Tuomas Vimman Helsinki 12, Otava 2004.

Tämä kirja saa minut häpeämään sitä, että ahmin sen yhtä lailla kuin Gourmet- teoksen, joka oli kolmas osa ns. Helsinki- trilogiasta. Helsinki 12 on Vimman esikoisteos ja siis ensimmäinen osa kyseisestä trilogiasta, ja sellaisena häpeämättömän nokkela ja moraaliton. Mutta ei moraalilla olekaan mitään tekemistä tämän kirjan kanssa, mottonaan se lainaa Oscar Wildea ja sanoutuu irti kaikesta moraalista, ja toteaa, että kirja on vain joko hyvin tai huonosti kirjoitettu. Ja vastentahtoisesti minun on pakko myöntää, että Helsinki 12 on hyvin kirjoitettu, kuten Gourmetkin. Se on tosin sellaista puhekieltä, että ei-helsinkiläinen lukija joutuu monin paikoin päättelemään asiayhteydestä sanontojen merkityksen. Kirjan päähenkilö on auttamaton narsisti, jolle tärkeitä asioita ovat tyylikkäät vaatteet ja kulinarismi, puhumattakaan  muista lihan iloista, siis seksistä, jota hän harrastaa aina, kun vain suinkin mahdollista juurikaan välittämättä siitä, kenen kanssa niin tekee. Samalla kirja on selviytymistarina, jossa rymistellään täysillä kuin parhaassakin agenttitarinassa. Miljöö, jossa kirja tapahtuu, on mainostoimistojen maailma ja kirjan päähenkilöä voisi luonnehtia jupiksi hieman jo vanhentuneella nimityksellä. Kuva, joka mainosmaailmasta annetaan, ei ole mairitteleva, mutta todentuntuinen se valitettavasti on. Aivan samoin kuin Gourmet kertoo kulinarismin maailmasta asiantuntevasti ja todentuntuisesti. Vimman teokset ovat ehkä näennäisestä moraalittomuudestaan huolimatta moraliteetteja, jotka saavat lukijan pitkäksi aikaa jälkeenpäin pohtimaan, mitä järkeä kirjan maailmassa oikein on.