Maagisia asioita


Joskus sama asia tapahtuu ”Taas” ja pysähdyn tuijottamaan sitä kuin etäältä. Sellaisia asioita, jotka tuntuvat tapahtuvan aina nimenomaan minulle, ei muille. Mietin liittyvätkö ne ne asiat syntymäpäivään tai horoskooppeihin, kuun vaiheisiin tai karmaan, vai ovatko ne vain maagisia asioita. Sattumalla niitä ei voi selittää ja matemaattisesti ne olisivat epätodennäköisiä. Ja minulle ne ”Taas” tapahtuvat asiat ,ovat ihan erilaisia, kuin jollekin muulle.

Niin kuin nyt vaikka ”Ensimmäisen päivän katastrofi”. Kutsun sillä nimellä kaikkia ensimmäisiä päiviä uusissa työpaikoissa. Vaikka olisin käynyt paikkaan tutustumassa ja seuraamassa asioiden etenemistä monena päivänä ennen virallista ensimmäistä päivää , jolloin olen oikeasti yksin vastuussa, tapahtuu juuri sinä ensimmäisenä päivän jotain, jota ei tapahdu seuraavan vuoden aikana kertaakaan. Eikä ole ehkä tapahtunut kellekään työkaverillekaan koskaan aiemmin.  Ajattelen aina ensimmäisenä päivänä,että  Nyt vaan tässä perusasioista tänään hoitelen” . ” Rauhallinen startti nyt sitten vaan. ” Vaikka tiedän ja odotan vähän kauhulla millainen räjähdys sitten kuitenkin tapahtuu.  Koska aina  sitten vuoron alettua ovi käy tai puhelin soi ja alkaa jokin maanvyörymän tyyppinen tilanne, jonka ratkomista kukaan ei ole ennakolta neuvonut. Omaan karmaani kuuluu kuitenkin onneksi myös se , että jotenkin kummasti niistä maanvyöryistä sitten lopulta selvitään ilman suurempia vaurioita. Vähän ehkä onnenkantamoisella ja ei täysin omaa fiksuuttani. Olen kovin kiitollinen tuosta moukan tuurista, joka kuitenkin suojaa näissä kaaoksissa. Seuraavana päivänä työpaikan kahvipöydässä sitten mietitään yhdessä ,että mikä ihme juttu sekin oikein oli ja millä tuurilla se tapahtui juuri nyt.

Toinen minua seuraava karma on se, kuinka aina tilanteissa joissa jaetaan pareja jossain ryhmätilanteissa joudun juuri sen tyypin pariksi, jota olisin vähiten toivonut. Oli se sitten minkälainen tahansa arvonta menettely. Suu tiukkana viivana sitten katson ,kun jotkut pääsivät tosi kivojen tyyppien kanssa tekemään juttuja. Sitten koitan tsemppailla itseäni, että ”Hyvä tästä varmaan tulee, että nyt vaan avoimin mielin”. Mutta kun pari osoittautuu juuri niin jäykäksi ja itsepäiseksi tyypiksi kuin pelkäsinkin on vähän vaikea saada itseään innostettua asiaan.

Joillakin on ihan toisinpäin. Kaverini kanssa ihmettelimme nuorempina  (ja hieman kateellisina) ,miten toinen kaverimme sai aina ne pojat kiinnostumaan itsestään joita toivoi. Tai vaikkei olisi toivonutkaan. Hänen täytyi tulla vain paikalle ja joku poika ,jota olimme katselleet etäältä monta päivää tulikin samantien juttelemaan hänelle ja kyselemään illaksi ulos. Vilkuilimme kaverini kanssa toisiamme tietty ” Niin just”-ilme kasvoillamme, kun ne vaihtoivat puhelinnumeroita.

Saman kaverin kanssa matkustaessa ,hän tutustui aina vaikka millaisiin kiinostaviin tyyppeihin aloittamatta itse koskaan yhtäkään keskustelua ja todennäköisesti osallistui  riehakkaisiin juhliin tuntemattomien kanssa ja ehkä jopa tanssinäytöksiin sen loman aikana, kun itse kiertelin eläkeläisseurueen kanssa muistomerkkikiertoajelulla ja poltin sielläkin naamani. (Eipä siinä: joko tämän seurauksena tai siitä huolimatta valitsen edelleen muistomerkkikiertueet juhlien sijaan.

Tuttuni on puolestaan vakuuttunut ,että hyvä pelionni karttaa häntä kuin ruttoa. Riipumatta siitä oliko kyseessä lauta- tai tietokone peli, hän häviää aina sellaisissa kohdissa, joissa onnella on tehtävänsä. Aina kun pitää nostaa ratkaisevalla hetkellä jokin kortti, se  kortti on huonoin mahdollinen,  kun taas pelikaveri saa aina sen ässän pinosta ,mitä juuri olisi tarvinnutkin. Vuosikausia seurattuaan tätä hän päätti alkaa ,jopa tilastoimaan tätä osoittaakseen, että universumissa on virhe. Epäreilu virhe.

