Heidi Kuusisto: Uusi päivä. Matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla

Rrrrrrrr. Uusi vuosi, uusi ruokavalio. Tänä vuonna keittiöstämme on kuulunut aamuisin kovaa surinaa, kun monitoimikone on jauhanut salaatinlehdistä, hedelmistä, marjoista sekä muinaisessa superfood-intoilupuuskassani hankkimista chian siemenistä ja macajauheesta vihersmoothien aamupalaksi. Hyvin vapaasti koostettujen smoothieiden maku on vaihdellut siedettävästä hyvään. Olo on sen sijaan ollut smoothiepäivinä tasaisesti hyvä.

 

Muutos ruokavaliossa, muutos kaikessa?

 

Kiitos tästä viherherätyksestä kuuluu Quinoaa-blogin pitäjälle Heidi Kuusistolle, jonka kirja Uusi päivä sai minutkin kokeilemaan terveystrendiaamupalaa. Kuusiston kirjassa oli minua ärsyttäviäkin seikkoja, mutta kokonaisuutena kirja oli hyvä, kiinnostava ja, kuten näette, vaikuttava ihan konkreettisella tasollakin.

Niistä ärsyttävistä seikoista taisin jo mainita viime vuonna jossain postauksessa. Olin hermostua ensin, kun Kuusisto kertoo, miten havahtuminen terveellisempiin elämäntapoihin muutti lopulta hänen elämänsä ihmissuhteita myöten. Entäs jos kaipaan vain tietoa ruoasta ja sen terveysvaikutuksista, en kokonaan uutta elämää! Napisin mielessäni myös siitä, että kirjan olisi voinut oikolukea vielä kertaalleen. Lauseenvastikkeita ei kannata käyttää, ellei hallitse pilkkusääntöjä, ja vaikka asiayhteydestä selvisi, mistä on kyse, on valtioissa ja valtimoissa kuitenkin aikamoinen merkitysero. Ja onko superfoodin pakko olla jotain kaukaa tulevaa, vaikka noita chian siemeniä? Kirjan esimerkit painottuvat ulkomaisiin tuotteisiin, mutta ovat nokkonen ja pakurikääpäkin päässeet mukaan.

No. Kieli ei ole tietokirjoissa yhtä oleellinen seikka kuin kaunokirjallisuudessa. Ja onhan Kuusisto oikeassa: on aina riski ja mahdollisuus, että yksi muutos johtaa toiseen. Kieltämättä hän vaikuttaa itse todella onnelliselta, hyvinvoivalta ja sympaattiselta. Pidin myös hänen asenteestaan. Kuusisto kertoo, mikä sopii hänelle, mutta ei väitä, että kaikkien pitäisi toimia samoin. Hyvä olo tulee myös siitä, että antaa itselleen aikaa ja tekee asiat itselleen mieluisalla tavalla. Aion edelleenkin nauttia pelkkää mustaa kahvia ennen sitä smoothieta, enkä usko ryhtyväni absolutistiksikaan - edes tavallisen hanaveden suhteen, joka sekin kannattaisi kuulemma puhdistaa ennen juomista. Kuusisto myös varoittaa, ettei kaikkia muutoksia kannata tehdä kerralla, vaan esimerkiksi raakaravintoa on hyvä lisätä ruokavalioon vähitellen.

Kuusiston kirjassa on kymmenen viikon aloituskuuri terveellisempään, puhtaampaan ruokavalioon. "Kuuri" sisältää niin ruokavinkkejä kuin henkisiä ja fyysisiä harjoituksiakin. Oikeastaan kaikessa tähdätään samaan: Miltä minusta tuntuu ja miksi? Mistä olen onnellinen ja miten lisään onnen ja tasapainon tunnetta? Millainen stressi on hyvää, millainen pahaa?

