#Muovitonmaaliskuu – kolmannen viikon havaintoja

Kolmas viikko muovitonta maaliskuuta on nyt paketissa. Tällä viikolla päätin olla tekemättä päiväkirjamaista postausta, koska olen ollut lähes koko viikon ostamatta melkein mitään – me kävimme nimittäin viime viikon sunnuntaina kauppalistan kanssa isossa ruokakaupassa ostamassa koko arkiviikon ostokset. Tämä ajatus syntyi viime viikolla, kun muovia vältellessäni tajusin samalla sen, kuinka typerällä tolalla meidän kaupassakäynti onkaan. Niinpä menimme tekemään isommat ostokset kerralla, ja samalla tuli välteltyä muoviakin aika tehokkaasti, muttei missään nimessä totaalisesti (se kun on aika mahdotonta). Jälleen tuli kuitenkin todistetuksi, että bloggaaminen saa jatkuvasti ihmisen kehittämään itseään ja tapojaan!

garbage-2729608_960_720.jpgTähän viikkoon on mahtunut paljon havaintoja niin omassa elämässä kuin mediassakin. Muovi on nyt todellakin tapetilla monessa paikkassa, ja hyvä niin.

Alla koottuja havaintoja tältä viikolta:

– No ensinnäkin, kaupassa jatkuvasti ravaaminen on myös ekologiselta kannalta huono homma. Silloin mukana on pienemmällä todennäköisyydellä oma kassi ja oma hedelmäpussi, ja nälissään ostaa kaikkea epämääräistä ja tyhmää. Lisäksi pienten pakkausten ostaminen useammin luo enemmän roskaa kuin yhden ison ostaminen kerralla. Tarkoituksena onkin pyrkiä tekemään arkiviikon ostokset yhdellä kertaa.

– Mietin taas, kuinka typerää se on, että tällainenkin asia, kuin muovin välttely, on sysätty yksittäisen kuluttajan hartioille. Ja vaikutusmahdollisuudet tässä asiassa ovat oikeasti loppupeleissä aika rajalliset. Miksi yhteiskunta ja yritykset eivät voi ottaa asiaan enemmän osaa? Koska vaikka nyt kuluttajana valitsisinkin kaupassa tuotteen A tuotteen B sijaan siksi, että A:ssa ei ole muovikäärettä, tajuaako kukaan, että tein päätökseni juuri muovin takia? Ei varmaankaan. Kuluttajien täytynee siis myös nyt itse kommunikoida yrityksiin päin, että nimenomaan muovittomia tai vähämuovisia vaihtoehtoja kaivataan.

Tätä olenkin nyt itse tehnyt lähettämällä muovittoman maaliskuun aikana viestiä Marlille ja HK:lle sekä Valiolle (joka tosin ei ole koskaan vastannut). Bongasin juuri netistä mielenkiintoisen jutun, jonka mukaan iso brittiläinen valmisruokavalmistaja Icelandic Foods on tuomassa markkinoille tuotteita, joissa muovi on vaihdettu paperipohjaisiin astioihin, jotka voidaan kierrättää. Nämä pakkaukset valmistaa Stora Enso, joka on suomalais-ruotsalainen yritys. Milloinkohan joku suomalainen valmistaja ottaa nämä myös käyttöön? Kosmetiikassa on markkinoille ilmestynyt Sulapac, joka suomalaisten Suvi Haimin ja Laura Kyllösen kehittelemä puun ja biohajoavan sidosaineen yhdistelmä. Pakkaus on siis täysin biohajoava eikä sisällä lainkaan muovia (mahtavaa!). Se ei kuitenkaan ole vielä kauhean kovassa käytössä, mutta toivottavasti tulevaisuudessa on! Ensi viikolla taidankin siis vielä lähestyä pakkausmuovin tiimoilta muutamaa yritystä.

waste-1741127_960_720.jpg

Ihana Lilies muistutti blogissaan siitä, että juuri nyt ollaan keräämässä adressia mikromuovin kieltämiseksi kosmetiikassa Suomessa. Olethan jo allekirjoittanut adressin? Itse allekirjoitin sen tällä viikolla. Ruotsissa tämä laki on jo voimassa, mutta Suomi on tähän mennessä odotellut EU:n linjaa asiassa. Mikromuovit ovat täysin turha ainesosa kosmetiikassa ja ne on helppoa korvata kasviperäisillä ainesosilla, joten olisi silkkaa tyhmyyttä olla asettamatta tätä lakia myös Suomeen.

