”Olen selkä! (=I’m back… hehheh)” – Siljan kirje Johannalle 25.6.1996

ti 25.06.1996 klo 22.50

Smorjens!

Tack så mycket raapp.. raapustuxesta! Se on nice! Ja sorgeli kun taas kesti… tuli yllättävä meno Lontooseen! Joo, siis olin siellä mutsin kanssa 25.5-1.6 shoppailemassa, ja kyl mutsi raahas mut kattomaan muutamaa nähtävyyttäki! Sellasta.

Ja melk. heti Lontoon reissun jälkeen ripari alko 4.6. Siis oli tosi ihanaa!!! Siel oli mun kamuista bestis Hanna, Rentsi (mun toisix paras kamu), Hanna E, Ville ja Jani. Jani on sexy. Ville on kans + ihana. Siis oli tosi upeeta. Oppitunnit vaa oli tylsiä. Ei niis oikeestaan opittu mitää. Ripari loppu 12.6 ja konfis oli 16.6. Sain lahjax pari kirjaa, cd-levyn, kukkia, helyjä ja ihan kivasti rahaa. Ainii, ja mutsilta kameran. Mulla on n. 100 kuvaa sieltä riparilta. Mulla on tosi ikävä sinne! Isosetki oli tosi ihanii. Varsinki yx Marko. No joo… nyt puhun jostain muusta…

Mites jussi meni? Mitä teit? Joo, mulla oli melkeen tappavan tylsää, olin nimittäin tädin + sen miehen, kummitädin ja mun 12 vee jätkäserkun kanssa tädin mökillä! Huhhuh. Vesiki oli kylmää, +16C. Ruuat oli hyvii. Serkku oli rasittava. Sitäpaitsi se tulee meille heinä-elokuussa 2 ½ viikoks! APUA! Miten jaksan?!? Mut onnex se on yhen viikon jossain urheilukoulussa klo 12-16. Ees neljä tuntii “vapaata”. Ei no… mutsi sano ettei mun sen kans tartte olla, onnex. Sen mutsi = mun kummitäti on sillon Kanadassa, ja se KAI tuo mulle sieltä jotai! Hope so.

Huh… mulla on suht kipee käsi… oon tän päivän ja eilisen aikana kirjottanu JOPA… 5 kirjettä, tää on kuudes. Päätin “kertaheitolla” poistaa mun kirjepinosta suurimman osan kirjeistä! Toivottavasti onnistuu… tän jälkeen ois vielä 5 kirjotettavana.

Kello on muuten jo 23.11… meen ehkä 0.30 nukkuu. Monelta sä meet nukkuu + heräät niinku nytte kesällä? Mä oon melkein joka yö menny klo 1.00 nukkumaa ja heränny 10.30-11.30. Oon suunnitellu sen… kun herään ni posti on jo tullu (n. klo 11).

Yee… mutsi kattoo Enkusta ostettua leffaa.

Meijän faijalla on koira! Cool. Se on Walesinspringerspanieli Elmo 11 kk. Se on tosi ihana! Hyvin opetettu ja sillee.


Sitte sun kirjeeseeen. Ainii. Viel yx juttu. Mun kamu Marika oli 4.-18.6. Israelissa riparilla. Siis vähän mä oon kateellinen. Niil oli varmaa tosi ihanaa! Siel sai tosi paljo uusii kamui, ja siel oli ihanii jätkii… ja sielt sai alaikäset ostaa viinaa kaupasta! Vähän cool. Sit ne oli vaa dokaillu siellä yms. Huomenna Marika tulee meille, haluun tietää kaiken!!!

Joo… Onpa muuten södee papruu…

Joo, olin sydänfilmissä kun mulla on ollu rytmihäiriöitä (on vieläkin, mutta ei niin paljon). Mut ei siinä mitää havaittu, onnex.

Ainii, sun keskiarvo? Entä numerot? Mun numerot: äikkä 9 – enkku 9 – ruotsi 9 – (ps. noi ei oo miinuksia!) – ranska 9 – ATK 9 – liikka 9 – kuvis 9 – käyt. + huol. 9 – köksä 8 – hissa 8 – ussa 8 – kemma 8 – bilsa 8 – mantsa 8 – matikka 8. Keskiarvo 8,5. Sama kun jouluna. Ihan hyvin… köksä ottaa päähä ku maikka sano et saan ysin. Ja kemma… toi numero tulee päästäriin! Se on aina aikasemmin ollu ysi. Mitä muuten oot ottanu valinnaisex?

