Tag: kotimainen kauno

Jörn Donnerin Mammutti, Otava 2013, suom. Kari Koski     Blogin kirjoittamisessani on ollut Mammutin kokoinen kolo. Jörn Donnerin Mammutin lukemiseen meni yli kuukausi. En halunnut keskeyttää urakkaa muulla lukemisella. Urakka on sitä paitsi väärä sana. Luin Mammuttia henkeäni pidätellen ja hiljaa hykerrellen Jörn Donnerin Oman Äänen äärellä, ironisen ja suoran, rehellisen äänen, jota tuli […]

Ulla-Lena Lundbergin Jää, Teos 2012, suomentanut Leena Vallisaari   Finlandia-palkitulta teokselta on lupa odottaa suuria. Itse kuitenkin koin pettyneeni pahasti odotuksissani Ulla-Lean Lundbergin Jään suhteen. Niin yksioikoinen, pitkästyttävä ja tylsä kirja oli, että sen lukeminen oli työn ja tuskan takana. En halunnut kuitenkaan jättää kesken palkittua teosta, vaan kahlasin sen sitten loppuun.  Koetin olla välittämättä […]

Riikka Ala-Harjan Maihinnousu. Like, 2012.   Riikka Ala-Harjan Maihinnoususta on kohuttu ja puhuttu paljon siksi, että kirjailija on ottanut vapauden liittää kirjaansa materiaalia lähisukulaistensa elämästä, näiden sairastuneen lapsen tarinasta. En haluaisi ottaa kantaa siihen, onko näin lupa tehdä, enkä siihenkään, missä kulkevat taiteellisen vapauden rajat. Minulle tämä kirja on ennen muuta loisteliaasti kuvattu tarina kivuliaasta […]

Reidar Palmgrenin Sudenmarja, Otava 2012   Olen lukenut sellaisen kirjan, jota on hyvin vaikea määritellä. Onko se romaani, vai kenties rakkausromaani, vai jännitysromaani, sitä minun on hyvin vaikea sanoa. Syy siihen on yksinkertaisesti se, että kirjan tyylilaji horjuu ja vaihtelee, niin että kerronnasta ei ota täyttä selkoa parhaalla tahdollakaan. Kirjailija osaa kyllä kirjoittaa ja on […]

Aki Ollikaisen Nälkävuosi, Siltala 2012   Mitä uutta osaisin sanoa niin monien niin ansiokkaasti kehumasta esikoisteoksesta, joka vielä voitti Helsingin Sanomien Esikoiskirjapalkinnon? Haluan sanoa, että itselleni lukukokemus oli niitä, joiden en olisi suonut koskaan päättyvän. Sellainen pieni, hiottu helmi tämä kirja oli. Rujonkaunis, kokoaan paljon syvällisempi ja painavampi kirja. Sen kertojanääni on aivan uusi ja […]

Helmi Kekkosen Valinta, Avain 2011     Helmi Kekkosen Valinta on runollinen ja pohdiskeleva, tiheätunnelmainen perheromaani erään perheen salaisuuksista ja niiden vaikutuksesta läpi vuosien aina tähän päivään asti. Samalla se on kertomus eräästä surutyöstä, jonka läpikäyminen johtaa vähin erin salaisuuden paljastumiseen. Lukija seuraa tätä kaikkea henkeä pidättäen ja voimakkaasti eläytyen, niin aistivoimaisesti eri keskeisten henkilöiden […]

Eeva Kilven Kuolinsiivous, WSOY 2012     Eeva Kilven uusin kirja on testamentti ja läheistä puhetta viisaalta ihmiseltä vuoden jokaisena päivänä. Kirjan rakenne on mielenkiintoinen ja ”vihreä”, kun se koostuu eri vuosina kirjatuista merkinnöistä, jotka kumminkin on koottu yhteen ja samaan kalenteriin, vuoden mittaiseen. Niinkuin meistä jokaisen elämään on pantu raamiksi vuodenkierto. Monet merkinnöistä ovat […]

Jari Järvelän Château Inkeroinen, Tammi 2012     Tämä novellikokoelma on suurimmaksi osaksi veikeä ja kieli poskessa kirjoitettu. Jopa niin paljon, että ensimmäisen, niminovellin jälkeen olin lukijana hiukan loukkaantunut moisesta.  Lepyin kuitenkin nopeasti, sillä toinen novelli, Neitsyt Marian omeletti, oli jo niin mainio satiiri parisuhteesta ja siihen liittyvistä myyteistä ja unelmista, että jäin nautiskelemaan sen […]

Riku Korhosen Nuku lähelläni (WSOY 2012) Olen juuri lukenut Riku Korhosen uusimman ja tuntuu kuin olisin palannut pökerryttävältä matkalta ihmismielen uumeniin, parisuhteen saloihin ja koko meidän läntisen sivilisaatiomme kipupisteisiin. Riku Korhonen on kuvannut armottoman viileästi, etäisesti ja terävästi tätä maailmaa, jossa elämme. Hän on omaperäinen jopa sen kaikkein kliseisimmän, rakkauden ja parisuhteen kuvauksissaan. Nautiskelin lukiessani […]

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat   Mediassa runsain mitoin rummutettu Sofi Oksasen uutukainen ei vastaa siihen asettamiani  odotuksia.  Kirja on sekava, vaikealukuinen ja osin vastenmielinen.  On tietysti makuasia, kuinka tärkeää on se, että kirjassa olisi yksikin samaistuttava päähenkilö, jonka nahkoihin lukijan tekisi mieli mennä. Jollei lukija pidä sellaista välttämättömänä, Kun kyyhykset katosivat ehkä paremmin vastaa […]