Ladataan...
Lilies & Life

Siis oikeesti; tehokas itserusketusvaahto, joka on luonnollinen, vegaaninen, luomusertifioitu ja taistelee samalla selluliittia vastaan.

Too good to be true?

 

 

Nyt voi jo sanoa, että kesä on saapunut! Moni on jo ehtinyt makoilla alkukesän auringon alla itseään grillaten, mutta itsehän olin kaikki kuumimmat päivät töissä aamupäivästä iltaan. Jouduin siis katselemaan ihanaa aurinkoista säätä sisältä ja sen myös huomaa ihosta. Kevyt päivetys on tarttunut ihoon ja pisamat ovat kyllä tulleet esille, mutta ruskettuneeksi en voi itseäni sanoa. Uuden työn aloittamisen taki ei ole kesälomaa tiedossa tänä vuonna ja mun tuurilla Suomen kesän lämpimimmät päivät ei ainakaan osu mun vapaapäiville, mutta onneksi mulla on (ei-enää-niin) salainen ase: Eco by Sonya <3

 

Eco by Sonya on Australian suosituin luontaisten itseruskettavien tuotteiden sarja. Se on 100% luonnonmukainen ja OFC- luomusertifioitu. Kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Tuotesarjan takana on australialainen Sonya Driver, jonka sisko sairastui melanoomaan vain 30-vuotiaana. Tämä synnytti halun löytää parhaat, luontaiset ja terveelliset ainesosat kauniin rusketuksen luomiseen ilman auringossa makaamista, mikä ei oikeasti ole kovin terveellistä (vaikkakin ihanaa.) Eco by Sonya -tuotteiden raaka-aineita ovat esim. kaakao, kukkauutteet ja yrtit, joten ne hoitavat ihoa samalla, kun luovat hehkuvan rusketuksen.

 

 

Tutustuin sarjaan jo reilu vuosi sitten, kun ostin itselleni kehutun Face Tan Waterin eli itseruskettavan kasvoveden. Kyseistä tuotetta oli hehkutettu mm. blogeissa ja se oli voittanut useita kauneusalan palkintoja. Hinta kirpaisi, mutta tuote on ollut sen arvoinen! Kasvovesi on helppo levittää ja pullosta on vielä reilusti jäljellä (en käyttänyt talvella säännöllisesti). Yksi levityskerta tasoittaa ihonsävy, antaa upean hehkun sekä luonnollisen päivetyksen. Rusketusta saa asteittain syvennettyä. Kasvoveden suositeltu vaikutusaika on 8 tuntia. Rusketuksen ylläpitämiseksi suositellaan kasvovettä käytettävän 2-3 kertaa viikossa. Kasvovesi-itseruskettava ei tuki ihohuokosia ja se itse asiassa sisältää talineritystä tasapainottavaa Geraniumia. Aloe Vera sekä hyaluronihappo kosteuttavat ihoa.

 

 

Siirsin pari viikkoa sitten kasvoveden vessan peilikaapin alahyllylle, jotta muistaisin käyttää sitä säännöllisemmin. Samoihin aikoihin sain sille kaverin Mirazilta; Eco by Sonya Cacao Firming Moussen *! Tosiaan, tuote on luonnollinen, luomusertifioitu, vegaaninen, tehokas ja sen luvataan vielä taistelevan selluliittia vastaan. Tuotteen pohjana on Aloe vera -mehu sekä Hamamelis- eli taikapähkinävesi. Itseruskettava ainesosa on luontainen DHA eli dihydroksiasetoni, joka ei tuoksu niin voimakkaasti kuin monessa muussa luontaisessa itseruskettavassa tuotteessa. Selluliittia vähentävät ainesosat ovat luomukahviuute, inkivääri sekä mandariinin ja veriappelsiinin eteeriset öljyt. Ne vilkastuttavat aineenvaihduntaa ihon kudoksissa.

