Runot, novellit ja kirjoittaminen

Vau, mulla on vihdoin blogi! Olen iät ja ajat pyöritellyt päässäni ajatusta sellaisen perustamisesta; ideoinut ja kirjoittanut postauksia, mutta prosessi on jäänyt jumiin lähtökuoppiin ennen kuin on alkanutkaan. Tänään heitin täydellisyyden tavoittelun romukoppaan, valitsin parhaalta

Olin valmis jo puoli kahdeksalta ja hermoraunio. Olin yrittänyt sulkea mielestäni, mitä olin aikeissa tehdä ja kenen kanssa. Se oli kuitenkin melkoisen mahdoton tehtävä, sillä olin ajautunut höyläämään ja rasvaamaan, föönaamaan ja meikkaamaan juuri kuten nainen, joka valmistautuu

“Her eyes fill up with tears again and she closes them. Even in memory she will find this moment unbearably intense, and she’s aware of this now, while it’s happening. She has never believed herself fit to be loved by any person. But now she has a new life, of which this is the first moment,

En ole pystynyt lukemaan romaaneja viime vuosina. Koska ne eivät ole totta. Tämähän on periaatteessa oudon kuuloinen syy, mutta en ole pystynyt juuri muuta miettimään kun olen romaaneja yrittänyt lukea. ”Tämä ei ole totta” ,hiipii mieleeni vähän väliä. Ongelma alkoi kai

Aina, kun minuun viitataan kirjailijana, koen häpeää. En ole mielestäni kirjailija. Toki, olen kirjoittanu kaksi kirjaksi määriteltävää asiaa eli juttua eli teosta kai, mutta en koe niistä kirjailijuutta. Pääsi vain käymään sillä tavalla, että tapahtui kirjoittamista. Hävettää,

Sä haluat tietää kaiken niistä miehistä, suhteista, entisistä miks otin mä sen miks jätin mä ton jos oisin kuulija itse muhun luottaisi en Sen yhden mä riisuin, jätin kirpparille joskus toisesta pitää vasta toisen yllä Miten keho on lämmin ja sydän kylmä on vain kuvitelmaa et

En osaa lukea kämmenviivoja. Elämänviivoja, onnellisuuden ennusteita tai lapsia. Mutta kädet kiehtovat tarinankuljettajina valtavasti. Ei niinkään ne uurteet jotka vahvistuvat käsien painuessa nyrkkiin, pidellessä ostoskassia, puristaessa balettitankoa tai hapuillessa ystävän kättä.

”why are you so unkind to me my body cries cause you don’t look like them i tell her” Rupi Kaur: the sun and her flowers Andrews McMeel Publishing, 2017 248s Rupi Kaurista voi olla montaa mieltä. Kaurin tyyli on omanlaisensa, mielipiteitä jakava, ei niin perinteikästä runoutta. Kaur:n

Anne Frankin päiväkirja on kyllä kirjallisuuden yksi klassikoksi muodostunut, ihan yleissivistykseen kuuluva teos. Olen ensimmäisen kerran yrittänyt joskus teini-ikäisenä, muistaakseni yläasteella lukea kyseisen kirjan. En ikinä saanut sitä päätökseen, enkä enää edes muista, miksi.

Rakastan raidallisia paitoja niiden kaikissa olomuodoissa. Ikonisen ranskattaren tyylissä, kun kaulaan sidottu huivi lennähtelee tuulessa skootterin painaessa menemään, baskeri on elegantisti vinossa, huulet punaiset ja croissantteja pussissa. Vankien asuissa, tasaisen paksuissa