Vanhemmuus

Milloin vanhemmuudesta tuli näin monimutkaista? Olen miettinyt tätä useamman kerran viimeisen vuoden ja kahden kuukauden aikana. En olisi ennen lapsen saamista osannut kuvitellakaan, millaisia asioita tulen pohtimaan, googlettamaan ja puntaroimaan. Asiat, joiden kuvittelin olevan itsestään

Kuukauden tauko täällä, syy lienee ilmiselvä… Täällä vietetään parhaillaan ihanaa, kiireistä uutta arkea kolmen lapsen äitinä! Meidän pikkuherrat syntyivät siis viime viikon keskiviikkona, raskausviikolla 36+5 täydellisen terveinä ja hyvinvoivina. Kovasti toivomani alatiesynnytys

Onnea on koti jossa saa olla oma itsensä. Jossa tsempataan ja tuetaan. Jossa herätään hymyillen. Jossa tämä pikkuinen pitää liikkeessä niinäkin hetkinä kun tekisi mieli mennä peiton alle murehtimaan. Hän saa minut aina hymyilemään. Uskomaan parempaan, siihen että kaikesta kyllä

Säätiedotukset sahaa edestakaisin, kylmä tuuli puhaltaa, aurinko paistaa, sataa ei sada, lunta sataa, on +10. Mitä ihmettä tonne pitäisi pukea päälle muksuille? Välikausivaatteet herättää varmaan kaikissa vanhemmissa aina paljon kysymyksiä

Useimmiten arki rullaa ihan kivasti, jopa näinä poikkeusaikoina. Mutta sitten on päiviä, jotka voisi deletoida historiankirjoista vaikka heti. Vaikka joka päivä väännetään jostain asiasta, tiistai haki kyllä vertaistaan. Puoleen päivään mennessä olin jo uhonnut myydä tytön

Sanotaan.. että erämaa opetti, mutta tällä kertaa se oli kyllä Korona. Ja Noro. Ja Stafylokokki Aureus. Ja elämä. Syyttäkää pandemiaa siitä, että minulla on liikaa aikaa avautua blogissa. Tänään olin saunassa omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni ja mietin. Mietin sitä minkä

Aika usein, kun katson vauvani viisaan syvänsinisiin silmiin, mietin, millainen tulevaisuus häntä mahtaa odottaa. Vaikka jokaisella ihmisellä on jo aivan pienestä pitäen oma persoonallisuutensa, tiedän lapsen silmien takana odottavasta maailmasta vielä niin kovin vähän. Mistä asioista

Nyt on taas yhtäjaksoinen viikko takana tätä hyvinkin intensiivistä vanhemmuutta ja koronakotoilua koululaisten kanssa. Olen pärjännyt verrattain hyvin. Olen vahvasti vetovastuussa melko lailla kaikesta kotona tapahtuvasta, mutta jollain kumman tavalla olen vielä aika järjissäni. Asiaan

Kukkuluuruu, täällä jälleen! ? Pidin vajaan kuukauden hengähdystauon blogistani, koska oman henkilökohtaisen elämäni eräs konfliktitilanne puski liian voimakkaasti läpi jokapäiväiseen elämääni. Olin ahdistunut, alavireinen ja pelokas. Pelkäsin seuraamuksia ja myönnettäköön,

Tämän vuoden ajan jaan blogissa yhden realistisen arkikuvan jokaiselta kuukaudelta. Maaliskuussa meidän kaikkien arki mullistui ja mieli oli sen vuoksi matalalla, mutta tähän kuukauteen mahtui paljon myös positiivisia juttuja: – Lydia oppi konttaamaan ja seisomaan tukea vasten! Maaliskuun