 

Ohjeet onnistuneeseen rusketukseen:

- Kuori ja kosteuta iho mieluiten 24 h ennen itseruskettavan levitystä

- Levitä vaahto/voide puhtaalle iholle pyörivin liikkein paljain käsin tai levityshanskan avulla aloittaen suurista pinta-aloista

- Levitä vaahto/voide lopuksi jalkaterille, polville, kyynärtaipeille ja kasvoille (tai käytä itseruskettavaa kasvovettä vanun kanssa)

- Anna ihon kuivua rauhassa ja pese kädet huolellisesti

 

Eco by Sonyan itseruskettava vaahto aikaansaa syvän rusketuksen jo 1-4 tunnin kuluessa. Voit halutessasi lyhentää vaikutusaikaa käymällä suihkussa kesken vaikutusajan. Jo tunnin vaikutusajan jälkeen on ihon sävy kaunis, maitokahvin sävyinen. Sekä mousse että kasvovesi luovat kauniin sävyisen rusketuksen ilman oransseja vivahteita. Rusketus kestää 1-2 viikkoa. Mikä parasta, vaahtorusketus ei värjää vaatteita tai lakanoita! Voidemaiset itseruskettavat sisältävät öljyä ja tahraavat helpommin ja pidempään.

 

 

VINKKI: Eco by Sonyaltan löytyy oma kuorintakinnas *! Se on valmistettu kasvikuiduista ja on täydellisen karhea ihon kuorimiseen. Sitä voi käyttää  suihkussa kuorimiseen tai kuivalle iholle. Kuivaharjaus on tehokas tapa saada kuollut ihosolukko pois. Se kannattaakin tehdä säännöllisesti, jotta iho säilyy sileänä.

 

 

Tässä ennen ja jälkeen kuva:

 

 

Levitin cacao moussen edellisenä päivänä kuoritulle, sheivatulle ja kosteutetulle iholle ja annoin vaikuttaa kaksi tuntia, jonka jälkeen kävin suihkussa. Oma ihonsävyni on hieman oliivinsävyinen, eikä nyt ihan mistään vaaleimmasta päästä, niin rusketuksesta tuli jo parin tunnin vaikutusajan jälkeen melko syvä ja kauniinsävyinen.

 

On vaikea kuvitella, että löytäisin Eco by Sonya itseruskettavaa vaahtoa parempaa luontaista rusketustuotetta. Pakko siis vaan uskoa, että tuote on juuri niin hyvä, kuin miltä se kuulostaa! Myös kuorintahansikas on kätevä ja hyödyllinen. Tykkään kovasti kasvovedestäkin, mutten koe sen olevan ihan välttämätön.

 

Löydät Eco by Sonya -rusketustuotteet Mirazin omasta verkkokaupasta.

 

Käytätkö itseruskettavia?

Ovatko luonnonmukaiset rusketustuotteet tuttuja?

-Lilli

 

*Tuote saatu testiin

Sis. mainoslinkkejä Miraz.fi:n verkkokauppaan

 

 

Share

Ladataan...
Lilies & Life

Työ-aiheiset postaukset ovat itselle ajankohtaisia ja niitä voisi kirjoitella vaikka kuinka, sillä aloitin toukokuun alussa uuden työn. Se on myös syy siihen, että blogi ei ole päivittynyt (taas) moneen päivään. Työelämään palaaminen pitkän sairausloman jälkeen ja vielä eri työpaikassa aloittaminen laukaisivat vahvan identiteettikriisin. Siitä selvittyäni (toki käsittely jatkuu vielä) törmäsin uuteen haasteeseen; nimittäin uuteen työyhteisöön sopeutumiseen.

Olen lähes kaikissa entisissä työpaikoissani työskennellyt itsenäisesti, yksin vuoron ajan. Työkavereiden kanssa tuli ainoastaan vuoronvaihdon yhteydessä (ja yhdessä työpaikassa tauoilla) vaihdettua muutamia sanoja - lähinnä työhön liittyen. Olen aina tykännyt työskennellä yksin. Silloin ei ole niin paljon merkitystä onko hyvä vai huono päivä tai onko sosiaalisella tuulella, sillä asiakaskohtaamiset saa joka tapauksessa hoidettua "ammattiminän" kautta. Jos sen sijaan viettäisi koko päivän työkaver(e)i(de)n kanssa, pitäisi koko ajan olla enemmän tai vähemmän sosiaalinen. He myös huomaisivat matalan mielen.

Nyt olen kuin olenkin sellaisessa tilanteessa, että työskentelen päivittäin 4-10 ihmisen kanssa ja taukohuoneessa sekä pukuhuoneessa pyörii vielä viereisenkin firman työntekijöitä. Miten olen sopeutunut tällaiseen muutokseen ja uuteen työpaikkakulttuuriin? No, aluksi huonosti.

