Tag: kotimainen kauno

Jole Haahtelan Tähitkirkas, lumivalkea. Otava 2013.   Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkea on runollinen, pieni suuri romaani rakkaudesta ja elämänpituisesta kaipauksesta. Kuten esim. Katoamispiste aikoinaan, se flirttailee todellisuuden kanssa ja kertoo päiväkirjamuodossa ikäänkuin erään todella olemassa olleen henkilön elämäntarinan. Vaikka lukija tietysti arvaakin, että on kyse kaunokirjallisuudesta, joka kuvaa dramaattisia ihmiskohtaloita  1800- luvun lopun ja 1900- […]

Asko Sahlbergin Herodes, WSOY 2013.   Asko Sahlbergin Herodes on paksu, historiallinen romaani, jota ei turhaan ole verrattu Sinuhe egyptiläiseen. Se on Sahlbergin tähänastisella uralla melkoinen yllätysveto, sillä tähän mennessä Sahlbergin teokset ovat olleet melko pelkistettyjä kieleltään ja rakenteiltaan. Herodes taas on varsinainen runsaudensarvi niin kielellisesti kuin miljööltään kuin rakenteiltaankin. Se kertoo Raamatusta tutusta historiallisesta […]

Tuomas Vimman Raksa, Gummerus 2011.   Tuomas Vimma on eräs sulavimmin ja rennonletkeimmin kirjoittavista suomalaisista kirjailijoista. Olen lukenut häneltä aikaisemmin Helsinki 12:n ja Gourmet`n. Niissä kuvattu snobistinen maailma on Raksassa vaihtunut remonttifirmaksi, joka pyrkii olemaan kunniallinen. Vimman teoksissa aihe on loppujen lopuksi sivuseikka, tärkein on lause, joka kulkee. Varsinkin puhekielen lause kulkee kuin juna, osuvasti […]

Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme, Teos 2013   Millaista on, kun jotain kirjaa on odottanut kovasti, mutta sitten käy niin, ettei se kosketakaan siten kuin luuli? Kun sivujen korulauseet kumisevat yhä enemmän kuin tyhjyyttään, kunnes niitä ei enää saata lukea. Ei vaikka Aljan raskauden seuraaminen jää siksi kesken. Minulle se oli ainoa konkreettinen asia, johon kirjassa […]

Kauko Röyhkän Poika Mancini, Like 2013   Poika Mancini on Kauko Röyhkän Miss Farkku-Suomen itsenäinen seuraaja, jossa päähenkilöksi on vaihtunut salaperäinen Poika Mancini. Välde seikkailee hänen maailmassaan mukana vielä. Tarina sijoittuu 80- luvun alkupuolelle, Oulun musiikkimaailmaan. Kirja alkaa komeasti, ja ikäänkuin lupailee jotakin satumaista. Tarina kuitenkin lopulta lässähtää aika sekoilevaan loppuun. Mukana kuvioissa seikkailee myöskin […]

Maarit Verrosen Varjonainen, Tammi 2013.   Tämä on hypnoottinen ja taianomainen kirja, ehdottomasti Maarit Verrosen tähän mennessä kirjoittamista kirjoista parhaimpien joukossa, jollei se kaikkein paras. Se on oivallisesti kirjoitettu, hyytävän johdonmukainen kertomus ns. paperittomasta naisesta, selviytyjästä. Hän selviytyy jopa Estonian onnettomuudesta, ja siitä tie vie Suomeen. Juoni on mutkikas, kyyninen ja johdonmukainen eikä siitä sen […]

Joonas Konstigin Totuus naisista, Gummerus 2013.   Tämä kirja on pitkään aikaan maailmankuvaltaan kyynisin ja kolein romaani, jonka olen lukenut. Olin vähällä lopettaa kirjan loppupuolella sen lukemisen, mutta valitettavasti se oli niin hyvin kirjoitettu, etten voinut laskea sitä käsistäni. Millainen sitten on kirjan maailmankuva? Se on osoitettu miehille, joilla on tyttäriä, ja sellaiseksi kirjailija tunnustautuu […]

Riikka Pulkkisen Vieras, Otava 2012.   Olen pitänyt paljon Riikka Pulkkisen aiemmista romaaneista Raja ja Totta, ja niinpä odotukseni olivatkin korkealla tarttuessani hänen uusimpaansa, Vieraaseen. Siitä huolimatta, että blogimaailmasta oli kantautunut huolestuttavia viestejä siitä, ettei tämä olisikaan mikään helppo pala. Ja sitä se ei todellakaan ole. Kirja on monitasoinen ja moniääninen teos, jossa välillä on […]

Tuomas Vimman Helsinki 12, Otava 2004.   Tämä kirja saa minut häpeämään sitä, että ahmin sen yhtä lailla kuin Gourmet- teoksen, joka oli kolmas osa ns. Helsinki- trilogiasta. Helsinki 12 on Vimman esikoisteos ja siis ensimmäinen osa kyseisestä trilogiasta, ja sellaisena häpeämättömän nokkela ja moraaliton. Mutta ei moraalilla olekaan mitään tekemistä tämän kirjan kanssa, mottonaan […]

Hannu Väisäsen Taivaanvartijat, Otava 2013 Hannu Väisäsen uusin kirja, Taivaanvartijat, jatkaa herkullisesti Anteron tarua, jonka aikaisemmat osat ovat jo osoittaneet hänen taituruutensa sanankäyttäjänä. Hannu Väisänen luo edelleen mielenkiintoisia, toisiaan vastaan törmäileviä tuokiokuvia nuoren taiteilijan maailmasta. Mennään seurakuntaneuvostosta vuoristorataan ja ahdaskatseisesta kirkollisesta väestä taiteen ikuisuuteen. Lukija voi vain toivoa pysyvänsä perässä, kun hetket törmäilevät toisiinsa, kuten […]