Olga Tokarczukin Vaeltajat ( Otava 2012)

Tämä on tilkkutäkki tai proosaruno tai omaelämäkerta tai omakuva syvyyssuunnassa tai matkakirja. Tämän kirja maailmassa elämä on kummallista ja melkein mikä tahansa on mahdollista. Vain harvoin vastaan tulee kirja, jota tekee mieli lukea ääneen.  Siksi, että siinä on niin viisaita ja kauniita lauseita.  Tämä on sellainen. Nimensä mukaisesti kirjassa puhutaan koko ajan matkustamisesta, mutta ei tavanomaisessa mielessä vaan lähellä pyhiinvaeltamista. Minäkertoja muistuttaa kovasti kirjailijaa itseään, joka on entinen psykologi.  Tätä kirjaa tulee kuitenkin luettua keveällä, leikkisällä mielellä .

Kirja jakautuu toisaalta puolalaisen kirjailijan omelämäkertaan ja toisaalta hänen matkan varrella kohtaamiensa, erilaisten ihmisten tarinoihin sekä filosofiseen pohdintaan. Itse asiassa kirja muistuttaa hyvää kirjablogia, jossa voidaan pohdiskella eri otsikoiden alla yksittäisten kirjojen lisäksi yleisempiä asioita. Kirjan ongelma liittyy sen rakenteeseen, jota ei ole. Satu seuraa toistaan  ikäänkuin pötkönä, ja merkitysten antaminen jää lukijan tehtäväksi eikä aina ole helppoa. Mutta matkustaminen näyttäytyy tämän lukukokemuksen jälkeen uudessa valossa. Suosittelen seikkailunhaluisille ja satuja pelkäämättömille. Arvoitukselliset kartat rytmittävät kerrontaa.