Antonio Muñoz Molina: Täysikuu

Antonio Muñoz Molinan Täysikuu, Tammi 2003, suomentanut Tarja Härkönen.

Tämä teos on syvämietteinen dekkari, joka kuvaa niin rikollista jahtaavaa ylikomisariota kuin tämän jahtaaman rikollisenkin sielunelämää niin psykologisesti osuvasti, että lukija haukkoo henkään ja jähmettyy kauhusta ja inhosta lukiessaan. Muñoz Molinan tyylikeinona on hengästyttävän pitkä lause, jonka Tarja Härkönen on suorastaan mestarillisesti suomentanut. Lause, joka voi polveillen käsittää jopa lähes kokonaisen sivun verran. Näistä lauseista kutoutuu runollinen ja syvämietteinen kokonaisuus, joka sallii lukijalle kaikkien inhimillisten tunteiden läpikäymisen lukemistapahtuman aikana. On pakko tuntea pelkoa, inhoa ja kauhua yhtä  hyvin kuin aitoa rakkautta, jota päähenkilö, ylikomisario, yllättäen kokee tarinan ensimmäisen uhrin opettajatarta kohtaan. Muñoz Molinan kirja on tunnelmaltaan vangitseva ja ikäänkuin sukellus kaikkien kuvaamiensa henkilöiden sielunelämään. Muñoz Molinan lause sekä heittäytyminen kuvaamaan kunkin päähenkilönsä elämää ja aistimuksia, tekee kirjasta myös melko raskaslukuisen. En ole varma, olisinko saanut tätä kirjaa luettua, jollei se olisi kuulunut kirjallisuupiirini lukulistalle. Mieleeni ei nimittäin ihan äkkiseltään tule toista kirjailijaa, joka olisi osannut kuvata rikollisen sielunelämää yhtä inhorealistisen pikkutarkasti, mikä teki lukemisesta taistelua omaa vastentahtoisuutta vastaan. Tämän takia kirja ei myöskään soveltunut iltalukemiseksi ennen nukkumaanmenoa tai lukemiseksi herkkähermoisille.