Pekka Hiltusen Sysipimeä, WSOY 2012.

Täytyy heti ensimmäiseksi tunnustaa, että luin Pekka Hiltusen Sysipimeän omana teoksenaan ilman vertailukohtaa saman kirjailijan aiempaan, kehuttuun teokseen Vilpittömästi sinun. Niinpä minulta jäi tutustumatta Studion muotoutumiseen sellaiseksi kuin siitä tuli, ja päähenkilöiden Lian ja Marin tutustuminen toisiinsa jäi myöskin arvoitukseksi. Siitä huolimatta Sysipimeä toimi omana, ainutkertaisena teoksenaan ihan hyvin ja oli raskaasta aiheestaan huolimatta varsin viihdyttävää kesälukemista. Se kertoo ”pimeästä” nettimaailmasta ja homoja surmaavasta sarjamurhaajasta. Kaiken kaikkiaan se kertoo erinomaisesti myös keskeisestä yhteisöstään, Studiosta, jossa molemmat päähenkilöt tovereineen työskentelevät. Kirja onkin keskinäisen tuen ja solidaarisuuden kuvaus yhtä hyvin kuin yhteiskunnan pimeimpien puolien kuvaus. Jännitys kasvaa kirjan loppua kohden siinä määrin, ettei sitä voi laskea ratkaisun hetkillä käsistään. Kirjassa olisi silti ollut mielestäni tiivistämisen varaa, alkupuolella se sortui hivenen jaarittelevuuteen. Siitä huolimatta suosittelen kirjaa lämpimästi viihdyttävää ja ajatuksia herättävää lukemista kaipaaville, ehkä tunnelmaltaan jonkin verran Stieg Larssonin trilogiaa muistuttavana.