Riikka Pelo: Jokapäiväinen elämämme

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Teos 2013

Millaista on, kun jotain kirjaa on odottanut kovasti, mutta sitten käy niin, ettei se kosketakaan siten kuin luuli? Kun sivujen korulauseet kumisevat yhä enemmän kuin tyhjyyttään, kunnes niitä ei enää saata lukea. Ei vaikka Aljan raskauden seuraaminen jää siksi kesken. Minulle se oli ainoa konkreettinen asia, johon kirjassa tartuin ja kiinnostuin. Marina kuvattiin siinä määrin vastenmieliseksi, etten kyennyt lainkaan samaistumaan hänen osuuksiinsa. Koen epäonnistuneeni kuin jossakin tutkinnossa, kun ei tämä kirja auennut minulle yrityksistäni huolimatta. Sen maailma jäi hyvin etäiseksi, henkilöt tyhjiksi. Moni kunnioittamani bloggaaja ja kriitikko on kehunut kirjaa, eikä silmiini ole osunut yhden yhtäkään samanlaista kokemusta kuin minulla oli. Olkoon tämä nyt siis ensimmäinen bloggaus, jossa ihmetellään keisarin uusia vaatteita… Olivathan monet ilmaukset taitavia ja hienostuneita, mutta siitä huolimatta ne jättivät oloni tyhjäksi. Ja koukeroinen kieli alkoi tökkiä, kunnes en enää jaksanut tankata sitä kirjaintakaan eteenpäin.