Kysymykset ovat oleellisia, ja vaikka ne on helppo sivuuttaa ajattelemalla, ettei onni synny vihersmoothiesta, kannattaa omaa kehoa ja oloa kuitenkin kuunnella kokonaisvaltaisesti. "Minulla on huonot nivelet / alhainen hemoglobiini / herkkä vatsa" eivät ole luonnollisia eivätkä ainakaan aina parantumattomia tiloja, ei myöskään "rauhallinen" luonteenlaatu, jos rauhallisuus on oikeasti väsymystä, tai "ahdistunut" luonteenlaatu, jos ahdistus onkin kehon tulehdustilasta johtuvaa epätasapainoa.

Puhun omakohtaisesti. Minulla todettiin vasta lähes 30-vuotiaana ensin monia ruoka-aineallergioita ja sitten "aina" epätyypillisesti oireillut keliakia. Kuulostaa hihhulimaiselta, mutta etenkin gluteenittoman ruokavalion myötä olo virkistyi ja tasapainottui niin merkittävästi, että oikeastaan tunsin vasta silloin olevani oma itseni (tai huomasin: ahaa, olenkin tällainen!). Niin että ehkä yksi muutos voi tosiaan muuttaa kaiken muunkin. Sittemmin olen huomannut, että täysin viljaton ruokavalio sopisi minulle parhaiten, mutta en jaksa aina skarpata. Kuusiston kirjasta sain kuitenkin lisäkannustetta muokata ruokavaliota taas itselleni sopivampaan suuntaan. Olen vuosien varrella lukenut ravitsemusasioista sen verran, ettei kirjassa ollut minulle enää juurikaan uutta tietoa, mutta vertaistukihan on tärkeää - ja kirjassa on houkuttelevia ruokaohjeita aamupalasmoothiesta pääruokiin. Mainittakoon, että osassa ruokaohjeita on mukana myös eläinkunnan tuotteita, eli kyseessä ei ole kasvisruokakirja tai -oppi.

 

Kohti puhtaampaa kehoa

 

Ja niille, jotka eivät vielä tutustuneet ravitsemus- ja muuhun hyvinvointitietoon omatoimisesti tai olosuhteiden pakosta, on hyvä, että Kuusisto kertaa monet jutut alusta alkaen. Hyvää rasvaa ei tarvitse pelätä, luomua ja mahdollisimman käsittelemätöntä ruokaa kannattaa suosia, keinotekoisille makeutusaineille on vaihtoehtoja, luonnonkosmetiikka on luonnollinen valinta. Mielenkiintoinen oli myös Kuusiston laskelma, jos nyt alkaisi tehdä kaiken "oikein", kauanko kuluisi, että keho olisi "uusiutunut".

Kuusisto opastaa myös unenlaadun tärkeydestä ja siitä, ettei juuri ennen nukahtamista pitäisi tehdä mitään mieltä kiihdyttävää, kuten lukea tietokirjaa. Myönnän tehneeni juuri tämän virheen. Niinpä uneni olivat välillä yhtä suolatestiä ja mineraalitankkausta, ja toisaalta osa kirjan tiedoista saattoi mennä ohi pöpperöisten aivojeni... Mutta pääasia, että minulla on nyt tämä kirja, jonka tietoja voin kertailla ja josta voin katsoa ruokavinkkejä. Tässä Spicy Smoothien aineet (jotain vihreää voi olla esim. salaattia):

1/2-1 nipullinen jotain vihreää
1 rkl seesaminsiemeniä (liotettuna yön yli)
2 omenaa
1 päärynä
1 dl tyrniä
banaani
ripaus kanelia
muutama kardemumman siemen

Ja sitten: rrrrrrrrr.

Pahoittelen, että tästä kirjaesittelystä tuli näin omakohtainen kirjoitus, mutta eiköhän tällaisiin kirjoihin tartuta juuri omakohtaisesta kiinnostuksesta ja tarpeesta, jos tartutaan.

Uskotko superfoodeihin? Oletko huomannut, että tietynlainen ruoka auttaa tai haittaa kehoasi?

