Annamari Marttinen: Mitä ilman ei voi olla
Annamari Marttisen Mitä ilman ei voi olla, Tammi 2013.
Tämän kirjan kansikuva kertoo oikeastaan sen sisällöstä melkein kaiken. Sokerisen näköinen pariskunta on siinä alastomana suutelemaisillaan. Samalla tavoin kirja on selkeä viihderomaani, jossa kuvataan kyllä melkoisesti seksiäkin, samat aktit moneen kertaan eri kertojien näkökulmasta. Kirja kertoo klassisen pettämistarinan käyttäen vuoron perään samat tapahtumat hivenen eri näkökulmasta kertovia päähenkilöitä. Tämä tekee kirjasta melkoisen junnaavan ja pinnallisen kertoessaan aiheestaan puhtaina tapahtumina pääsemättä esimerkiksi henkilöidensä motiivien tasolle. Seksiä kuvataan myöskin puhtaina tapahtumina, joissa samat vaiheet toistuvat puuduttavina yhä uudestaan ja uudestaan, eikä niissä silloin ole mitään erityisen kiihottavaa. Tämä tarina on ”se tavallinen tarina” pettämisestä eräänlaisena luonnonvoimana, jolle päähenkilöt eivät tunnu voivan mitään. Kirjailijan käyttämä kielikin on hämmentävän viihderomaanimaista ja kielikuviltaan osittain melkoisen kömpelöä luettavaa. Tällaista tekstiä voisi kuvitella löytävänsä vaikkapa viihdelukemisto Perjantain sivuilta. Tai ehkä aliarvioin tuota julkaisua, johon en ole rehellisyyden nimissä tutustunut. Tätä kirjaa en voi suositella laadukkaan romaanitaiteen ystäville parhaalla tahdollanikaan. Olisin voinut aivan hyvin myös itse olla ilman tätä kirjaa. Sen lukijaan kuitenkin tarttuu eräänlainen tirkistelyuteliaisuus, että pitää saada tietää, kuinka se loppuu. Ja tietysti loppu on ennalta arvattava ja kliseinen, siitä sen enempää kertomatta.