Piha ja puutarha

*Teksti pelastettu vanhasta blogista. Olin 26-vuotias, kun ostettiin tämä meidän talo. Monet kyselivät multa kuka hullu ostaa alle kolmekymppisenä vanhan talon, joka vaatii kauheasti aikaa, laittoa ja rahaa. Mielestäni siinä ei ole mitään hullua ja haluankin avata vähän syitä, miksi

Olen mestari stressaamaan ihan kaikista asioista, häviän vain piirun verran omalle äidilleni. Viime yönä jännitin esikoisen ensimmäistä lehdenjakoyötä ja kun en saanut nukuttua, pohdin lisäksi vielä työasioitakin. Työpaikan Moodmetric-joululahjasormuksen avulla olen tutkaillut

Rakennettiin talo maalle keskelle lyhyttä tienpätkää, lapsille ja itsellemme koti. Maalla asuminen muuttui taajamassa asumiseksi kun kuoleva kylä yllättäen kasvoi. Rakennetusta talosta tuli koti. Seiniin on tullut elämänjälkiä, koirakin on syönyt puolikkaan sohvan. Pihalle on ostettu

Miten ikuinen tollopeukalo kiinnostui kasveista ja puutarhasta? Sisareni syyttäisi tästä keski-ikäistymistäni, mutta todellisuudessa kaikki alkoi muutama vuosi sitten, kun päädyimme ostamaan liki 30 vuotiaan ok-talon. Esittelyt sekä kaupat talosta tehtiin talvella, jolloin koko piha ja

Eletään taas pimeää, harmaata ja liukasta aikaa. On aika muistella viime kesää ja mielenkiintoista kohdetta Parikkalassa. VEIJO RÖNKKÖSEN PATSASPUISTO on ehkä erikoisempia kotimaan kohteita, jossa olen koskaan vieraillut. Puisto sijaitsee Koitsanlahdella Parikkalassa, valtatie 6

Taisi olla eka kerta, kun haravoin ja leikkelin perennanvarsia tammikuussa. Portinpielen helminukkajäkkärät jäivät syksyllä leikkaamatta, kun eivät suostuneet huonoilla saksilla katkeamaan ja repiessä lähtivät juurineen. Sakset purivat edelleen yhtä huonosti märkiin ja pehmeisiin

Miettiessäni tulevaa uutta vuosikymmentä tajusin, että sen aikana lapset muuttavat pois kotoa, toivottavasti valmistuvat opinnoistaan ja löytävät paikkansa työelämästä, ehkä perustavat perheen ja itse päädyn eläkeiän kynnykselle, mies todennäköisesti jo eläkkeelle. Apua! Parempi

Joulupäiväksi saatiin ihana joulumaisema ja tuntui, että joulu alkoi ikäänkuin uudestaan. Pääsimme jopa hiihtämään, joskin latu oli tehty tykkilumesta. Ilman valkoista maisemaa ei silti olisi varmaan hiihtämään tehnyt mieli, ihan niinkuin en pysty pääsiäisenä enää

Palácio Nacional da PenaLissabonin matkalla vietimme päivän Sintrassa, joka on yksi UNESCOn maailmanperintökohteista. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi Sintrassa kannattanut yöpyä ainakin yksi yö, koska siellä on niin paljon mielenkiintoista nähtävää. Palácio Nacional da PenaMe

Eilen satanut lumipeite oli tänään jo kuin taistelutanner. En tiedä, millaiset cembalot meidän rusakoilla on ollut ja montako niitä on bileissä ollut, mutta koko piha on tampattu ja ikivihreitä kasveja kaivettu välipalaksi. Yrttipenkin liepeillä kasvaneet koristeporkkanat oli