Mulla ei oo minkäänlaisii kotiintuloaikoja. Yleensä jos meen bailaa ilmotan etukäteen mutsille että monelta tuun vai meenkö kaverille yöx. Yleensä mutsi häippäsee koko yöx sen “boyfriendille” kun meen bailaa. Semmosta.

Joitko 1.6? Siis sillon ku skolet loppu. Tai ootko muuten dokaillu? Mulla oli toukokuussa Jannen bailut 10.5 ja Marjon 17.5. Join kummaski puol isoo Green Limee. Oli hyvät kännit, ku en ollu syöny.

Nyt käyn nukkumaan, ku kello on 0.12… see you tomorrow!

Olen selkä! (=I’m back… hehheh) Nyt on siis ke 26.6.96 klo 14.23. Oon siivonnu koko aamun. Rasittavaa.

Viel noista bailuista, ettei niis oikeen tapahtunu mitää. 1.6 en siis päässy bailaa ku olin vasta tulossa Lontoosta. No eipä ois ollu hienoo. Hanna vaa oli Hesas ja jonku Klaukkalalaisen Kolen (17-18 vee) kans. No emmä kuiteskaa ketää jätkää ois saanu. Että se siitä…

Muuten, vielä vähän riparista… tulin siel uskoon, tai mun usko vahvistu sillee… mut ei se muuta mua mitenkää. Älä anna sen häiritä, ok? Ihan normaalisti mä dokailen yms. ku ennenki!!! Paitsi nyt mulla on ollu jopa 5 ½ viikon tauko juomises… ei oo oikeen ollu mitää aihetta juua. Sitä taukoo taitaa kestää koko kesän, koska en ees tiiä mistä saisin hakijan, koska mulla on nyt Ninnii vähä huonot välit, tai ei oikeestaan mulla vaan Hannalla (en jaksa selittää…). No, Hannalla + Katjalla on tuol kylällä sellain perusspurgu Ykä joka lupas hakee aina jos tarvii ja se anto osotteenki! Cool. Mut se ei aina oo kylällä. Jos meen mun kamun Katjan luokse Kajaanii nii siellä SAATAN juua. En tiiä viel…

No olix sun k-kamu Venla kiva? …mitä kaikkee teitte? Oletan että Party Planettii ei oo kesällä… mut olix se sillon 7.6?

Katoin MM-lätkää. Vituttaa ne Leijonat.

Mites muuten oot vietelly kesää? Mä oon lööbaillu, kirjottanu kirjeitä, ollu Hannojen kanssa. Tuli vaan mieleen: kesä on puolessa välissä jo 8.7! APUA! Kauheeta kun kesä on lyhyt! Mua kauhistuttaa mennä ysille, tai ei muuten mut äikkä kauhistuttaa… se maikka on jo yli 60, kuuro eikä silti pääse eläkkeelle! Sitäpaitsi se on muutenki aivan kauhee, se pistää ysillä tekee kauheita esitelmii & tutkielmii. Hirvittää jo nyt. Monta oppilasta teijän luokal on? Meil oli 18 mut nyt tulee kolme lisää = 21. Rentsi, Anna sekä Marika tulee meijän luokalle koska niitten luokka hajotettiin.

Nyt ei enää tuu juttuu joten moi + kirjottele! + kerro kaikki mitä on tapahtunu!

<3:lla Sikke

P.S. Next kirje tulee tosi nopeesti! (Ainakin paljon nopeemmin kun tämä…)!!!

