Runot, novellit ja kirjoittaminen

Hei kaikki! Sensuroin eilen näköjään huomaamattani itseäni, kun blogi jäi luonnostilaan, mutta hyvä niin. Muistin lisätä nyt loppuun intoilua Trendi-lehden jutusta. Tällä viikolla luettavaksi on ilmestynyt Paja (linkki juonikuvaukseen, Adlibris), jossa sankarittaremme Irina taistelee

Hei kaikki! Tällä viikolla luettavaksi on ilmestynyt Paja (linkki ekaan lukuun), jossa sankarittaremme Irina taistelee työllisyyttä edistävän pajansa puolesta, kun paha riistokapitalisti Filip firmoineen aikoo viedä häneltä tontin alta. Riitoja ja kuumia kiemuroitahan siitä seuraa. 😀

Tähän aiheeseen tartun vastahakoisesti, mutta teen sen nyt: Blogini saavutettavuus. Kirjoittamiseni keskeisimmät motiivit ovat lähinnä sen terapeuttisuus ja keino purkaa päivittäisiä pohdintojani konkreettisella tavalla. Mutta siellä taustalla on myös suuri kysymys, joka kuuluu näin:

Olen ihastunut Tuija Takalan runoihin. Ne ovat lyhyitä tuokiokuvia, joissa on aina jotakin tunnistettavaa, samastuttavaa ja monesti myös oivaltavaa. Aiheena on usein luonto, mutta Takala on kirjoittanut myös arjesta, kodista ja matkoista. Kun luen runokokoelmia Onnen asioita ja Kierrän vuoden,

Hyvää sunnuntai-iltaa! Olen ollut vähän kahden tarinan puristuksissa, ja toisaalta arkinen todellisuus on ollut tällä viikolla raskastakin raskaampaa jopa siinä määrin, etten ole jaksanut kirjoittaa samalla tavalla kuin normaalisti. Siksi tämäkin luku on vähän repaleinen, mutta

VÄISTYVÄ KAAMOS Aurinko säteilee,  sokaisten jokaisen silminnäkijän. Lumi, joka tuskin sulaa juhannukseen mennessä, ei auta asiaa, vaan kulkee valon kanssa käsi kädessä, aivan kuin ne olisivat kaamoksen ajan latautuneet, nyt räjähtäen syvälle sisimpäämme, sielumme pimeimpiinkin

Hei! Jos tykkää todella rajuista käänteistä ja ehkä jopa epämukavuusalueelle astumisesta, niin perjantaina julkaistava Onnenonkija tarjoaa siihen mukavat mahdollisuudet. Kirja on järkyttänyt, mutta onpa minulle tullut palautetta, että se on noussut joidenkin huimapäiden lemppareihinkin.

Lähes tasan neljä vuotta sitten aloitettu, reilu 200-sivuinen romaanikäsikirjoitus lähetetty kustannustoimitettavaksi! Tavallaan se ei vielä tarkoita mitään muuta kuin pientä lepotaukoa, mutta onhan tässä jotain tullut tehdyksi. Siltä ainakin nyt tuntuu. Myös äitienpäivä lähestyy.

Ystävä vai ei? Kuinka paljon olenkaan saanut kirjoittamalla. Se on hoitanut kohdallani jännitystä, esillä olemisen pelkoa ja kykyä tuottaa tekstiä. Suurin voitto tuli kuitenkin hirviöstä nimeltä ocd, sillä alussa todella olin täynnä pelkoa ja kauhua siitä, onko tekstissä kaikki

Hyvää vappua edeltävää aikaa! Nyt ei ole vielä luvassa jatkoa Palkintovaimolle. Elsi leipoo pullaa ja koko tarina tahtoo paisua kuin pullataikina, kun olisi niin kiva leikkiä Elsin ja Ilmarin suhteella enemmänkin, kun se käynnistyi epätavallisen hitaasti. Luvassa on romantiikkaa mutta