Kirjoittajan blokki. Ah, tuo viheliäinen vieras.  Päätin vuoden alussa, että tänä keväänä opintojen esseepisteet eivät jäisi roikkumaan ja saavuttaisin esseepisterajan etuajassa. Vaan kuinkas kävikään? Esseet eivät olekaan soljuneet päästä sormien kautta näppäimistölle ja siitä merkitykselliseksi uuden tiedon reflektoinniksi. Päässä on pyörinyt montakin esseeideaa ja lähestulkoon valmiiksi jäsenneltyjä kokonaisuuksia, mutta kun on pitänyt istua alas ja kirjoittaa, mitään ei ole tapahtunut.

Olen miettinyt, mitkä tekijät ovat mahdollisesti aiheuttaneet blokin. Luulen yhdeksi syyksi viime syksyn reilun kirjoittamisen. Syksyllä piti kirjoittaa paljon, koska työn alla olivat niin syksyn esseet, opinnäytetyö sekä sisällöntuotantoprojekti Y-kampukselle.  Syksyllä päivät kuluivat pitkälti pelkästään tietokoneen äärellä näppäimistöä hakaten. Tuntui, kuin kirjoittamisesta saisi yliannostuksen.

Olen aina tykännyt kirjoittaa. Tekstin tuottaminen ja sanoilla leikittely on ollut aina intohimoni. Mutta kun kaikki aika menikin pelkästään kirjoittaessa (varsinkin pääasiassa tiukkaa asiatekstiä kirjoitellen), kirjoittamisesta katosi ilo ja mielekkyys. Tänä vuonna sitä on ollut edelleen vaikeaa löytää. Kirjoittajan blokin pahin vihollinen on ahdistuminen kirjoittajan blokista. Kun deadlinet alkavat painaa päälle ja aivoissa takoo tieto siitä, että kun pitäisi, niin blokki vain pahenee.

Inspiraatio ja stressaantunut mieli eivät sovi yhteen. Flow-tila ei tykkää täpötäydestä kalenterista tai jatkuvasta tekemisestä. Jos tietoinen mieli on buukattu suorittamaan jotakin koko valveillaoloajan, tiedostamaton mieli ei pääse työskentelemään rauhassa ja yhdistelemään asioita uusilla tavoilla. Oivalluksilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta syntyä eikä ainakaan nousta tietoiseen mieleesi. (Digivallankumous.) Stressi onkin ollut seuranani syksystä saakka. Jostain syystä se ei ole poistunut, vaikka alkuvuonna olenkin pyrkinyt pitämään kalenterini mahdollisimman ilmavana. Jotenkin siis mieleni on jumiutunut stressiin. Ensimmäisenä täytyy siis hoitaa stressi.

Korjaavina toimenpiteinä olen antanut itselleni aikaa ja opetellut laiskottelemaan. Laiskottelusta ja aikaansaamattomuudesta tulee tällaiselle perfektionistiselle suorittajalle huono omatunto ja ensin blokki onkin pahentunut. Mutta nyt kun olen saanut kunnolla levättyä ja annettua aikaa ja tilaa ajattelulle, alkaa kirjoittaminenkin pikkuhiljaa sujua.

Jos siis kirjoittajan blokki vaivaa sinuakin niin muista tämä:

Unohda turha kriittisyys. Älä arvostele kirjoittamaasi tekstiä. Ala vain suoltaa ajatuksia paperille (tai näytölle). Pääasia, että saat jotain aikaan, myöhemmin tekstiä voi aina editoida. Charles Bukowskikin on aikanaan todennut, että kirjoittajan blokistakin kirjoittaminen on parempi kuin se, ettei kirjoita olleenkaan. Tämä kikka näyttää toimivan.

Lähde:

Syvärinen, K. Neljä lääkettä kirjoittajan blokin selättämiseen ja luovuuden lisäämiseen.