– Muoviton maaliskuu -haaste on saanut viikkojen aikana yhä enemmän näkyvyyttä myös mediassa, ja tämän viikon tiistaina aihetta käsiteltiin Ylen A-studiossa. Inserteissä nähtiin Nollahukka-blogin Otson vinkkejä muovittomaan arkeen sekä karua faktaa muovin ympäristövaikutuksista, esimerkiksi sen polttamisen aiheuttamista päästöistä. Lisäksi ohjelmassa haastateltiin kampanjan aloittanutta Heidi Hautalaa sekä tutkija Julia Talvitietä. Haastattelussa kerrottiin muun muassa, että Suomen ympäristökeskus on aloittanut kattavan tutkimuksen koskien suomalaisen juomaveden mikromuovipitoisuuksia. Lisäksi Hautala otti esiin sen, että muovin käyttöä tulisi rajoittuu juurikin EU:n tasolla ja että EU voisi kieltää esimerkiksi muoviset pillit kokonaan.

plastic-3151246_960_720.jpg

Luin myös artikkelin, jossa kerrottiin, että muovisten juomapullojen mukana elimistöihimme kertyy mikromuovia. Orb Median teettämän tutkimuksen mukaan mikromuoveja löytyi jokaisen 11 tutkitun brändin vesipulloista. Pullovesistä löytyi yli 0,1 millimetrin kokoisia mikromuoveja kaksi kertaa enemmän kuin hanavesistä. Avoin kysymys on edelleen se, mitä haittoja tällä voi mahdollisesti olla ihmisten terveydelle, koska asiasta ei ole olemassa vielä lähes mitään tutkimustuloksia. Joka tapauksessa aion itse pitäytyä vastedeskin omassa lasisessa juomapullossa ja hanavedessä.

-Kiinnostava uutinen oli sekin, että niin kutsuttu ”biomuovi”, josta valmistettuja pusseja myydään kauppojen kassoilla, ei ole ollenkaan hyvä vaihtoehto. Helsingin Sanomien mukaan biomuovi ei hajoa luonnossa, ja asiantuntijoiden mukaan biomuovi voisi jopa olla syytä kieltää. Jätteenkäsittelylaitoksilla biomuovipussit joudutaan keräämään mekaanisesti pois ja kuljettamaan poltettaviksi. Paras vaihtoehto ruokaostoksilla on kangaskassi, jos sen käyttää käytännössä puhki. Myös kierrätysmuovista valmistettu muovikassi, jota uudelleenkäyttää, on ihan hyvä vaihtoehto, ja sen jälkeen tulee ilmeisesti paperikassi.

garbage-2263208_960_720.jpg

Kaikki lienevät kuulleet vanhan sanonnan ”tieto lisää tuskaa”. Se pätee kyllä myös tähän muoviasiaan – mitä enemmän siitä puhutaan, sitä enemmän ikäviä asioita tulee omaankin tietoisuuteen ja sitä ahdistuneempi olo on. Olen silti erittäin iloinen, että muovin monista puolista on alettu nyt puhua ja asioita on alettu tutkia – ennen emme tienneet asioista, emmekä siksi myöskään pohtineet näitä asioita niin paljon. Muoviton maaliskuu -kampanja on omalta osaltaan vaikuttanut muoviasioiden näkyvyyteen mediassa Suomessa ja esimerkiksi Nollahukka-Otsoa on tässä kuussa haastateltu tosi moneen mediaan.

Vaikka jossain vaiheessa koin itse pienen väsähdyksen muovin välttelyyn (koska otin sen vähän liian konkreettisesti), olen silti tosi iloinen, että olen lähtenyt mukaan tähän haasteeseen. En ole itse törmännyt haasteeseen muissa kuin Otson blogissa, mutta olen saanut omasta osallistumisestani tosi paljon hyvää ja kiinnostunutta palautetta niin blogissa kuin lähipiirissäni. Olen toki saanut osakseni myös kuittailua ja silmien pyörittelyäkin, mutta myös ihan spontaaneja vinkkejä ja tsemppejä tutuilta ja tuntemattomilta niin blogissa kuin Instagraminkin kautta. Uskon, että ainakaan oma lähipiirini ei ole mitenkään voinut välttyä tältä muovihössötykseltä, ja ne silmienpyörittelijätkin on aivan varmasti ajatelleet muovia enemmän kuin kuukausi takaperin.

