#Muovitonmaaliskuu – kolmannen viikon havaintoja
Kolmas viikko muovitonta maaliskuuta on nyt paketissa. Tällä viikolla päätin olla tekemättä päiväkirjamaista postausta, koska olen ollut lähes koko viikon ostamatta melkein mitään – me kävimme nimittäin viime viikon sunnuntaina kauppalistan kanssa isossa ruokakaupassa ostamassa koko arkiviikon ostokset. Tämä ajatus syntyi viime viikolla, kun muovia vältellessäni tajusin samalla sen, kuinka typerällä tolalla meidän kaupassakäynti onkaan. Niinpä menimme tekemään isommat ostokset kerralla, ja samalla tuli välteltyä muoviakin aika tehokkaasti, muttei missään nimessä totaalisesti (se kun on aika mahdotonta). Jälleen tuli kuitenkin todistetuksi, että bloggaaminen saa jatkuvasti ihmisen kehittämään itseään ja tapojaan!
Tähän viikkoon on mahtunut paljon havaintoja niin omassa elämässä kuin mediassakin. Muovi on nyt todellakin tapetilla monessa paikkassa, ja hyvä niin.
Alla koottuja havaintoja tältä viikolta:
– No ensinnäkin, kaupassa jatkuvasti ravaaminen on myös ekologiselta kannalta huono homma. Silloin mukana on pienemmällä todennäköisyydellä oma kassi ja oma hedelmäpussi, ja nälissään ostaa kaikkea epämääräistä ja tyhmää. Lisäksi pienten pakkausten ostaminen useammin luo enemmän roskaa kuin yhden ison ostaminen kerralla. Tarkoituksena onkin pyrkiä tekemään arkiviikon ostokset yhdellä kertaa.
– Mietin taas, kuinka typerää se on, että tällainenkin asia, kuin muovin välttely, on sysätty yksittäisen kuluttajan hartioille. Ja vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa ovat oikeasti loppupeleissä aika rajalliset. Miksi yhteiskunta ja yritykset eivät voi ottaa asiaan enemmän osaa? Koska vaikka nyt kuluttajana valitsisinkin kaupassa tuotteen A tuotteen B sijaan siksi, että A:ssa ei ole muovikäärettä, tajuaako kukaan, että tein päätökseni juuri muovin takia? Ei varmaankaan. Kuluttajien täytynee siis myös nyt itse kommunikoida yrityksiin päin, että nimenomaan muovittomia tai vähämuovisia vaihtoehtoja kaivataan.
Tätä olenkin nyt itse tehnyt lähettämällä muovittoman maaliskuun aikana viestiä Marlille ja HK:lle sekä Valiolle (joka tosin ei ole koskaan vastannut). Bongasin juuri netistä mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan iso brittiläinen valmisruokavalmistaja Icelandic Foods on tuomassa markkinoille tuotteita, joissa muovi on vaihdettu paperipohjaisiin astioihin, jotka voidaan kierrättää. Nämä pakkaukset valmistaa Stora Enso, joka on suomalais-ruotsalainen yritys. Milloinkohan joku suomalainen valmistaja ottaa nämä myös käyttöön? Kosmetiikassa on markkinoille ilmestynyt Sulapac, joka suomalaisten Suvi Haimin ja Laura Kyllösen kehittelemä puun ja biohajoavan sidosaineen yhdistelmä. Pakkaus on siis täysin biohajoava eikä sisällä lainkaan muovia (mahtavaa!). Se ei kuitenkaan ole vielä kauhean kovassa käytössä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on! Ensi viikolla taidankin siis vielä lähestyä pakkausmuovin tiimoilta muutamaa yritystä.
– Ihana Lilies muistutti blogissaan siitä, että juuri nyt ollaan keräämässä adressia mikromuovin kieltämiseksi kosmetiikassa Suomessa. Olethan jo allekirjoittanut adressin? Itse allekirjoitin sen tällä viikolla. Ruotsissa tämä laki on jo voimassa, mutta Suomi on tähän mennessä odotellut EU:n linjaa asiassa. Mikromuovit ovat täysin turha ainesosa kosmetiikassa ja ne on helppoa korvata kasviperäisillä ainesosilla, joten olisi silkkaa tyhmyyttä olla asettamatta tätä lakia myös Suomeen.
