Digitaalisen markkinoinnin ja myynnin koulutukseni päättyi viime viikolla, jota juhlimme yhdessä kurssilaisten kanssa kakkukahvein. Outoa oli tavata opiskelukavereita pitkästä aikaa, sillä emme ehtineet olla yhdessä kuin viikon ajan koronan vuoksi. Porukka oli hyväntuulista, mutta kukaan ei tainnut saada solmittua työsopimusta harjoittelun päätteeksi. En minäkään.

Voi kuitenkin olla, että pääsen hieman kirjoittelemaan sisältöä harjoittelupaikalleni myöhemmin, kunhan pääsevät vähän kartoittamaan, millaista näkyvyyttä blogitekstini hakukoneissa saavat. Hakukoneoptimoitu teksti onkin yksi vahvuuksiani ja eri tuotteista ja brändeistä kirjoittaminen on todella antoisaa. Nörtimpi puoleni jaksaakin sitten analysoida tuloksia ja seurata liikennettä Analyticsin puolella vaikka koko päivän.

Työttömyyden rasittavin puoli on pitkästyminen ja siksi onkin tärkeää keksiä erilaista tekemistä jokaiselle päivälle. Tämän viikon aion vain makoilla ja nukkua pitkään, mutta huomaan jo nyt stressaavani tulevaa. Vaikka olenkin tottunut työttömyysjaksoihin elämässäni, olen aina saanut aikani kulumaan uuden opiskelulla. Juuri nyt markkinoilla ei ole kuitenkaan mitään mielenkiintoista alkamassa. Tai on, mutta maksavat sitten monta tonnia.

Silmäilin myös työpaikkoja, mutta oman alan työtä Seinäjoelta ei ole helppo saada. Koronan vuoksi olen hieman skeptinen, että työllistyisin juuri nyt, kun lomautusuutisia tulee joka tuutista ulos.

Pinnan alla kuitenkin kuohuu ja nyt olisi oikea aika rauhoittua ja kääntyä hetkeksi sisäänpäin. Miettiä todellisia haaveitaan ja arvottaa asioita tärkeysjärjestykseen. Olin hieman levoton koko opiskelujeni ajan, sillä koulutuksen sisältöön kuulunut sometus ja oman osaamisen brändäys saavat toisinaan niskavillani pystyyn. En millään haluaisi tuoda itseäni esille somessa vaan puuhastelen mieluummin omassa kuplassani ja tulen löydetyksi, jos niin on tarkoitettu.

Ehkä mä nyt vaan sitten nautin tästä ajasta, asiat ovat aina kohdallani järjestyneet parhain päin.