Haastetta on virallisesti vielä viikko jäljellä, mutta haasteesta varmasti tosi moni juttu jää omaan elämääni maaliskuun jälkeenkin. Muoviin ei varmasti enää koskaan synny sellaista täysin neutraalia suhdetta, ja toivonkin että vielä joskus tulevaisuudessa sen välttely tulee olemaan nykyistä helpompaa.

-Netta

Kuvat: Pixabay.com

Lue myös:

Muoviton maaliskuu – toisen viikon päiväkirja

Muoviton maaliskuu – ensimmäisen viikon päiväkirja

#Muovitonmaaliskuu-haaste

Taistelu mikromuovia vastaan

Mitä kuuluu muovin vastaiselle taistelulle?

suhteet oma-elama vastuullisuus hyva-olo
Kommentit (7)
  1. Muovin polttaminen toki aiheuttaa päästöjä, mutta ainakin pk-seudulla kaikki sekajäte poltetaan ja samalla saadaan energiaa. Minusta se on parempi vaihtoehto kuin jätteiden varastointi kaatopaikalle. Jätteiden lajittelu ei myöskään ole päästötöntä, koska jätteitä kuljetetaan ees taas (asiakas jätepisteelle ja jäteautot kiertävät hakemassa jätteet ja toimittavat ne eteenpäin) ja silti osa jakeesta päätyy poltettavaksi, kun ei sovellu kierrätykseen.
    Hyvä juttu kuitenkin kun muovista puhutaan, kunhan se ei mene siihen, että muovia kartetaan silloinkin kun se olisi ympäristöystävällisin vaihtoehto.

    1. Kiitos kommentistasi! 🙂

      Pääkaupunkiseudulla tosiaan poltetaan kaikki jäte, joka päätyy sekajätteeseen, eli jota ei ole voitu kierrättää uusiokäyttöön (lasi, paperi, muovi, pahvi, metalli jne). Toki kaikki eivät jätteitään kierrätä ja sekajätteeseenkin päätyy kaikkia kierätyskelpoista. Täällä pk-seudulla ei ainakaan rivi- tai kerrostaloissa asuvien tarvitse ajaa erikseen viemään näitä jätteitä jonnekin keräysasemalle, vaan nämä kaikki kerätään jokaisen taloyhtiön omassa pihassa. Jäteautot hakevat ne sitten pihasta samoin kuin sen sekajätteenkin.

      Olet ehdottomasti oikeassa siinä, että kaatopaikka on viimeinen vaihtoehto jätteille. Mutta jätteiden lajittelu on silti ehdottomasti parempi, kuin kaiken heittäminen sekajätteeseen.

      ”Jätehierarkia eli etusijajärjestys määrää, että jätteen syntymistä pitäisi pyrkiä välttämään ja jos jätettä syntyy, tulisi se pyrkiä käyttämään uudelleen. Jos kumpikaan näistä ei ole mahdollinen ratkaisu, tulee jäte ensisijaisesti kierrättää ja vasta toissijaisesti hyödyntää energiana. Kaatopaikka on viimeinen vaihtoehto ja jäte tulisi viedä sinne vasta, kun sen hyödyntäminen ei tuota taloudellisia säästöjä tai ole teknisesti mahdollista. Jätelaki ohjaa kohti parempaa lajittelua, mutta sekajätteen polttamiseen liittyy vielä paljon ongelmia. Polttamisen yleistyminen on vähentänyt kierrättämistä, vaikka lähtökohtaisesti jätteistä pitää pyrkiä ottamaan talteen mahdollisimman paljon arvokkaita raaka-aineita, jotta pystymme säästämään luonnonvaroja. Moni ajattelee, ettei muovin päätyminen poltettavaksi ole niin iso ongelma, sillä muovi palaa hyvin ja siitä saa melko hyvin energiaa. Tämä on kuitenkin täysin väärä lähtökohta: muovi on öljypohjaista, ja polttamalla muovia kajoamme luonnonvaroihin ja hukkaamme neitseellistä raaka-aineitta. Meidän tulisi pyrkiä uudelleenkäyttämään niin paljon muovia kuin mahdollista, jotta jätelain etusijajärjestys toteutuisi. (Lähde)

      Summa summarum: Muovi tulee aina ensisijaisesti pyrkiä olla ostamatta, toissijaisesti kierrättämään muovinkeräykseen ja kolmantena vaihtoehtona laittaa sekajätteeseen, josta se toivottavasti päätyy poltettavaksi. 🙂