Pohdintaa:

  • Minulla oli todella paha esiintymiskammo, jota yläasteen äidinkielen opettaja ei varsinaisesti helpottanut. Aloitettuani pitkään jännittämäni ja valmistelemani äikän esitelmän tunnilla (ehkä myöhemmin ysiluokalla?), opettaja keskeytti sen heti alkuunsa, kun oli kuulemma niin paska ja esiinnyin huonosti. Palasin itkien koulusta kotiin ja äiti vetäisi aika mojovan herneen nenään, soitti opettajalle kotiin ja ope sai kuulla kunniansa. Seuraavalla äikäntunnilla opettaja pyysi anteeksi ja sain pitää esitelmän ilman keskeyttämistä. Muistan tämän tapauksen vieläkin aivan selkeästi 23 vuoden jälkeen ja on kyllä vaikuttanut esiintymisjännitykseeni koko elämäni ajan. Toivottavasti nykyään opettajat osaavat suhtautua fiksummin kaikkiin oppilaisiin eivätkä nöyryytä epävarmaa nuorta!
  • Kovin tärkeää oli teininä määritellä, että kuka on paras kaveri ja kuka toiseksi paras. Onneksi aikuisena ei ole tarvetta tällaiselle, vaan ystävät ovat kaikki tärkeitä.
  • Kahta vuotta nuoremman ala-asteikäisen poikaserkun kanssa kesäloman viettäminen ei ilmeisesti ollut cool. Anteeksi teiniangstailuni, M, olit kyllä kiva silloin ja olet nykyäänkin 🙂
  • Vai että ”perusspurgu Ykä kylältä”. Jep, jep 😀
  • Leijonien tappio vuoden 1996 jääkiekon MM-kisoissa on ilmeisesti ollut aika musertava, kun oli juuri päästy voiton makuun (Globen 1995 never forget!)

Rakkaudella, Silja

suhteet ystavat-ja-perhe opiskelu matkat

Yö junassa Mattiesko Hytösen kanssa – Johannan kasiluokan irvokas kouluaine

Johanna Laitinen 8 i (kirjoitettu välillä 1996–97)

Yö junassa

Nousin Helsinkiin menevään yöjunaan. Minä olin lähtenyt matkaan yksikseni. Matkani määränpää oli hyvän ystäväni luo Vantaalle. Minua jännitti, koska tiesin että joku toinen tulisi samaan makuuhyttiin kanssani.

En saanut unta alkumatkasta, joten lueskelin juorulehtiä. Taas oli Matti Nykäsestä (tai Paanalasta nykyään) pitkä juttu. Aina samaa. Ei tarvinnut kyllä pitkään odotella, kun juna pysähtyi Kuopiossa. Odottelin, tulisiko ketään.

Ovi kolahti. Viiksekäs, pitkähiuksinen mies silmälaseissaan katsoi minua varman tuntuisena. Hän oli lihaksikas, mutta aika vanha.

– Iltaa, olen Mattiesko Hytönen,  mies sanoi matalalla äänellään, ja tarjosi kättään.

Mattiesko Hytönen! Minun suosikkikolumnistini. En ollut uskoa silmiäni ja korviani.

 – Johanna Laitinen Iisalmesta, hihkaisin iloisesti ja kättelin Mattieskoa.

– Näytät aika nuorelta, Mattiesko totesi, kuinkas vanha olet?

– Neljäntoistahan minä…, änkytin, entä sinä?

Lause lipsahti vahingossa ja valahdin punaiseksi. Mattiesko naurahti ja avasi matkalaukkuaan.

– Höh, no voinhan minä sen oikeastaan sanoa, viisikymmentäkolme.

Kului tovi. Me kummatkin järjestelimme omia asioitamme.

– Johanna, oletko ikinä lukenut juttujani? Mattiesko kysyi ja säpsähdin.

– Aaaah… tuota… totta puhuakseni luen joka sunnuntai palstasi, sanoin hätäisesti.

– En ole kuullutkaan että nuoret ovat noin kiinnostuneita ajatuksistani, tokaisi Mattiesko ja hänen suupielensä nousivat hieman.

– Arvostelet aika reippaasti, sanoin suoraan ja Hytönen kääriytyi peittoonsa.

– Totta kai. Siksi artikkeleistani pidetäänkin.

Hetken mietittyään hän kysäisin minun suureksi yllätyksekseni erittäin kivaa asiaa.

– Haluaisitko, että kirjoittaisin ensi sunnuntaiksi tästä yöjunamatkasta ja sinun aatteistasi?

 Olin todella iloinen. Harva tavallinen ihminen pääsee oikean kolumnistin palstalle.

– Saisivat nuoretkin hieman intoa lukea, jatkoi Mattiesko.