 

 

Olen blogissa kirjoitellut muistaakseni useammassakin postauksessa, että olen tullut (varsinkin uusien) ihmisten suhteen hyvin varovaiseksi vuosien aikana negatiivisten ja rankkojen kokemuksien jälkeen. Yksinäisyys-postauksessa kerroin, että olen tuntenut koko elämäni vahvaa ulkopuolisuuden tunnetta minne ikinä menenkin. Mun on yleensä haastavaa (nykyään) löytää paikkaani yhteisöistä, tilanteista ja ryhmistä. Olen kasvattanut järeät suojamuurit suojelemaan itseäni. Näillä lähtökohdilla oli siis melkoisen haastavaa astua uuteen työpaikkaan ja -yhteisöön ja se myös näkyi ensimmäisinä päivinä.

 

"Käytös työpaikalla heijastelee usein lapsuuskodin kokemuksia ja rooleja."

Teatteri-ilmaisun ohjaaja Anni-Veera Aitolehti

-Yle.fi

 

Yllätyin itsekin miten araksi ja vetäytyväiseksi olen muuttunut. En osannut hypätä keskusteluun mukaan tai kysellä uusilta työkavereilta mitään henkilökohtaisempaa ja suorastaan välttelin taukoja, ettei tule kiusallisia hiljaisia hetkiä. Muut työntekijät ovat tunteneet toisensa vuosia ja tietävät toisistaan myös työn ulkopolisia asioita, kuten lapsien lukumäärän, missä kukin asuu, mitä kesäsuunnitelmia kenelläkin on ja jopa lempiruuat. He viettävät aikaa keskenään myös vapaa-ajalla, ainakin osa, eli kyseessä on melko tiivis ja läheinen työporukka. He juttelevat tietysti töissä jonkin verran inside-juttuja ja olen ihan pihalla kaikesta. Useimmiten en osaa kommentoida mihinkään mitään. Monet puhuvat lapsistaan, koirista, omakotitalon rempasta tai kesäloman ajankohdasta. Mikään näistä aiheista ei ole itselle ajankohtainen, joten eipä siinä jää paljon kommentoitavaa. Työjuttuihinkaan en oikein vielä osaa sanoa mielipidettäni.

Pahin tässä on se, että vihaan small talkia, kuten jo tässä postauksessa kerroin blogin alkuaikoina. Huomasin tämän uuden työn aloitettuani, että ei hitto, mun on pakko opetella sitä! Googlasin ihan oikeesti "mitä jutella uusille työkavereille" ja "small talk vinkkejä". (Btw, kuolisin häpeästä jos uudet työkaverini joskus päätyisivät blogiini ja varsinkin tähän postaukseen...)

Tämän parin viikon aikana työpäivät ovat olleet välillä raskaampia henkisesti kuin fyysisesti. Mieli on ollut väsynyt ja aivot ylikuormittuneet, kun on päässyt pitkän päivän jälkeen kotiin. Se johtuu osittain ihan uusien asioiden opettelusta, mutta enemmän sosiaalisista tilanteista. Olen parina iltana itkenyt autossa kotimatkalla ja illalla kotona poikaystävälle, kun olen vain ollut henkisesti niin loppu.

 

Olen muuten koko ajan varmempi siitä, että olen erityisherkkä.

 

 

Helpottavia tekijöitä ovat kuitenkin olleet äärimmäinen sopeutumiskykyni, (piilotettu) sosiaalisuuteni, suvaitsevaisuuteni, määrätietoisuuteni, positiivisuuteni ja vahvuuteni. Olen hyödyntänyt näitä ominaisuuksiani päivittäin ja kaikki on vähitellen tuntunut helpommalta.

Keskiviikkoiltana päättyi kuuden päivän työputki ja sinä päivänä tapahtui breakthrough. Olin edellisenä päivänä avautunut fysioterapeutilleni (jota voin oikeastaan kutsua jo kaveriksi ja/tai terapeutiksi) haasteista työyhteisössä ja jäin miettimään hänen sanojaan ja neuvojaan. Tajusin, että ruokin itse eristäytymistäni jos käyttäydyn välttelevästi, vetäydyn omiin oloihini, en kerro itsestäni mitään, enkä kysele työkavereilta heidän elämästään. Päätin muuttaa käyttäytymistäni seuraavana päivänä töissä, koska mä en oikeesti ole luonteeltani mikään erakko. Mä en halua antaa vaikeiden asioiden vaikuttaa muhun enää niin massiivisesti, että luonne muuttuu. Päätin tosiaan aloittaa keskiviikon ihan eri meiningillä ja olla rohkeampi. En pohtisi mitä muut musta ajattelee tai tahtooko joku mulle jotain pahaa.

