mielelle oli mukava uusi haaste kääntää tämä uusi rooli ahdistuneen mielen ja itsensä peittelyn sijaan tilaisuudeksi loistaa kirkkaampana kuin koskaan! 

Muuttaessani tänne en tuntenut ketään enkä ollut koskaan käynyt Espanjassa, koska melko noloja Kanarian lomia tai asumista täällä 3-vuotiaana ei lasketa. Ainut kaverini täällä kahden päivän jälkeen oli kämppikseni koira. Työttömänä, harrastuksettomana ja kielimuurillisena kavereiden keräily on melko haastavaa. Hysteerisen puheliaana ihmisenä halusin torjua yksinäisyyden ennen kuin se pääsisi kimppuuni hiipimäänkään. Päätin omistaa päiväni tasapuolisesti espanjan opiskelulle, kaupunkiin tutustumiselle sekä deittailulle.

Olen nauttinut uudesta elämästäni nyt kuukauden ja kokannut ehkä kolmesti, muuten olen ruokkinut itseni treffeillä. Ostin uuden söpön lompakonkin, mutta se ei ole onneksi käytössä kulunut vaan erittäin ystävälliset seuralaiset ovat antaneet murua skandinaavisten rintojeni alle. Useimpia uhrejani olen tavannut vain kerran ja näin jälkeen päin jopa harmittaa etten ole pitänyt tarkempaa lukua deiteistäni. Tärkeämpi luku minulle kuitenkin on se valioyksilöiden määrä, he jotka ovat joutuneet/päässeet nauttimaan seurastani useamman kerran. Tällä hetkellä ihan mukava kokoisia perhosia sixpäkittömään vatsaani on tuonut kaksi miestä: argentiinalainen karhun kokoinen rugbypelaaja ja unelma-aviomieskriteerit täyttävä kanadalais-intialainen lentäjä. Tässä vaiheessa voimme yhdessä hurrata kolmelle (vai 2,5:lle) uudelle maalle WOL-projektissani!! 

Näin kuukauden kokemuksen jälkeen voin todeta viha-rakkaussuhteen espanjalaiseen elämäntapaan. Onhan se ihanaa viettää siestaa, nauttia auringosta ja juoda halpaa viiniä milloin vain. Tekisin nuo asiat kuitenkin mieluiten englanninkielisessä, myönteisessä ilmapiirissä, edes jonkinlaisella aikataulutuksella ja hygieenisesti. Toivon kuitenkin poimivani mukaani täältä hippusen rentoutta ja uskallusta nautintokeskeisempään elämään, jos/kun joskus palaan kylmään Suomeen. Nälkä kasvaa ja ruoho vihertää tämänkin maan raja-aidan toisella puolella. Mielessä pyörii jo mahdolliset seuraavat laitumet tälle kaakille. Sitä ennen valelen kehoni kauttaaltaan sisä- ja ulkopuolelta viinillä ja tapaksilla sekä hytkyn väärään tahtiin latinomusiikkiin ja nautin elämästäni wannabe-latin chicana.

Suhteet Rakkaus Mieli Matkat

WOL, California/Irlanti

Mr. California/Ireland

Löytöpaikka: Tinderin kesälaitumet

Tutkimusaika: 27 päivää

Tutkimustapa: tehokkaat ja perhekeskeiset lähijaksot

Tuloksellisuus: perheemme läheneminen, unelmavävy kriteerien selveneminen

Prosessin arvionti: Vietin aikaa entisillä metsästysseuduillani ja päätin tehdä perinteisen Tinder-tarkistuksen sinkkuuntuneiden kiinnostavien yksilöiden varalta. Katselin tuttua tarjontaa luuserikarusellissa: ex-deittejäni/ex-vonkaajiani/kavereiden exiä ja muuta mistä halusin pitää kynteni erossa. Lopulta esiin pyörähti järkyttävän ihana jenkkihymy ja ammattiurheilun sivuvaikutuksena tullut ”ihan kiva” kroppa. Jenkki itse oli Californiasta, mutta irlantilaiset sukujuuret tarjosivat hänelle kaksoiskansalaisuuden. Täytyy vielä miettiä neuvoston kokouksessa oikeuttaaako tämä minut pisteisiin sekä Californiasta että Irlannista vai puolikkaisiin pisteisiin kummastakin…

