Nuku lähelläni

Riku Korhosen Nuku lähelläni (WSOY 2012)

Olen juuri lukenut Riku Korhosen uusimman ja tuntuu kuin olisin palannut pökerryttävältä matkalta ihmismielen uumeniin, parisuhteen saloihin ja koko meidän läntisen sivilisaatiomme kipupisteisiin. Riku Korhonen on kuvannut armottoman viileästi, etäisesti ja terävästi tätä maailmaa, jossa elämme. Hän on omaperäinen jopa sen kaikkein kliseisimmän, rakkauden ja parisuhteen kuvauksissaan. Nautiskelin lukiessani ajatuksesta, että teksti tulee käännettynäkin säilyttämään voimansa. Kaikki nuo tarkat ja terävät kuvaukset vain valottuisivat kuin eriväristen silmälasien läpi nähtyinä, mutta olisivat silti yhtä upeita kuin alkukielellä. Lukiessa oli pakko palata maistelemaan lauseita yhä uudestaan ja uudestaan. Kuka muu osaisi kuvata ”miehiä ja naisia virastohiljaisuus harteillaan”? Tuollaisia herkkupaloja löytyy runsaasti. Ja kuka muu tunnustaisi rakkautensa sanomalla: ”Minä adoptoin sinun surusi”?

Rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kirjan rakkaustarinan taustalla kangastelevat mielessäni itse kirjailija ja hänen muusansa tosielämässä, Anna-Leena Härkönen. Niin tutuilta näyttävät jo ulkoisestikin kirjan päähenkilöt. Se tietysti vain lisää kirjan kiinnostavuutta. Jäin pohtimaan, onko kirjan nimi pyyntö vai käsky.  Kirjan kansikuva kuvasi sisältöä harvinaisen vähän.