Tuulen varjo

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo, 2012, Seven, suom. Tarja Härkönen

Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo on espanjalainen romaani, jossa on runsaasti erilaisia piirteitä: se on rakkaudentunnustus Barcelonalle, eräänlainen dekkari ja lähentelee kioskikirjallisuutta runsaassa, ylisanaisessa maalailevuudessaan. Tuo maalailevuus tuntuu ensin runolliselta ja kiinnostavaltakin, kunnes se yhä enemmän ja enemmän uuvuttaa lukijaansa kirjan 647 sivun mittaan. Luin kirjasta julkaistun pokkariversion kirjallisuuspiiriäni varten. Ilman tuollaista ulkoa tulevaa syytä olisin varmastikin jättänyt kirjan kesken. Pienenä maistiaisena kirjan tyylilajista :

”Hän ei ollut kertonut mitään kalpean ja vapisevan ihon lumosta, huulten ensimmäisesta kosketuksesta eikä kangastuksen kaltaisesta hohteesta ihon joka huokosessa. Hän ei ollut kertonut mitään tuosta kaikesta, koska tiesi että se ihme tapahtui vain kerran ja että hän olisi siitä kertoessaan ilmiantanut salaisuuksia, jotka heti paljastuttuaan pakenevat ikiajoiksi.” (ss.322-323)

Vahinko, että kirjailija oli antanut periksi monisanaiselle maalailevuudelleen. Olisin niin mielelläni pitänyt kirjasta, jossa niin selkeästi rakastetaan kirjoja ja eletään niiden luomien merkitysten keskellä sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti, kun keskeisenä tapahtumapaikkana on kirjakauppa. Teosta voisi ehkä pitää aikuisten satuna, jollei se olisi saduksikin armottoman ylipitkä.  Lisää Ruiz Zafónia on ilmestynyt nimillä Taivasten vanki ja Enkelipeli.