Philip Rothin Nöyryytys (WSOY 2011), suom. Arto Schroderus

Tunnustan olevani Philip Rothin intohimoisen ja kiihkeän proosan suuri ihailija jo vuosien takaa, aina Portnoyn taudista, Hyvästi Columbuksesta ja Intohimon professorista lähtien. Vain harva kirjailija on kuvannut elämää yhtä värikylläisesti ja aistillisesti, niin että lukija todella kuumenee lukiessaan. Siksi tai silti tämä hänen uusin suomennoksensa Nöyryytys jättää lukijansa melkoisen hämmennyksen ja osin tyhjänkin olon valtaan.  Se on osa kvartetista, jonka muita osia en ole lukenut, niistä Jokamies ja Tuohtumus on suomennettu, ja Nemesis odottaa vielä suomentamistaan. Nöyryytys osoittaa Philip Rothin osaavan edelleen kirjoittaa vetävästi, niin että tämä pienoisromaani tulee luettua päivässä tai kahdessa. Hän kuvaa häpeämättömän suoraan 65- vuotiasta näyttelijää, Simon Axleria, jonka luomisvoima tuntuu olevan ehtymässä. Mies eksyy etsimään ratkaisua tilanteeseensa suhteesta lesbonaiseen, Pegeen Mikeen. Eikä ole vaikea kuvitella, kuinka siinä sitten käy. Rothin loppuratkaisu herättää ainakin itsessäni melkoista kapinaa ja vastustusta, niin elinvoimaiselta päähenkilö on vaikuttanut huolimatta vaikeasta tilanteestaan.  Nöyryytys  sisältää edelleen myöskin rohkeita ja suoria seksikohtauksia, joista Roth tunnetaan. Tämän kirjan perusteella Rothilla tuntuisi olevan vielä luomisvoimaa itsellään, mutta kuten toisaalla, http://www.lily.fi/palsta/sivulauseita, todetaan, hän on päättänyt lopettaa kirjoittamisen.