Tag: ulkomainen kauno

Vladimir Nabokovin Naurua pimeässä, Gummerus 2012, (Kamera obskura 1933), suom. Eila Pennanen ja Juhani Jaskari.   Vladimir Nabokovin tuotannon tuntemus rajoittuu kohdallani Lolitan (1955) elokuvaversioon ennen tutustumista tähän hänen julmaan ja osuvaan, ja melkoisen kyyniseen varhaisteokseensa. Tarina kertoo sen tavallisen tarinan varakkaasta miehestä, joka hullaantuu vaarallisesti paljon itseään nuorempaan, laskelmoivaan naiseen. Ja tämän kertominen ei […]

A.S. Byattin Pieni musta kirja, Teos 2012, suom. Kersti Juva   Tämä teos ei ole mitään kevyttä kesälomalukemista, vaan nautinnolla kirjoitettua, sisällöltään painavaa ja aika mustaakin kerrontaa. Arjen tilanteet nyrjähtävät näissä kertomuksissa raiteiltaan ja yllättävät lukijan. A. S. Byattin aikaisemmista teoksista (mm. Riivaus, Lasten kirja) tuttu hieno kielen taju ja yksityiskohtainen kuvaus ovat tallella. Kersti […]

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys, Tammi 2012, suom. Heikki Karjalainen.     Kerrankin olen täysin samaa mieltä kirjan kannen viiden tähden kanssa. Yhtä hyvin tämä voisi olla täyden kympin kirja, riippuen asteikoista. Näin uudenlaista ja yllättävää lukukokemusta harvoin tapaa. Jennifer Egan on rakentanut kirjansa kuin postmodernin talon, josta vuoron perään välähtävät eri puolet esiin, kun […]

Jeffrey Eugenidesin Middlesex, Otava 2003, suom. Juhani Lindholm Middlesex on ylivertaisen hyvä nimi kirjalle, joka kuvaa Middlesexin alueella Detroitissa asuvaa hermafrodiittia, intersukupuolista, alun perin tytön ruumiissä elänyttä Calliopea, josta kirjan kuluessa muovautuukin Cal- niminen mies. Teos lähtee liikkeelle melko kaukaa historiasta, Calin isovanhempien tarinasta, ja samalla se kertoo nykyajasta, Calin elämästä Berliinissä. Kaikki nämä aikatasot […]

Fedor Dostojevski: Karamazovin veljekset, suom. Lea Pyykkö, Karisto 2008, 1098 s.   Blogissani on ollut hiljaista. Syypäänä on ollut herra nimeltä Dostojevski, jonka Karamazovin veljekset -teos on seuraavan kirjallisuuspiirimme kokoontumisen aiheena. Olen lukenut ja lukenut, ja vielä kerran lukenut tuota huimaavan paksua (lähes 1100 s.) opusta. Kunnes n. sivulla 630 sen tajusin. Meitä ei vain […]

Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi, Otava 2012, suom. Markku Päkkilä. Vieraan lapsi on peribrittiläinen lukuromaani sanan parhaassa merkityksessä: se tarjoaa eräänlaisen prisman, jonka eri viisteet valottavat viimeksi kuluneita sataa vuotta 1900- luvun alkuvuosikymmenten runoilijan, Cecil Valancen ja hänen lähipiirinsä kautta. Kirjan kieli on monikerroksista ja runsasta, ja äärimmäisen hyvin suomennettua.  Missään kohtaa eivät kömpelyydet pääse häiritsemään […]

J.K. Rowlingin Paikka vapaana, Otava 2012.   Pottereiden luojan, J.K. Rowlingin ensimmäinen ”aikuisten” romaani on melodramaattinen viihderomaani. Sitä lukiessaan on kuin lukisi jonkin naistenlehden jatkokertomusta. Ihmiskuvaus on melko kaavamaista, ja kirjan maailmankuva on yksiulotteinen. Parhaiten kirjailija onnistuu jälleen luomaan nuorista päähenkilöistä uskottavia ja kokonaisia hahmoja, parhaita kirjan laajassa henkilögalleriassa. Heidän ansiostaan lukija jaksaa seurata tapahtumia […]

Haruki Murakamin Norwegian Wood, Tammi 2012, suom. Aleksi Milonoff   Tällä kertaa näin elokuvan ennen kuin luin kirjan. Tiesin siis juonen jo etukäteen, mutta siitä huolimatta kannatti lukea kirja myös. Ei vähiten siksi, että lukiessani korvissani soi The Beatlesin Norwegian Wood, jota ei elokuvassa kuultu lainkaan.  Ja samalla tavoin kuin kirja, tuo kappalekin on yhtä […]

Haruki Murakamin Blind Willow, Sleeping Woman, Vintage 2007 Tämä Haruki Murakamin novellikokoelma on kokoelma unenomaisia, kummia ja outoja pikku tarinoita olemassaolon laitamilta. Kokoelma pitää sisällään Haruki Murakamin varhaisia novelleja sekä varsin mielenkiintoisen esipuheen, jonka mukaan romaanit ovat Murakamille haaste siinä kuin novellien kirjoittaminen on ilo. Murakami mainitsee myös kirjoittavansa novelleja eri aikaan kuin romaaneja, aivan […]

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo, 2012, Seven, suom. Tarja Härkönen   Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo on espanjalainen romaani, jossa on runsaasti erilaisia piirteitä: se on rakkaudentunnustus Barcelonalle, eräänlainen dekkari ja lähentelee kioskikirjallisuutta runsaassa, ylisanaisessa maalailevuudessaan. Tuo maalailevuus tuntuu ensin runolliselta ja kiinnostavaltakin, kunnes se yhä enemmän ja enemmän uuvuttaa lukijaansa kirjan 647 sivun mittaan. […]