Matti Röngän Väärän maan vainaja, Gummerus 2011.

Viimeisin Matti Röngän Viktor Kärppä- dekkareista, vuonna 2011 ilmestynyt Väärän maan vainaja on tutusti nokkelasti sanaileva, ihan kelpo dekkari. Päähenkilö on edelleen sama, tv:stäkin Tappajan näköinen mies- sarjasta tuttu, inkeriläislähtöinen jobbari ja dekkari. Voin sanoa nauttineeni kirjan lukemisesta juuri sen nokkelan kielenkäytön takia, joka kulminoituu erityisesti komisario Korhosen repliikeissä. Itse juonessa ei sen sijaan ole juuri mitään ihmeellistä, vaan se on myöskin tuttu toisinto useimmista muista Viktor Kärppä- dekkareista, joissa poiketaan vähintään kerran itärajan takana ja selviydytään melkoisen ylivoimaiseltakin tuntuvista vaikeuksista päähenkilön ylivertaisen verkottumisen ansiosta. Tämä ei ole varmasti kaikkein jännittävin noista dekkareista, eikä nokkelinkaan juonenkulultaan, mutta ihan kelpo viihdettä se on. Suositeltavaa lukemista pieneksi välipalaksi raskaampien romaanien välissä.  Päähenkilön perhesuhteiden kehitys on yksi juonenkuljetuksen kiinnostavimmista puolista, ja perheeseen kiintyy, mitä enemmän dekkareita on lukenut. Heidän kohtaloitaan seuraa sydän syrjällään, ja heidän selviytymisestään on aina yhtä helpottunut.