Cormac McCarthyn Tie, WSOY 2008, suomentanut Kaijamari Sivill.

Tämä teos on yksi järisyttäviimmistä kirjoista, joita koskaan olen lukenut. Se pakottaa lukemaan henkeä pidätellen, jännityksestä täristen kertomusta dystopiasta, jossa kuitenkin pilkottaa pienenpieni toivo. Kirja kertoo isästä ja pojasta, jotka matkaavat maailmanlopun tunnelmissa tietä, joka vie heidät monien seikkailujen läpi. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se, mitä tapahtuu, vaan Cormac McCarthyn tapa käyttää kieltä notkeasti ja taitavasti, kaikin aistein harmaata ja tuhkaista tietään kuvaillen. Samalla teos kasvaa ihmisyyden allegoriaksi. Se kuvaa kaiken muuttuneenkin jälkeen jotakin pysyvää, jota voisi vaikkapa hänen sanoillaan kuvata ”valon kantamiseksi”. Sitä isä ja poika nimenomaan tekevät, kantavat valoa hämäryyden ja pimeyden keskelle. Lukija jää vaalimaan pientä, lepattelevaa toivon liekkiä sisimmässään kirjan lukemisen jälkeen. Siksi voin varauksetta suositella tätä kirjaa kenelle tahansa laatukirjallisuuden ystävälle. Suomennoskin on aivan loistava ja ilmeikäs.