Olen viime aikoina lukenut ja perehtynyt paljon tunnelukkoihin sekä siihen, miten ne vaikuttavat käyttäytymiseemme eri tilanteissa ja ympäristöissä. Aiheesta on kirjoitettu useita kirjoja ja erilaiset asiantuntijat sekä vaikuttajat ovat tarttuneet aiheeseen erilaisissa blogeissa ja podcasteissä. On kiehtovaa, miten elämän aikana koetut kokemukset ja asiat muovaavat käytösmallejamme. Voimme elämämme aikana rikkoutua, mutta myös eheytyä. Eheytyminen toki vaatii usein pitkän työskentelyn omien tunteitten ja käytösmallien parissa. Tunnelukoista ja niistä vapautumisesta on kirjoittanut mielestäni hyvin Eevi Minkkinen omassa blogissaan. Tunnelukot eivät ole vikoja tai virheitä, vaan itseasiassa hyvin ymmärrettäviä tapoja reagoida ja muodostaa tulkintoja varhaisten kokemustemme perusteella. Tunnelukot ovat myös linssi jonka läpi maailmaa katsomme ja jotenkin kummasti tunnumme vetävän puoleemme juuri sellaisia kokemuksia, jossa lukkomme pääsevät tulemaan näkyville. Se tekee kipeää. (Minkkinen 2016, blogi.)

Tiimityöskentely-ympäristössä on mielenkiintoista, kun erilaiset käyttäytymismallit alkavat törmäillä keskenään. Olemme oman tiimimme kanssa puhuneet tunteista sekä niitten käsittelemisestä ja ilmaisemisesta tiimissä. Olemme myös pohtineet, mitä apua on erilaisista persoonallisuustesteistä. Olemme tulleet siihen tulokseen, ettei mikään testi voi absoluuttisesti määrittää sitä, millainen ihminen oikeasti pohjimmiltaan on. Mutta hyviä suuntaviivoja erilaiset testit kyllä antavat. Testituloksista keskusteleminen avaa uudenlaisen kanavan itseensä ja toisiin tutustumiselle. Mitä paremmin tunnemme toisemme, sitä helpompi on ymmärtää, miksi kukakin käyttäytyy niin kuin käyttäytyy. Toki jokaisen kannattaa tutkailla itseään aika ajoin ja reflektoida sitä, miten on muuttunut. Mitä olet oppinut? Mikä on johtanut tähän muutokseen?

Vuorovaikutustilanteissa erityishuomio kannattaa keskittää siihen, miten asiansa esittää. Jos esimerkiksi työpaikalla tilanne ja tunteet ovat ehtineet hieman kuumentua niin kannattaa valita sanansa tarkoin. Henkilökohtaisuuksiin ei pidä mennä vaan muistaa se, että asiat riitelevät keskenään eivät ihmiset. Asia kannattaa ilmaista omien tunteidensa kautta esimerkiksi ”minusta tuntuu loukatulta”, sen sijaan, että sanoisi ”sinä teet minut onnettomaksi”.

Olen tehnyt tunnelukkotestin (https://www.tunnelukkosi.fi/testi.php) nyt kaksi kertaa kolmen kuukauden aikana. Tulos on kummallakin kerralla ollut erilainen. Vaikka otanta on tehty lyhyellä aikaa, niin mielestäni siitä jo näkee sen, kuinka muutumme. Lyhyen ajan tarkastelulla näemme tietenkin vain tunteiden äkilliset heilahtelut paremmin. Jos tarkasteluaika olisi pidempi, voisimme nähdä tunnelukkojen mahdollisen poistumisen. Oli hälyttävää ja ajatuksia herättävää huomata, että itselläni on kaikki mahdolliset tunnelukot jonkin vahvuisena. Yksikään ei ole sellainen, joka ei elämääni jollain tavalla vaikuttaisi. Näyttäisi siltä, että itselläni on edessä vielä pitkä kehityksen ja opin tie eheämpään, tunnelukottomampaan elämään.

Mikä sinun tunnelukkotilanteesi on?

LÄHTEET:

Minkkinen, E. Tunnelukko asiaa. http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/2016/3/21/tunnelukko-asiaa

http://www.eeviminkkinen.fi/blogi/2016/4/3/tunnelukoista-osa-2

https://eevi-minkkinen.squarespace.com/blogi/2016/4/18/tunnelukoista-osa-3