Ja sitten on vielä ne maagiset tuulet, jotka vaihtuvat päivien mittaan. Kuinka yhdelle päivälle osuu kolme vastoinkäymistä eri suunnista ja täysin toisistaan riippumatta ja tuntuu kuin kävelisi ylämäkeen ja tuulee vain vastaan. Ja sitten ( hyvällä onnella) seuraavaan päivänä tuuli kääntyy ja kaikki asiat selviävät vähän kuin itsestään. Juuri kun oli todennyt että terveys, kesäloma ja jokin kaverisuhde on nyt sitten lopullisesti vedetty vessasta alas, kaikki korjaantuukin, vaikkei itse olisi ehtinyt tekemään edes korjausliikettä, vaan vasta rypemään itsesäälissä.

Ja sitten on vielä joitain pohjavirtoja jotka vaikuttavat hitaasti, mutta vetävät tietyllä tahdilla mukanaan . Minulla se pohjavirta on jokin todella hidas. Hidastelen elämässä joka paikkaan. Olen tehnyt kaiken aina jotenkin vähän myöhässä. Lakannut olemasta lapsi, luopunut leikeistä ja kuvittelemisesta, alkanut olemaan teini ja meikkamaan,  pussannut , saanut opiskelupaikkaa tai poikaystävää.  Muistan kun olin 18 -vuotiaana kaverin kanssa IKEAssa etsimässä tavaroita hänen ja uuden poikaystävän ensimmäiseen yhteiseen asuntoon ja tiesin, että tulee kestämään vuosia ennen kuin hyvälläkään lykyllä yllän samaan  pisteeseen.:IKEAn jonkun kanssa jota voin kutsua poikaystäväksi. Samaa mietin joskus vähän myöhemmin ,kun ensimmäinen läheisempi kaveri sai  vauvan. Asioita jotka olivat ihan valovuosien päässä.  Joillekin kaikki tuntuu tapahtuvan ryminällä jo ennen kuin on 20 vuotta. Kunnon pikakeilaus tai karuselli pyöritys.  Ja minä matelen ohitse jollain polkuautolla.

Jossaakin alkaa tuuli nousta tai jossain jokin tähti syttyy tai sammuu tai kuu kääntyy. Ja jotakin alkaa ”Taas” tapahtua. Mikä tämän nimi voisi olla?  Luulen ,että jossain kaukana idässä jokin vanha rouva nyökkäisi ja sanoisi ”Tietysti se johtuu tästä! ” ja levittäisi jonkin tähtikartan tai katsoisi kämmeneni viivoja tai teekupin pohjaa ja epäröimättä selittäisi asian. ”Voimat ovat näin sinun kohdallasi”. Ei ihmettelisi asiaa ,eikä väittäisi, että ”Se on vain jotain mitä luulen”. Toteaisi yhtä varmasti ,kuten länsimaissa selitetään asiat biologialla, reseptoreilla ja kemiallisilla kaavoilla että ”Näin nyt vain on. Tietysti!”.
Ateneum on muuten taas auki ja Repinin näyttely nähtävillä.

Kommentit (5)
  1. ”Ja sitten on vielä joitain pohjavirtoja jotka vaikuttavat hitaasti, mutta vetävät tietyllä tahdilla mukanaan . Minulla se pohjavirta on jokin todella hidas. Hidastelen elämässä joka paikkaan. Olen tehnyt kaiken aina jotenkin vähän myöhässä. Lakannut olemasta lapsi, luopunut leikeistä ja kuvittelemisesta, alkanut olemaan teini ja meikkamaan, pussannut , saanut opiskelupaikkaa tai poikaystävää. ”

    Samastun kovin tähän verkkaiseen virtaukseen. Olen aina tullut vähän perässä ja luopunut lapsuudesta hitaasti. Välillä on sen vuoksi saanut purjehtia aika yksin ja eri suuntaan kuin toiset, toisinaan se on turhauttanut ja ajoittain ollut armollista. Kun on jäänyt jo monta kierrosta jälkeen, ei ole enää kiire?

    1. Eikä ainakaan tule tylsää siinä mielessä , että olisi tullut kaikkia asiat koettua jossain yhdessä rysäyksessä😉

  2. ahh, tämä postaus oli hankala lukea koska jämähdin tuijottelemaan Repinin maagista siveltimenjälkeä. Mutta jahka sain taulut nautiskeltua ja keskityin tekstiin , niin toinen aah. Ihanasti kirjoitit!

    1. Sadko vedenalaisessa valtakunnassa on muuten varmasti innoittanut myös Rudoph Koivun tyyliä…

      1. Täytyypä googlata häntä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *