Ajattelun ajattelua ei taideta oikein opettaa koulussa. Tarkoitus kai siellä on opettaa se ensimmäinen  porras: ihan vain ajattelemaan. Mutta sitten voisi opettaa myös miettimään, miksi sitä itse tai joku muu ajattelee  niin kuin ajattelee. Mitkä kaikki tapahtuneet asiat ja sanomiset vaikuttavat siihen, että päättää salaman nopeasti jotain? Melkein vain reagoi , eikä ajattele joissain tilanteissa. Kun joku yllättää ,väistän tai ilahdun. Kun joku sanoo kireällä äänen painolla jotain ,vakavoidun, selitän tai kiukustun. Kun joku on pulassa ,pysähdyn tai ohitan. Joka päivä sata tapahtumaa, joissa toimin vähän kuin autopilotilla ja vasta kotona illalla, sängyssä, pehmeiden lakanoiden välissä, mietin mistä ne kaikki ajatukset ja reaktiot tulivat. Ehdin juuri sen ajatuksen ajatella ennen kuin nukahdan ja se jää ratkaisematta.

Tuntuu aikahypyltä miettiä, että jokin asia ,mikä tapahtui vuosia sitten saattaa aiheuttaa sen, että toimin niin kuin toimin tänä päivänä. Että monta kesää sitten kuultu lausahdus ,saattaa vuosia myöhemmin laukaista mielessä jotain. Ehkä jotain hyvää ,kuin pienen raketin ,joka välähtää taivaalla ja sen jälkeen on hetken valuvaa vaaleanpunaista tai kimaltelevaa vihreää. Ja se sysää käyntiin jotain joka vierii eteenpäin vuosia.

Muistan lauseen, jolla joku lohdutti ja haluan sanoa niin itsekin oikealla hetkellä jollekin toiselle. Tiedän puhe tyylistä ja eleistä kelle ei kannata kertoa mitään liikaa , koska siitä ei hyvää seuraa. Olen oppinut merkkejä siitä ,milloin kannattaa joustaa ja milloin sanoa suoralta kädeltä: Ei! Muistan työkaveria, joka auttoi juuri oikealla hetkellä, vähän salaa,  ja juuri sen verran, ettei tullut olo, että oli itse täysin hyödytön ja haluan itsekin tukea joskus jotakuta niin. Ja sitten oli se kaverin vanhempi, joka ei koskaan tuntunut utelevan,  mutta osasi kuunnella. Ja koitan itse miettiä miten sekin tehdään.

Koitan miettiä olenko asioista jotain mieltä, siksi että vanhempani ovat olleet sitä mieltä. Niin se kai usein menee; sitä alkaa hiljalleen muistuttamaan vanhempiaan mielipiteiden osaltakin, Ne sellaiset mielipiteet joita piti vanhojen horinoina 10 vuotta aiemmin. En haluaisi olla jotain mieltä vain siksi, että olen vahingossa perinyt mielipiteen.  Kaikkea sitä ihminenkin perii: mielipiteitä ja asenteita koriste-esineiden ja metsäpalstojen lisäksi.

Joskus pystyn jäljittämään jonkun lauseen tai kirjankin , jonka olen lukenut tai kuullut ,kun mietin miksi olen jotain mieltä. Jäljittämistä se onkin. Koska paljon on asioita ,joita on vain oppinut ja joita vain ”tietää” ,vaikkei oikein tiedä , mistä sen nyt sitten opettelikaan. Niin kuin kasvien ja katujen  nimet, vieraan kielen taivutusmuodot, maailman sotien vaiheet,  ja muistan jopa alkuaineiden painoja.

Kuuntelin , niin kuin moni muukin,  Esa Saarisen Filosofia ja Systeemiajattelu- luento sarjaa,  joka löytyy vaikkapa podtail.comista.  Saarinen puhuu ensimmäisessä osassa tuosta ajattelun ajattelusta ja jopa ajattelun ajattelun ajattelusta.  Sellaisia asioita ,joita olen itsekin toisinaan miettinyt , vaikken ole tiennyt että sitä kutsutaan filosofiaksi.Ylä-asteella tai lukiossa meillä oli Esa Saarisen kirjoittama oppikirja sillä ainoalla pakollisella filosofian kurssilla, joka opetusohjelmaan silloin uutuutena kuului. Muistan että oppikirjassa oli kikkailtu paljon fonteilla ja ,että en oikein saanut otetta siitä mitä filosofia oli. Hämärästi muistan Kirkegaardista jotain kokeeseen kirjoittaneeni. Mutta en oikein ymmärtänyt. En oikein kiinnostunut. Keskimääräisen 15-vuotiaan on hankala tarttua kierkegaardeihin. En tiedä olisinko ymmärtänyt ,jos olisi puhuttu että filosofiassa on tarkoitus opetella ajattelemaan ajattelemista. Ja epäillä sitä, että omat ajatukset eivät ole ehkä omia ,vaan muilta tulleita. Ja niitä pitää siksi vähän epäillä. Saattaa olla että en olisi saanut filosofiasta kiinni silloin mistään nurkasta. Ehkä se , kuten aika moni muukin asia, vaatii sen ,että yhtenä päivänä sitä vahingossa jää tuijottamaan jotain ajatusta ja alkaa miettimään mistä sekin on tullut.