Olin koko päivän rennompi, avoimempi, hymyilevämpi ja sosiaalisempi. Menin muiden mukana tauolle ja pyysin työkaveria lounasseuraksi. Kommentoin keskusteluja joihin en varsinaisesti liittynyt ja tiedustelin asioista, joista en tiennyt. Tapahtuiko päivän aikana jotain kamalaa? No ei tapahtunut, päinvastoin! Työkaverit suhtautuivat muhun eri tavalla ja ottivat enemmän juttuihin mukaan. Mut jopa lisättiin jo työpaikan whatsapp-ryhmään. Tunsin itseni tervetulleeksi ja koin yhteisön tuen, jota olen kaivannut. Mulla oli itsellä paljon helpompi olla koko päivän. Tässä jos jossain nähdään oman käyttäytymisen ja ajattelumallin voima.

Se voi silti olla, etten ole ainoa, jolle uusi tilanne on haastava tai ainakin hämmennystä herättävä. Muistan lukion psykologian tunneilta, että ryhmä muotoutuu uudestaan aina, kun uusi jäsen liittyy siihen. Tätä kutsutaan ryhmäytymiseksi. Jokainen joutuu siis hakemaan oman paikkansa ja roolinsa joukossa uudestaan. En osaa vielä nimetä rooliani meidän työyhteisössä, mutta eiköhän se pian ala selvitä. Itsellä on ainakin jo parempi fiilis ja itsevarmempi olo.

Olen myös painottanut itselleni, että kaikkien kanssa ei tarvitse ystävystyä. On ihan ok, vaikka jokainen uusista työkavereista jäisi vain työkavereiksi, eikä heitä tapaisi vapaa-ajalla ollenkaan. Työpaikalla tärkeintä on kuitenkin itse työ ja se, että tullaan toimeen kaikkien kanssa hyvän ilmapiirin säilyttämiseksi, mutta sydänystäviä ei tarvitse olla.

Mulla on nyt onneksi useampi vapaapäivä (huominen kylläkin sairaslomapäivä varpaan takia) ja saan rauhassa sulatella sekä pohtia kaikkea mitä töissä on tapahtunut. Tekee hyvää irtaantua hetkeksi täysin ja palata ensi viikolla vahvempana, itsevarmempana ja positiivisempana!

 

LUE MYÖS:

Työhyvinvointi

 

 

Jos joku kamppailee samojen ajatusten kanssa, antaisin neuvoksi tämän:

Ole rohkea, äläkä oleta pahinta.

Hymyile kaikille, ole luotettava ja kohtelias. Tee työsi mahdollisimman hyvin, uskalla kysyä neuvoa.

Jätä turha analysointi ja tilanteen kontrollointi.

Ja hei muista, ihmisiä tässä vaan kaikki ollaan.

 

The only person you can control is YOU.

-Lilli

 

P.S. Olin ihan unohtanut nämä talvella Kangasalla otetut kuvat tiedostojen syövereihin! Halusin ne kuitenkin käyttää, vaikka vähän talvisia ovatkin :D

Share

Ladataan...
Lilies & Life

Kyselin blogisynttärien aikaan postaustoiveita ja eräs lukija oli linkannut mulle blogeissa kiertäneen ruoka-aiheisen haasteen Visual Diary -blogista. Alkuperäinen postaus 365 days with Ida.

Kiva haaste, jonka teen mielelläni! Tässä mun vastaukset:

 

 

Millainen on suosikkiaamupalasi? 

Ihan ehdoton suosikki olisi kreikkalaisen tavernan aamupala, mutta näin arkena Suomessa: 1-2 kuppia tummapaahtoista luomukahvia, kaksi paahdettua kauraleipää juustolla ja salaatilla tai chiapuuro banaanilla ja mustikoilla. Viikonloppuna keitetyt kananmunat+ paahdettu kauraleipä / (vege)vohvelit / proteiinipannarit / täysjyväkauramurot soijajuomalla.

 

Arkinen bravuuri?

Kana- tai kasviswokki, salaatit, uunijuurekset, uunilohi tillidipillä, lasagne, riisi ja pippurinen kanakastike kookoskermalla, bataattikeitto ja pinaattikeitto.

 

Suolaiset vai makeat herkut? 

