Donna Tarttin Tikli (2014), suomentanut Hilkka Pekkanen.

Tikli on kummallinen kirja, joka vetää lukijan pyörteeseensä heti ensimmäisistä sivuista lähtien ja jättää lukukokemuksen jälkeen tunteen siitä, että lukija on lukenut suurta maailmankirjallisuutta ehtymättömistä teemoista. On kyse kauneuden kokemuksesta, ystävyydestä, rakkaudesta, elämän merkityksestä ja huikeasta sattumanvaraisuudesta. Kirjan päähenkilö on Theo Decker, kuvattuna kolmetoistavuotiaasta n. 26- vuotiaaksi, poika joka joutuu kokemaan traumaattisen kokemuksen äitinsä kuollessa terroriteon seurauksena. Ja mitä sitten tapahtuikaan, sarja sattumanvaraisilta tuntuvia tapahtumia, jotka lopussa kutoutuvat mitä merkitykselllisimmäksi tapahtumasarjaksi. Donna Tartt osaa todella kuvata henkilöitään vangitsevasti, saa lukijan rakastumaan Borisiin, Pippaan ja Hobieen samalla tavoin kuin he ovat rakkaita päähenkilölle. Kirja on loistavasti suomennettu, mutta valitettavasti siinä näkyy kiireen merkkejä lukuisina painovirheinä, jotka lukija kuitenkin antaa anteeksi saadessaan lukea tällaista kirjallisuutta. Vaikka kirjassa on lähemmäs 900 sivua, tämä on niitä kirjoja, joita on vaikea laskea käsistään. Viimeisten 100 sivun aikana ainakin itse murehdin joka sivulla sitä, että tämä kirja kohta jättäisi minut.  Samalla voin sanoa, että kirjan maailma jää lukijan mieleen vahvana vielä pitkään lukukokemuksen jälkeenkin. Ehkä lukija muuttuu hiukan tämän kirjan luettuaan. En siis voi olla suosittelematta tätä kirjaa äärimmäisen lämpimästi jokaiselle hyvän kirjallisuuden ystävälle.