Saarinen puhuu siitäkin miksi teemme asioita. Miksi haluamme jotain. Lähteekö lenkille siksi, että saa sykevyöstä palautteen ,että on alittanut jonkin tavoitteen tai ylittänyt jonkin tavoitteen tai siksi ,että saa tykkäyksiä ja näyttöjä somessa suorstuksesta. Tai toisaalta miksi antaa jonkun sanomisten vaikuttaa itseen ja toisten ei. Saarinen on sitä mieltä , että kaikkia ideoiden markkinoitsijoita pitäisi vähän epäillä :myivät ne sitten uskontoja, jumppaohjelmia tai asuntoja. Ei pitäisi hyväksyä jonkun muun ajatuksia ja mielipiteitä totuuksina. Jotkut kun ovat parempia myymään sanomisiaan vaikka eivät niin suuria asiantuntijoita olisikaan ja toiset tietävät vaikka mitä ,mutta eivät osaa sitä pukea sanoiksi niin, että päät kääntyisivät. ( Olisin itsekin ollut aivan luokattoman huono markkinoitsija  varsinkin some aikana. Itse katselen hämmentyneenä kuinka ihmiset puhuvat Instagram-videoilla puhelimensa kameralle kuin tuntemattomalle tuttavalle ,joka ehkä näkee ja kuulee , mutta itse ei näe kelle on puhumassa. En ikinä rohkenisi. Mutta minä olenkin se joka ei julkaise selfieitä ja ryhmäkuvistakin pyrkii lipeämään muiden varjoon.)

Ja siitä somestkin Saarinen puhuu ja kaikesta informaatiosta ,jota on joka paikka niin pullollaan ,että sitä putoilee korvista hartioilta ja  hihan suistakin. Kuinka kaupassakin pitäsi ottaa kantaa 100 asiaan ja eettisen ongelmaan ja tuotantoketjuun ennen kassalle pääsyä. Ja sitten täytyy vain mennä kuitenkin sillä autopilotilla ,koska muuten ei selviäisi ikinä ulos sieltä kaupasta. Mennä kotiin päivän päätteeksi ja sulkea kaikki tietokanavat hetkeksi. Että:   Voisi ajatella ihan itse. Koska ajattelu vaatii aikaa ja tilaa. Tässä kohtaa mieheni (ja ehkä aika moni muukin) sanoo : ”Mulle tulee kummallinen olo jos tietokone, puhelin tai televisio ei ole auki. Oon niin tottunut lukemaan jotain koko ajan toisella silmällä, että ilman oleminen tuntuu rangaistukselta ja ahdistavalta.”  Saarisen mielestä se ,että on ajatuksissaan kahdessa paikassa , eli puoliksi somessa tarkoittaa että, et ole oikeasti paikalla. Ja siitä kärsii eniten ihan itse. Koska muistijälki hetkistä  jää puolinaiseksi, jos et ole kokonaan paikalla. Oli se sitten luento tai mummon hautajaiset.

Nyt on vielä loput 7 jaksoa kuuntelematta. Onneksi on! Ajattelin kävellä ja kuunnella , kävelyssä kun on se hyvä puoli ,ettei tule näprättyä muuta. Askeleet ja paikat vain rytmittävät. Niin kuin kävelyllä puhuessakin. Siksi on hyvä viedä mieskin kävelemään toisinaan. Ei se sormet jäässä viitsi puhelintakaan selailla. Ja ehkä vuosien päästä muistan kun kävelen jostain kohtaa: tässä kohtaa kuuntelin sitä Saarisen luentoa. Tietäisipä jo nyt ,mitä sekin pistää liikkeelle vuosien mittaan.