Joskus tekee mieli juustokakkua, Pätkistä tai Fazerin sinistä, mutta jos pitää valita niin suolaiset 100-0. Piirakat, kierteet, juustot, you name it. Mutta ennen kaikkea SIPSIT. Ja niistä Kartanon valkosipuli&kermaviili + sweet chili -dippi. Mun suurinta herkkua.

 

Mitä syöt, kun keittiön kaapeista ei löydy mitään järkeviä raaka-aineita?

Nuudelia ja tonnikalaa. Hapankorppua voilla. Spagettia tomaattikastikkeella. Chiapuuroa. Ja smoothieta, johon tungen melkein kaikkea mitä löydän!

 

Paras lohturuoka? 

Pasta carbonara, lohkoperunat+majoneesi, valkosipulileipä tai mokkapalat.

 

 

Lempiruoka lapsena?

Makaronilaatikko ja paahtoleipä juustolla :D

 

Mitä jääkaapistasi löytyy aina? 

Voita, juustoa, soija- tai mantelijuomaa, Biotta-mehuja, salaattia, mantelivoita, wasabia, ketsuppia, porkkanoita, suolakurkkuja. 

 

Entä kuivakaapistasi?

Kaurahiutaleita, kauraleipää, chiansiemeniä, pellavansiemeniä, kikhernepastaa, täysjyväpastaa, tummaa riisiä, pussikeittoja, säilykehedelmiä, säilyketonnikalaa, psyllium-hiutaleita, pofiberia, herneproteiinia ja Voimaruoka Wholefood vaniljaa.

 

Entä pakastimesta?

Marjoja joka lähtöön, kypsää banaania siivutettuna, ananaspaloja, pakastevihanneksia.

 

Mausteet, joita käytät eniten? 

Valkosipuli, valkosipuli, valkosipuli. Ja sitten mustapippuri, merisuola, Frantsilan Aurinkovoima, Urtekramin All-around, kurkuma, inkivääri, kardemumma, bourbon-vanilja.

 

 

Lemppariruokakauppa?

S-market/Prisma ja Lidl. Tietyt tuotteet K-supermarketista.

 

Mitä ostat kaupasta viikoittain? 

Ensi viikolla tulossa postaus kauppakassin sisällöstä, mutta ainakin kauraleipää, soijajuomaa, juustoa, Alpro-jugurtteja/turkkilaista jugurttia, hedelmiä, vihanneksia.

 

Mitä himoitset darrassa? 

Kebab aurajuustolla. Pizza.

 

Mitä syöt kovimmassa kiireessä?

Kauraleivän, banaanin tai cashewpähkinöitä. 

 

Uusin ruokainnostus omassa keittiössä?

Itse tehty sushi! Ja kikhernenuudelit.

 

Kiinnostavin ruokatrendi?

Buddha bowlit ja fleksaus eli fleksitarismi. Törmäsin termiin ihan hiljattain, mutta se on kuvannut mun ruokailutottumuksia jo pitkään. Eli suosin kasviksia ja pyrin pitämään ruokavalion kasvispainotteisena varsinkin arkena, mutta käytän joitakin eläinperäisiä tuotteita, enkä kieltäydy lihasta vieraissa tai juhlissa.

 

Mitä ruokaa tekee mieli just nyt?

Lohturuuaksi juustoista spagettivuokaa, mutta terveysminä himoitsee kreikkalaista salaattia. Siis aitoa horiatikia.

 

 

LUE MYÖS:

Hyvinvointineuvojan rehellinen ruokapäiväkirja

 

Lupailin äitienpäiväksi toista vegaanista juustokakkureseptiä, mutta se kakku jäi nyt leipomatta. Aloitin uudessa työssä viime viikolla ja olen ollut niin kiireinen ja väsynyt, että blogijutuista on ollut pakko karsia. Tässä kuitenkin vanhempia leipomispostauksia, nämä reseptit sopivat hyvin myös äitienpäivän juhlapöytään:

Kinkku-aurajuustopiirakka

Kreikkalaistyylinen tomaatti-fetapiirakka

Puolukka-kinuskijäädyke

Vadelma-kinuskijuustokakku

Vegaaninen sitrusjuustokakku

 

Postaustoiveissa oli muuten myös "kauppakassini sisältö"-postaus, joten sellainen tulossa ensi viikolla :)

Kiitos vielä näistä kivoista postausideoista! <3

-Lilli

Share

Pages