Keisarin uudet vaatteet

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Mediassa runsain mitoin rummutettu Sofi Oksasen uutukainen ei vastaa siihen asettamiani  odotuksia.  Kirja on sekava, vaikealukuinen ja osin vastenmielinen.  On tietysti makuasia, kuinka tärkeää on se, että kirjassa olisi yksikin samaistuttava päähenkilö, jonka nahkoihin lukijan tekisi mieli mennä. Jollei lukija pidä sellaista välttämättömänä, Kun kyyhykset katosivat ehkä paremmin vastaa odotuksia. Nyt tuntuu siltä, että Sofi Oksanen on kokenut kirjan vastenmielisen päähenkilön Partsin niin kiehtovaksi olennoksi, että on liikaakin uinut hänen nahkoihinsa lukijan kustannuksella. 

Jostain syystä koin kirjan rakenteen aika lailla samanlaiseksi kuin Katja Ketun Kätilössä. Kätilössä vain sekavasta rakenteesta huolimatta oli se samaistuttava päähenkilö olemassa.  Vertailussa Kätilö vetääkin pidemmän korren.  Ei sillä, etteikö Sofi Oksanen osaisi kirjoittaa. Kyllähän kirjalla on hetkensä, jolloin sen seurassa jopa viihtyy, kaikesta huolimatta.  Pidän kuitenkin Kyyhkysiä kirjallisesti heikoimpana Sofi Oksasen tähän mennessä ilmestyneistä kirjoista.  Onko joku toista mieltä, ottakaa kantaa!