Marko Leinon Saasta, Teos, 2013.

Saasta on nimensä mukainen kirja. Se kuvaa hyytävän todenmukaisesti pedofiilien sarjamurhaajien ja heidän uhriensa sielunelämää, jos nyt näin korkealentoista sanaa voi käyttää. Lukijaa ahdistaa kunnolla lukea  kirjan päähenkilöiden kokemusmaailmaa kuvaavia tarinoita. Toinen päähenkilöistä on tyttärensä kuolemalle menettänyt taksikuski, joka pääsee nuorten tyttöjen sarjamurhaajan jäljille, ja toinen on pedofiilin uhri, ihmiskaupan kohde, valkovenäläinen nuori tyttö. Näiden päähenkilöiden elämät risteävät toisiaan. En tiedä, onko tarinan loppu ns. hyvä vai paha. Marko Leino osaa kirjoittaa yököttävän todentuntuisesti, mutta ehkä hänen tekstinsä menee muutamassa kohtaa överiksi mässäillessään väkivallalla ja raiskauksilla. Tätä kirjaa ei ole kirjoitettu herkkähermoisille. Siitä huolimatta luin sen lähes yhtä mittaa loppuun asti. Kirjaa on vaikea malttaa laskea käsistään päästyään tarinan imuun, mikä kertoo jotakin kirjailijan taidosta.