Suostuin todella mielelläni.

Ja niin alkoi Hytönen kysellä minulta taustastani, ja räpsäisi minusta pari kuvaa, tosin näytin niissä varmaan vanhukselta yöpukuni tähden. Pelasimme korttia. Hytönen halusi nähtävästi tietä osaako nykyajan nuori pelata vanhaa kunnon pokkaa.

Havahduin. Kello oli jo kaksi yöllä, ja minä vain keskustelin siinä Mattieskon kanssa. Ei menisi enää kuin kaksi ja puoli tuntia niin juna olisi jo Helsingissä. Mattiesko teki muistiinpanojansa.

– Pitäisiköhän minun vielä yrittää nukkua, hihkaisin väsyneesti.

– Anteeksi, että olen valvottanut sinua, sanoi Hytönen valittelevasti ja alkoi itsekin työntää kirjoituksiaan ruskeaan, aika vanhan näköiseen salkkuunsa.

– Minusta oli tosi hauskaa tavata, minä taas kiittelin. Kohta olin jo unessa.

Kop, kop, kop!

– Herätys! kurkkasi konduktööri ovestamme.

 En olisi jaksanu herätä. Kahden tunnin yöuni on liian vähäinen aika nukkua. Katsoin peilistä itseäni. Näytin aika surkealta. Silmieni alla olivat mustat silmäpussit ja naamani näytti muutenkin pahalta.

– Huomenta, sanoi Mattiesko, pistäpäs meikkiä naamaasi.

Naurahdin ja otin meikkipussini.

Juna pysähtyi puoli viiden maissa. Uninen ystäväni Noora ja hänen isänsä olivat vastassa.

– Kun ollaan kotona, niin saat mennä heti nukkumaan, Noora sanoi.

Ja niin meninkin.

Kului perjantai, lauantai ja vihdoin koitti sunnuntaiaamu. Kuulin Nooran äidin iloisen hihkaisun.

– Mattiesko Hytönen on kirjoittanut sinusta jutun! Tämähän onkin hauska yllätys.

– Joo, saanko lukea sen? kysyin unenpöpperössä.

– Tietysti, tämä onkin hieno artikkeli.

Luin jutun. Siinä kerrottiin mukavasta yöjunailustamme ja nykynuoren elämästä Mattieskon todella hauskalla tavalla. Ja ette ikinä arvaa otsikkoa. Se oli ”Yö junassa”.

Opettajan arvio: 9. ”Todellisessa elämässä ei tyttö Suomessa voi joutua samaan makuuvaunuun tuntemattoman  miehen kanssa!”

***

Pohdintoja:

  • HUUTONAURUA!
  • Tässä jostain syystä säilyneessä kouluaineessa merkittävää on se, että olen kirjoittanut sen tosissani. Nyt kun luen tätä aikuisen silmin, niin kyllähän tämä aikamoisen kaksimieliseltä vaikuttaa. 😀 Naurattaa ihan hulluna, mutta itse sen täysin viattomasti kyllä kirjoitin. Mieleeni ei silloin tullut mitenkään, että 53-vuotias miehen ja 14-vuotiaan tytön yhteinen junamatka suljetussa kopissa olisi jotenkin arveluttavaa. Kaikki pokerin peluut ja kuvien ottamiset ja muut… huhhuh! Onneksi tämä tarina on vain kasiluokkalaisen mielikuvitusta. Pahempaa olisi, jos tämä olisi 53-vuotiaan miehen kirjoittama.
  • Vieläkin: HUUTONAURUA! 🙂 Niin ja terkut Mattiesko Hytöselle. Luin 90-luvulla kaikki ilkeät kolumnisi Hesarin sunnuntaisivuilta ja ihailin kirjoitustyyliäsi. Minulla oli näihin aikoihin monia kirjoitusidoleita, koska rakastin kirjoittamista. Kouluaineiden kirjoittaminen oli parasta mitä tiesin. Kuinka ollakaan, minusta tuli viestinnän ammattilainen.
  • Jos et tiedä tai muista, kuka on Mattiesko Hytönen, tsekkaapa täältä.

Rakkaudella (+ vähän hävettää), Johanna

suhteet oma-elama hopsoa uutiset-ja-yhteiskunta