Disclaimer: tämän postauksen kirjoittamiseen meni tuhat vuotta ihan vain Iinan (eli allekirjoittaneen) vätystelyn ja velmuilun vuoksi, sori siitä. Ja en oikeasti käy ihan noin kuumana veroista.

NOORA (Iinan sanoin): 

Noora, tuo sisarusparven esikoinen, on vaikuttanut sekä minun että Jennin makuun ainakin populaarikulttuurin suhteen. Ilman Nooraa olisin tuskin koskaan koukuttanut itseäni erinäisiin brittisarjoihin, Gilmoren tyttöihin tai Buffy, vampyyrintappajaan. 

Nooralta olen myös oppinut, että on ihan ok olla sosiaalisesti valikoiva tyyppi: miksi tuhlata aikaa ikäviin ihmisiin vapaa-ajallaan, kun voi lukittautua himppeen hyvien tv-sarjojen kanssa? Lisäksi mainittakoon, että Noora on meistä nopein kävelijä. Niin, miksi tuhlata aikaa kaduilla matelemiseenkaan?

Noora on myös toistaiseksi meistä ainoa keskiluokkaisen tulotason ja lähes kolmenkymmenen vuoden iän saavuttanut – mikä ei ole kuitenkaan estänyt häntä pukeutumasta räävittömiin bändipaitoihin ja kissasukkiin.

Noora on kantanut isosisarellisen vastuunsa hyvin eikä ole epäröinyt auttaa köyhempiä ja nuorempia siskojaan hädässä, jos nämä ovat, let’s say, unohtaneet kotiavaimet sisään tai hukanneet puhelimensa. Nooran (tai oikeastaan Nooran koiran omimalla ja karvaamalla) sohvalla punkkaaminen on vuosien varrella tullut tutuksi sekä minulle että Jennille.

Yhteinen ystävämme Minna on sanonut joskus, että minussa ja Noorassa on paljon samanlaista haahuilijaa. ”Te olette molemmat sellaisia, että saatatte kävellä vahingossa jotain pylvästä päin kadulla”, hän taisi kuvailla. Se on jollain tavalla aika kauniisti sanottu.

JENNI (Nooran sanoin):

Jenni, tuo Viléneistä keskimmäinen, tuntuu aina ehtivän syödä parhaimmat keksit kaapista ennen minua, kun satumme samaan aikaan Pukarolle. Minkälaiset salaiset supervoimat pikkusiskollani on tuon suhteen?

Jenni on se, jonka puoleen käännyn asioissa, jotka koskevat takkeja tai hulluja sukkia. Koska Jenni yksinkertaisesti ymmärtää, että Suomen säät huomioon ottaen on vain järkevää, että kaappi pursuaa erilaisia pilottitakkeja. Ja farkkutakkeja. Ja muunlaisia takkeja.

On myös hienoa, että lähipiiriin kuuluu ihminen, joka katsoo samanlaisella antaumuksella televisiosarjoja kuin itsekin teen. Jennille voi tekstata (tai oikeastaan whatsappata, mutta eihän se ole mikään oikea verbi) satunnaisen huomion esimerkiksi Unbreakable Kimmy Schmidtistä luottaen, että se tietää ja muistaa, mikä kohta mistäkin jaksosta on kyseessä.

(Sivuhuomautuksena voisi mainita, että siihen on ehkä syynsä, että me vanhat käävät luotamme siihen, että Iina tulee menestyneenä uranaisena elättämään vanhussiskojaan. Me maratonkatsomme Netflixiä siinä missä Iina pohtii verojen syvintä olemusta (tai jotain vastaavaa).)

Ylpeänä mutta kateellisena voin kertoa, että Jenni on meistä se kaikkein hauskin ja nokkelin. Ette te lukisi tätä blogiakaan ilman Jenniä, joka joutuu turhan usein patistelemaan allekirjoittanutta ja Iinaa kirjoittamaan osuuteensa. TÄSSÄ TÄMÄ NYT OLISI, OKEI?

IINA (Jennin sanoin):

Iina, tuo sisarista nuorin, on tiettävästi maailman ainoa ihminen joka innostuu veroista ja haluaa palavasti työskennellä virastossa. Iina paheksuu hulluja sukkia ja riemuitsee löytäessään ylikalliin (joo joo ”laadukkaan”) mustan t-paidan. 

Mutta osaa Iina hauskaakin pitää. Aina silloin tällöin hän kävelee huoneeseen, huutaa ”PAKKO TANSSIA” ja vetää sellaiset tanssisoolot, että oksat pois. Iina on aikoinaan ollut myös briljantti faceswapien tekijä Snapchatissa. Näyttäisin niistä kuvia, jos uskaltaisin. 

Keittiössä Iina loistaa kulinaristisilla keksinnöillään, joista tunnetuin lienee raejuustolla, banaanilla ja kanelilla koristeltu riisikakku. Iinalla (kuten meillä kaikilla) on erinomainen kyky olla sosiaalisesti h-y-v-i-n vaivaannuttava. Mutta se tekee yleensä kohtaamisista myös erinomaisen hauskoja. Esimerkiksi viime viikonloppuna kohtasimme Kiasman vessassa ja spontaanisti kättelimme toisiamme kuin kauan kadoksissa olleet vanhat ystävykset. 

Iina on meistä se, joka ottaa asioista selvää. Siksi hän on itseoikeutettu matkanjohtaja ja Jennin henkilökohtainen uravalmentaja (kehitystä on vähän heikosti vaan havaittavissa, mutta kyllä se tästä vielä.) On luojan lykky, että meillä on tuollainen pikkusisko!