19-vuotias Eric (Jack O’Connell) siirretään nuorisovankilasta aikuisten osastolle etuajassa ennalta-arvaamattomanja erittäin aggressiivisen käytöksen vuoksi. Katsojalle tehdään jo alussa selväksi, että  vaikka mies on iältään nuori, ovat vuodet nuorisovankilassa tehneet tehtävänsä. Eric on vihainen ja ahdistunut ja kun yhtälöön lisätään lyhyt pinna, sekä helvetinmoinen puolustusvietti keinoja kaihtamatta, tulee ongelmia heti alkumetreillä.Vankilasta löytyy myös pojan isä Neville (Ben Mendelsohn), joka istuu pitkää tuomiota. Hän on ollut poissa melkein koko Ericin laitoksesta toiseen jatkuneen elämän, mutta haluaa ottaa vastuuta ja ohjata jälkikasvuaan. Isän yritykset kuitenkin vievät tilannetta vain pahempaan suuntaan. Mitä sitten pitäisi tehdä  tälle raivoavalle tapaukselle, jota jopa vanginvartijat tuntuvat pelkäävän vai kannattaako kenenkään edes yrittää? Tarinaan kuuluu myös idealistinen vankilaterapeutti Oliver (Rupert Friend), joka pyörittää pientä vihanhallintaan keskittyvää keskusteluryhmää. Elokuvan käsikirjoittaja Jonathan Asser on itse ollut useita vuosia vankilaterapeuttina, mutta kertoo kuitenkin Independentin haastattelussa, että Oliverin hahmossa on vain hieman Asseria itseään.

Starred up pitää sisällään paljon muista elokuvista ja tv-sarjoista tuttua vankilakuvastoa. Pieniä sellejä, väkivaltaa, joka tapahtuu joko vartijoilta piilossa tai heidän siunauksensa alla ja jatkuvaa juonimista. Vaikka tarinakaan ei erikoisuudellaan loista se pitää kuitenkin otteessaan. Muutamassa kohdassa on pieni ylisentimentaalisuuden riski, mutta nämäkin karikot ohitetaan, ainakin melkein. Tietyissä kohdin tosin ollaan hieman kliseissä tunnelmissa, mutta onneksi sieltäkin ajaudutaan pois. Luvassa on kuitenkin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta varsin tasalaatuista draamaa ja siitä kiitos menee näyttelijöille. Skins-sarjasta tutuksi tulleen Jack O’Connellin kipinöivä, hieltä ja testosteronilta haiseva roolisuoritus pyörittää koko elokuvaa. Kohtaus, jossa Eric ottaa yhteen vankinvartijoiden kanssa heti elokuvan alkupuolella on vaikuttava. Mies on kuin mölyävä raivohärkä, joka tietää ettei voi voittaa, mutta ei myöskään suostu luovuttamaan helpolla. Vartijoiden pelkoa ei epäile yhtään, vaikka heillä on selkeä ylivoima. O’Connellin lisäksi myös hänen isäänsä esittävä Mendelsohn tekee taattua työtä kuten myös vankilaterapeuttia esittävä Friend. Sivuosatkin on taattuun brittityyliin kansoitettu uskottavilla hahmoilla.  

Nykypäivän teattereihin tulee niin paljon turhaakin turhempaa viihdemönjää, että allekirjoittanut ainakin valitsee tällaisen vahvan kolmen tähden draaman koska vaan.