– Muoviton maaliskuu -haaste on saanut viikkojen aikana yhä enemmän näkyvyyttä myös mediassa, ja tämän viikon tiistaina aihetta käsiteltiin Ylen A-studiossa. Inserteissä nähtiin Nollahukka-blogin Otson vinkkejä muovittomaan arkeen sekä karua faktaa muovin ympäristövaikutuksista, esimerkiksi sen polttamisen aiheuttamista päästöistä. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin kampanjan aloittanutta Heidi Hautalaa sekä tutkija Julia Talvitietä. Haastattelussa kerrottiin muun muassa, että Suomen ympäristökeskus on aloittanut kattavan tutkimuksen koskien suomalaisen juomaveden mikromuovipitoisuuksia. Lisäksi Hautala otti esiin sen, että muovin käyttöä tulisi rajoittuu juurikin EU:n tasolla ja että EU voisi kieltää esimerkiksi muoviset pillit kokonaan.
– Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin, että muovisten juomapullojen mukana elimistöihimme kertyy mikromuovia. Orb Median teettämän tutkimuksen mukaan mikromuoveja löytyi jokaisen 11 tutkitun brändin vesipulloista. Pullovesistä löytyi yli 0,1 millimetrin kokoisia mikromuoveja kaksi kertaa enemmän kuin hanavesistä. Avoin kysymys on edelleen se, mitä haittoja tällä voi mahdollisesti olla ihmisten terveydelle, koska asiasta ei ole olemassa vielä lähes mitään tutkimustuloksia. Joka tapauksessa aion itse pitäytyä vastedeskin omassa lasisessa juomapullossa ja hanavedessä.
-Kiinnostava uutinen oli sekin, että niin kutsuttu ”biomuovi”, josta valmistettuja pusseja myydään kauppojen kassoilla, ei ole ollenkaan hyvä vaihtoehto. Helsingin Sanomien mukaan biomuovi ei hajoa luonnossa, ja asiantuntijoiden mukaan biomuovi voisi jopa olla syytä kieltää. Jätteenkäsittelylaitoksilla biomuovipussit joudutaan keräämään mekaanisesti pois ja kuljettamaan poltettaviksi. Paras vaihtoehto ruokaostoksilla on kangaskassi, jos sen käyttää käytännössä puhki. Myös kierrätysmuovista valmistettu muovikassi, jota uudelleenkäyttää, on ihan hyvä vaihtoehto, ja sen jälkeen tulee ilmeisesti paperikassi.
Kaikki lienevät kuulleet vanhan sanonnan ”tieto lisää tuskaa”. Se pätee kyllä myös tähän muoviasiaan – mitä enemmän siitä puhutaan, sitä enemmän ikäviä asioita tulee omaankin tietoisuuteen ja sitä ahdistuneempi olo on. Olen silti erittäin iloinen, että muovin monista puolista on alettu nyt puhua ja asioita on alettu tutkia – ennen emme tienneet asioista, emmekä siksi myöskään pohtineet näitä asioita niin paljon. Muoviton maaliskuu -kampanja on omalta osaltaan vaikuttanut muoviasioiden näkyvyyteen mediassa Suomessa ja esimerkiksi Nollahukka-Otsoa on tässä kuussa haastateltu tosi moneen mediaan.
Vaikka jossain vaiheessa koin itse pienen väsähdyksen muovin välttelyyn (koska otin sen vähän liian konkreettisesti), olen silti tosi iloinen, että olen lähtenyt mukaan tähän haasteeseen. En ole itse törmännyt haasteeseen muissa kuin Otson blogissa, mutta olen saanut omasta osallistumisestani tosi paljon hyvää ja kiinnostunutta palautetta niin blogissa kuin lähipiirissäni. Olen toki saanut osakseni myös kuittailua ja silmien pyörittelyäkin, mutta myös ihan spontaaneja vinkkejä ja tsemppejä tutuilta ja tuntemattomilta niin blogissa kuin Instagraminkin kautta. Uskon, että ainakaan oma lähipiirini ei ole mitenkään voinut välttyä tältä muovihössötykseltä, ja ne silmienpyörittelijätkin on aivan varmasti ajatelleet muovia enemmän kuin kuukausi takaperin.
Haastetta on virallisesti vielä viikko jäljellä, mutta haasteesta varmasti tosi moni juttu jää omaan elämääni maaliskuun jälkeenkin. Muoviin ei varmasti enää koskaan synny sellaista täysin neutraalia suhdetta, ja toivonkin että vielä joskus tulevaisuudessa sen välttely tulee olemaan nykyistä helpompaa.
-Netta
Kuvat: Pixabay.com
Lue myös:
Muoviton maaliskuu – toisen viikon päiväkirja