Runot, novellit ja kirjoittaminen

Simo Kaasinen on Esan lapsuudenystävä. Hän on vetänyt vaalean tukkansa mustalla kuminauhalla tiukalle poninhännälle niskaansa. Vartalonmyötäinen hihaton Metallica- paita korostaa hänen hauiksiaan, kun hän kokkailee keittiössään. Hän on käynyt aamulla kirjastossa ja lainannut sieltä

Oli kipinä, tarve, vimma. Vimma luoda jotakin tärkeää.  Olin väsynyt, käytetty, loppuun kulunut. Silti sisälläni paloi. Sain ajatuksen, aavistuksen, idean. Ryhdyin rakentamaan sitä. Se ei ole valmis, ei sinne päinkään, ei lähelläkään. Ruokin sitä ja se kasvaa. Se tulee valmiiksi,

Koti on täynnä reittejä jotka ovat niin tuttuja ettei tasaisen tiiviiksi tallattua polkua huomaa vaikka selvästi niiden reunalla kasvaa korkeita heinänkorsia jotka saavat olla rauhassa. Pienessäkin asunnossa on nurkkia joissa kulkee vain kevyt pöly. Koskematta juurikan lattiaa hattaran

Esa soittaa jälleen kerran ystävälleen Terolle. Hän kääntelee samalla jäistä jauhelihaa paistinpannulla puolelta toiselle ja katsoo, kuinka se kerros kerrallaan ruskistuu ja kuoriutuu pienemmäksi. Hän on tottunut siihen, että Tero ei vastaa hänelle. Siksi hän Teron vastatessa

Seuraava päivä, kivun jälkeinen, on ihana. Olo on samaan aikaan rauhallisen tyyni ja elinvoimainen. Sitä on halukas kävelemään muutaman ylimääräisen bussipysäkin välin. Kun on laput silmillä, menninkäisen lailla ripsivärit poskilla ja valolta piilossa, tukka sotkussa, haaveilee

Esa tutkii vielä myöhään illalla Geogaching-sivustoa ja löydettyjä kätköjään. Hän on ne käynyt kaikki läpi ja niistä yksikään ei ole Naruttajan laatima. Hän jättää sivuston auki, jotta olisi ensimmäisenä paikalla, kun Naruttaja julkaisee ehkä vielä uuden purkin. Häntä

Kauneus, rumuus, rakkaus ja heikkous, ihminen on kaikkea ja kaikki on ihmisessä. Elämä on haavoittuvaista ja niin ohuella langalla kiinni ihmisessä. Asettelen langat mieleiseeni järjestykseen. Voin suoristaa ne, laittaa ne solmuun tai katkaista. Voin liittää ne yhteen ja saada niistä vielä

Seuraavana päivänä heräsin puhelimen herätyskellon soittoon. Kurottauduin ottamaan laitteen käteeni ja painoin hälytyksen pois päältä. Sitten naputtelin viestin Igorille, jossa kerroin, että meidän pitäisi siirtää kokousta Suomen pään kokouksen takia. Minä valehtelin.

Kuuntelin uusimman jakson Tammen kirjallisuuspodcastia jossa toimittaja ja suomentaja Kristiina Rikman ajautuivat keskustelemaan halaamisesta jutellessaan Elizabeth Stroutin kirjoista. Tuli ikävä halauksia. Mummon halauksia joita on aina alussa ja lopussa. Nykyään myös kesken kaiken.

Esa sammuttaa rätisevän autoradion alkaen naputella sitten etusormellaan auton rattia. -Tero on varmasti tulossa hulluksi. Hän miettii ajaessaan hiljaisena kohti kotiaan. Hän on juuri jättänyt sekavanoloisen kaverinsa kotiovelleen ja toivotellut hyvät yöt. Näytti siltä, että hän ei