Leffassa: Interstellar

interstellar-feat.jpeg

Viikonlopun ohjelmistossa oli Interstellar. Pari kuukautta sitten nähty traileri sai minutkin juoksujalkaa teatteriin. Ei kuitenkaan syytä huoleen, sillä tämä teksti ei sisällä spoilereita eikä myöskään syväluotaavaa analyysiä juonesta. Sen verran kuitenkin sanon, ettei tätä juonen takia mennäkään katsomaan. Elokuvassa on toki lempiteemani läsnä, eli lähitulevaisuuden epätoivoiset näkymät. Toivoin Interstellarilta avaruusmatkaa joka veisi mennessään, jossei nyt ihan koko vajaaksi kolmeksi tunniksi, niin ainakin pariksi. Tähän toiveeseen vastattiin. Leffa on komeaa katsottavaa, mutta toimii mielestäni ainoastaan teatterissa. Mitä isompi sali ja parempi äänentoisto, sen parempi. Ainakin täällä Amsterdamin Pathé-ketjussa homma hanskattiin. Äänimassa vyöryi päälle, penkki tärisi, kuin huvipuistossa konsanaan, mutta korviin ei sattunut.  Näin rouvasihmisenä tätä osaa arvostaa. Elokuva oli juuri niin mahtipontinen kuin toivoinkin. Kuvaus oli komeaa ja efektit järisyttäviä. Elokuva ei ollut missään tapauksessa täysin eheä kokonaisuus, mutta täydellinen tapa viettää sunnuntai-iltapäivä. Minulla on hieman kaksijakoinen suhtautuminen Nolaniin. Inception oli mielestäni täydellinen viihde-elokuva, koska se ei ottanut itseään liian vakavasti. Nautin Nolanin tavasta kikkailla kuvalla ilman, että päähän tarvitsee änkeä epämukavia ja vaihtelevasti toimivia laseja. Batman Begins taas meni mielestäni pilalle tosikkomaisuudellaan. Lepakoksi pukeutuvan miehen vakava puoli. En vain ostanut ideaa erityisesti, koska Liam Neesonin ja Christian Balen treenihäröilyt vuoristossa olivat lähinnä myötähäpeää aiheuttavia.  The Dark Night taas saavutti hienosti synkkyyden ja pysyi kasassa. Arvostan Christopher Nolania kuitenkin erityisesti siksi, että hän haluaa antaa yleisölleen elokuvateatterielämyksiä. Paino tosiaan siellä teatterissa. Nykypäivänä jokainen leffa on helppoa saada kotikoneelle tai vaikka puhelimeen. Nolan antaa yleisölleen syyn hinata takapuolensa saliin ja  maksaa leffalipusta. Siitä hän saa täydet viisi tähteä.

Kommentit (3)
  1. Katsomien arvoinen
    11.11.2014, 18:31

    Itse en perustan scifistä enkä liiemmin lukeudu Nolaninkaan fanaattisiin faneihin, mutta trailerin tästä nähdessäni minäkin jäin oikein odottamaan tulevaa elämystä. Ja kyllä tämä toimii teatterissa tai miksei kotonakin, jos tykki, iso kangas ja kunnon äänentoisto löytyy.
    Mutta itselle tämä oli melkein kolmen tunnin (ja no, ylikin, koska itkusta ei tullut loppua edes leffan loppuessa) itkumaratoni. Niin hieno tarina, mistä, en paljasta, mutta kyllä tämä katsomisen arvoinen todellakin oli! Ja aina niin iki-ihana Matthew, ei vaan petä. Jos tälle ei Oscareita satele, niin mille sitten?!

  2. Hahaha, great minds think alike 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *