Runot, novellit ja kirjoittaminen

Kasvoin kai lapsena jo läheisriippuvaiseksi, hoitamalla äitiäni ja huolehtimalla, että hänellä on kaikki hyvin. Yritin parhaani mukaan miellyttää häntä, että hän ei ostaisi alkoholia. Äitini lupauksista huolimatta, sain kerta toisensa jälkeen pettyä ja todeta, että taas hän oli

Olet kalleinta, parhainta päällä tän maan. Kauneutesi hätkähdyttää, maagisuutesi lumoaa.  Sanot ne sanat, joita niin kaipaan. Teet ne teot, jotka hiljaiseksi vetää.  On ainutlaatuista rakastaa ja kanssasi matkustaa, linnunradalla alla sateenkaarien, hirmumyrskyjen silmässä. Kiedot

Remember the lessons of the past, imagine the possibilities of the future. And attend to the present, the only part of time that doesn’t require the use of memory. – Sarah  Manguson, Ongoingness: The End of a Diary Olen aina kirjoittanut. Siitä asti, kun lapsena opin kirjoittamaan olen

Isäni aina sanoi, että olin kapinallinen. Muistan hänen toistaneen sitä jo silloin, kun en aivan ymmärtänyt sanan merkitystä. Ehkä hän tarkoitti sillä sitä, että tivasin jatkuvasti vanhemmiltani, miksei meillä ollut televisiota mutta kuitenkin tietokone, miksi äiti tai kukaan muukaan

”Alaovella huomasin, että Dagnyn avain oli kadonnut. Oli soitettava huoltoyhtiöön jotta pääsisin kotiin, mutta kännykkäkin oli hävinnyt. Laukussa oli vain sakkolappu. Viini haihtui päästä. Oli realistinen olo.” Kreetta Onkeli: Kutsumus Kustannusosakeyhtiö Sammakko, 2010 237s Sain

Se, helvettini Saavun kouluun kyynelsilmin taas peläten uutta päivää, kiusaajat saapuvat vierelleni:”syö pääs!” Huutaa toinen.”tapa ittes! ”Huutaa toinen. Joudun taas kokemaan kaiken yksin. Kun tuska on tarpeeksi kova, ei jaksa välittää. Kun tuska on niin sairasta, puukko repii

Minulla on rasittava ongelma: vanhoja kirjoja lukiessa sellainen punakynätyyppi mielessäni iskee välillä paikalle. Se alleviivaa kaikkia sellaisia lauseita noista kirjoista mitä ei enää saisi kirjoittaa. Että jos tämä kirja julkaistaisiin tänään, nämä kaikki asiat aiheuttaisivat

Muistan niin nuo kyynelsilmät, jotka jäivät katsomaan kun minua roudattiin maijaan.  Tunsin kuinka kovasti sydämeesi sattui, kun niin paljon yritit auttaa. Tiesin pelaavani raakaa peliä, tajusin etten pysty jatkamaan.  Kun kohtasin kuoleman silmästä silmään, tajusin heikkouteni. Kaiken

Jos tietäisit missä olen, jos tietäisit mitä tunnen, jos näkisit sisimpääni. Voisitko silloin antaa anteeksi? Tekisitkö vierellesi tilaa? Koskettaisitko niinkuin ennen? Olisitko kanssani ja sanoisit:”rakastan”. Tahdon oppia Tahdon oppia tuntemaan. Tahdon oppia lentämään. Tahdon

Toivo Miksi teet elämästäni yhä helvettiä? Miksi lietsot vihaa ihmisiin? Mikset vain lennä pois elämästäni? Sinä pakenit ja juoksit pois, löysit uuden rakkaan. Luulin, että jättäisit minut rauhaan, erehdyin. Tunnen kuinka vihasi tarttuu minua taas hiuksista ripotellen pitkin seiniä.