Matchihan sieltä kolahti ja pääsimme heti juttelemaan. Hän oli vain kuukauden vierailulla ja halusi tutustua Suomeen sekä suomalaisuuteen. Tarjouduin antamaan ultimate-kokemukseni itsestäni, ei kun siis kotimaastani ja sovimme metsätreffit.

Kävelimme vehreän luonnonsuojelualueen metsässä ja metsässä kaikui hänen huutonsa ”awesome”, ”coool!”, ”super great!”. Huudon saattoi aiheuttaa koiranputki, kivi, suomalainen puu, suomalainen kaatunut puu tai minä. Itse tietenkin toivon jälkimmäistä. Jo aiemman jenkkivalloitukseni, Cappuccinon  kohdalla rakastuin heidän välittömään tapaan hehkuttaa ja innostua mistä tahansa. Pystyn samaistumaan heihin ja tuntuu kuin sparraisimme toisiamme innostumaan lisää ja aina vain lisää innostumisellamme. Jos joukossa sattuu olemaan synkkiä suomalaisia, voi tämä olla heille melko traumatisoiva ja vaikea asia käsitellä.

Päätimme kävelymme suurelle kivelle, jonka päällä istuimme ja katselimme auringonlaskua järvelle. Ehdimme juuri sanoa yhteen ääneen, että voiko hetki enää kauniimpi olla, kun auringonlaskumme yli lensi joutsenpariskunta. Tämän elokuvahetken jälkeen emme voineet muuta kuin laittaa kilpaa hymyilevät kasvomme vastakkain ja harrastaa kansainvälistä syljen vaihtoa. Jatkoimme treffejämme yön yli hänen luonaan ja nukuimme siveästi yhdessä.

Antaakseni hänelle laajemman Suomi-kokemuksen, kutsuimme hänet perheeni luokse syömään Suomen kansallisruokaa eli makaronilaatikkoa. Tämä oli melko poikkeuksellinen hetki minulle, Milf-Metsästäjälle eli äidilleni sekä metsästäjäkisällille, eli sisarelleni. Jopa ikimurjottaja isäpuoleni innostui vieraastamme niin, että jätti ensimmäistä kertaa sitten jouluaaton urheiluruudunkin katsomatta. Minulla ei ole tapana tuoda saaliitani kotiini näytille, mutta hän oli jollain tapaa ainutlaatuinen poikkeus. Toisaalta tämä oli virhe, koska maailmaa nähneen kolmea kieltä puhuvan Californian auringon mukanaan tuovan ammattiurheilijan jälkeen odotukset tuleville vävyehdokkaille ovat melko epärealistisen korkealla.

Nautimme muutamista yhdynnättömistä treffeistämme paljon, mutta perheeni ihastui ja kiintyi häneen enemmän kuin minä. Isäpuoleni kävi hänen pelissään, Milf-Metsästäjä kuskasi hänen polkupyöräänsä ja metsästäjäkisällisisareni kyseli hänen peräänsä viikkoja. Syksy saapui, suhteemme laantui, hänen vastustajajoukkueensa kaatui viimeisen kerran ja hän lähti levitti hyvinmuodostuneet hauiksensa ja lensi etelään.

Loppuarvio: Jatkan hyvillä fiiliksillä Amerikan valloitusta osavaltio kerrallaan, mutta alan huolestua, olenko jumiutunut liikaa urheilijoihin. Todella paha tapa, jota täytyy työstää tämän kevään ajan hitaalla, mutta intensiivisellä vieroitus- ja vierihoidolla.  Arvosana 10-, miinus siitä että hän lähti eikä hylännyt uraansa ja elämäänsä muualla vuokseni.

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe Matkat