      1. Olen lajitellut jätteitä jo varmaan 15 vuotta, mutta tullut hieman kriittiseksi sen suhteen mikä on järkevää ja mikä ei, vaikka siis edelleen lajittelen jätteet. Jäteautorumba on melkoinen, kun omassa pihassa on kaikki mahdolliset jäteastiat, vaikka samaan autoon laitetaankin esim. lasi ja metalli. Tein muutama vuosi sitten töitä kotona ja ikkunasta näin meidän talon jätepisteen ja tuli kiinnitettyä asiaan huomiota. On toki helppo viedä kaikki jätteet kerralla oman pihan jätepisteelle, mutta aloin miettiä myös sitä, että kaupungeissakin voisi olla järkevämpää, kun olisi enemmän keskitettyä jätepisteitä, kuten haja-asutusalueilla. Silloin tietenkin jätteiden kierrätys vähenisi, koska ihmiset ovat usein laiskoja. Jätteitä kuitenkin kuljetettaisiin autolla ehkä saman verran tai jopa vähemmän. Jätepisteet on haja-asutusalueilla (ja monesti kaupungissakin) usein kävelymatkan päässä tai isompien kauppojen pihassa, joten harva lähtee erikseen viemään jätteitä jätepisteelle vaan tekee sen vaikka kauppareissun yhteydessä. Isojen jäteautojen ajoreitti sen sijaan lyhentyisi, kun ei tarvitsisi kierrellä kokonaisia asuinalueita.
        Toisaalta jätteiden lajittelu keskitetysti vasta jäteasemilla tai miksi niitä nyt kutsutaan voisi olla myös hyvä vaihtoehto. Ihmisten ympäristökasvatus ei vain toteutuisi tässä vaihtoehdossa.

        Minustakin muovia pitää välttää, mutta muistaa, että esim. muovikassi voi olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin vähälle käytölle jäänyt puuvillakassi tai paperikassi. Muovikassia voi myös käyttää monta kertaa, paperikassi ei taas useinkaan kestä samaa (riippuen tietenkin mitä siellä kantaa sillä esim. samoja lahjakasseja on meidän perhepiirissä kierrätetty jo pitkään :)). Monissa pakkauksissa muovi on myös parempi vaihtoehto kuin vaikkapa alumiini tai lasi.

        1. Joo, tässä tullaan just siihen ongelmaan minkä mä olen itsekin havainnut – on niin vaikeaa tehdä oikein, kun yksi asia on jostain näkökulmasta hyvä ja toinen taas toisesta, ja on tavallisena tallaajana välillä todella vaikeaa tietää, mikä olisi paras vaihtoehto 🙁 Mä itse yritän ajatella niin, että sekin, että edes ajattelee näitä asioita ja koittaa huomioida omissa valinnoissaan ympäristöä jotenkin, on jo iso plussa. Niin kuin Daniella kommentoi viime viikon muoviton maaliskuu -postauksessa, että jos kaikki huomioisivat ympäristöasioita edes vähän, oltaisiin jo voiton puolella, kun nykytilanteessa osa ihmisistä yrittää ajatella sitä tosi paljon ja osa ei lainkaan. Mutta jokainen toki omien kykyjensä ja voimavarojensa mukaan. Näiden ekoasioidenkin taakan alle voi uuvahtaa, jos rupeaa suorittamaan niitä liian jämptisti tai täydellisesti.

          Mukavaa pääsiäistä! -Netta

  2. Siis koskeeko tuo biomuovipussi-juttu, juuri niitä bio-kauppakasseja vai myös bio-hedelmäpusseja? Tiedätkö? Muumi-vaippapaketeissa lukee myös, että biohajoava, mutta sekin on sellaista paksumpaa eli liekö sekin sitten huono biojätepussina.

    1. Erittäin hyvä kysymys! Toi Hesarin artikkeli oli mielestäni nimittäin aika sekava ja siinä olisi paremmin voitu eritellä se, että mistä pusseista nyt ihan tarkalleenottaen on kyse. Mut oletan kuitenkin, että se EI koske esim niitä biohedelmäpusseja, eikä ainakaan mitään sellaisia, joissa lukee, että biohajoava. Koska tuossa oli puhe biomuovista, joka on siis muovia, mutta jollaintapa vain ”luontoystävällisemmäksi” markkinoitua, mitä se sit ei kuitenkaan ole. Mut jos jossain lukee biohajoava, niin silloin se on pakko olla jotain muuta materiaalia kuin muovia 🙂 Mutta joo, yritäpä tässä taas tehdä oikein kun on niin sekavaa ja vaikea tietää, mikä on paras vaihtoehto.

      1. Tää koko maailma ja elämä sen rinnalla on kyllä ihan tosi sekavaa 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *