Tuomas Vimman Raksa, Gummerus 2011.

Tuomas Vimma on eräs sulavimmin ja rennonletkeimmin kirjoittavista suomalaisista kirjailijoista. Olen lukenut häneltä aikaisemmin Helsinki 12:n ja Gourmet`n. Niissä kuvattu snobistinen maailma on Raksassa vaihtunut remonttifirmaksi, joka pyrkii olemaan kunniallinen. Vimman teoksissa aihe on loppujen lopuksi sivuseikka, tärkein on lause, joka kulkee. Varsinkin puhekielen lause kulkee kuin juna, osuvasti ja määrätietoisesti. Usein lauseessa käytetään Helsingin slangia, jonka käyttämisessa Vimma on mestari. Ehkä Vimman kirjoista on turha odottaa mitään uskottavuuden riemuvoittoa juonen tasolla. Mutta teoksissa on olemassa myös juoni kehyksenä tuolle suurenmoiselle lauseelle. Raksassa juoni kuljettaa melkein valmista opistoinsinööriä projektipäälliköksi rakennusfirmaan, joka on yllättäen hyvämaineinen ja kunniallinen mädännäiseksi kuvatulla alalla. Projektipäällikön ja firman varatoimitusjohtajan, Danikan välille kehittyy romanttista viritystä, joka myöskin on tyypillistä Vimman kirjoille. Lukemiskokemuksesta muodostuu nautinnollinen ja lukija kokee oppineensa kirjan loppuun päästessään rakennusalasta ja sen henkilökunnasta paljon. Tietääkseni Vimma on vielä jatkanutkin rakennusalalle sijoittuvaa trilogiaansa seuraavissa kirjoissaan.