 

Heidi Kuusisto: Uusi päivä. Matka kokonaisvaltaiseen muutokseen luonnollisen ravinnon avulla. Basam Books, 2012.

heidikuusisto.com

Share

Kommentit

tiia_

Mielenkiintoinen kirjoitus, Jenni. Omakohtaiset kokemukset tällaisten kirjojen suhteen ovat ainakin mun mielestä tärkeitä. :) 

Itsekin olen lähiaikoina huomannut, että syöminen vaikuttaa kokonaisvaltaisesti oloon. Kuluneena syksynä ja talvena olen viettänyt paljon aikaa äidin ruokapöydässä ja ruokavaliossa on ollut sen takia paljon normaalia enemmän lihaa. Oloni on keskimäärin raskaampi ja väsyneempi kuin tavallisesti. Mielikin tuntuu tahmaiselta.

Superfoodeja en ole kokeillut. Koen syöväni hyvin, kunhan syön monipuolisesti, pienehköjä annoksia tarpeeksi usein ja paljon kasviksia. Olen oikeastaan täysin kaikkiruokainen, mutta tasapaino pitää olla. Superfood-hypetyksessä minua on jäänyt mietityttämään juurikin tuo ulkomailta tuotujen ruoka-aineiden suosiminen ja siihen liittyvät eettiset kysymykset. Luin jokin aika sitten artikkelin siitä, kuinka tavallisilla bolivialaisilla ei ole enää varaa ostaa quinoaa, joka kuitenkin on ollut heidän perusravintoaan sukupolvien ajan. Suuri osa bolivialaisista kärsii nyt perusproteiinin puutteesta ja syö huonoa ruokaa, koska hinta on noussut länsimaalaisten kysynnän takia pilviin. Se ei voi olla oikein. Tässä muuten vielä linkki artikkeliin aiheesta: http://www.nytimes.com/2011/03/20/world/americas/20bolivia.html?_r=0

Jenni S.

Tiia, kiitos kommentista ja linkistä! Hyvin huolestuttava ja suututtava tuo quinoa-tieto. Oikeasti terveellistä ruokaa löytyy varmaan kaikkialta, eikä toisaalta mikään ruoka-aine sinänsä ole mullistava juttu (korkeintaan pahaa tekevän ruoka-aineen pois jättäminen voi mullistaa elämän suurestikin), vaan pitää löytää itselle sopiva tapa syödä. Minusta tuntuu, että se syömisen tapa voi vaihdellakin mm. iän ja oman kunnon mukaan. Aiemmin esim. jotenkin tarvitsin enemmän lihaa. En tiedä, johtuiko se siitä, että ennen keliakian löytymistä olen aina anemian rajalla. Nykyisin syön lihaa vähemmän, ja siitä tulee minullekin raskas olo.

Nythän terveysväittämälainsäädäntöä on uudistettu. Mielenkiintoista nähdä, miten se vaikuttaa markkinointiin tai tuotteiden myyntiin.

 

Eeva H

Ravinto on äärimmäisen henkilökohtainen ja herkkä aihe - siis meidän yhteiskunnassmme, jossa kyse ei niinkään ole ravinnon riittävyydestä vaan sen laadusta. Sen takia myös kaikki mitä siitä sanotaan ja kirjoitetaan koskettaa henkilökohtaisesti. Muutamia erilaisia dieettejä läpikäyneenä ja kokeneena voin vain sanoa, että mikä sopii yhdelle ihmiselle yhdessä elämäntilanteessa, ei ole välttämättä sovellettavissa ja yleistettävissä muihin tilanteisiin. Itseäni ehkä ärsyttää eniten ravitsemus- ja elämäntapakirjoittajien varmuus omista opeistaan - jotka toisinaan liippaavat aika läheltä huuhaata.

Kirjoitat Jenni, että lukemasi teoksen kielessä on moitittavaa. Omasta mielestäni kieliasu vaikuttaa tietosisällönkin uskottavuuteen, joten huolimaton oikoluku on kyllä aika kohtalokasta.

Olen siinä mielessä onnekas, että minulla on melkoinen rautamaha, joka yleensä sulattaa kaiken. Aika kaikkiruokainen olenkin, mutta jos johonkin "ruokaismiin" olen kallellani, niin ainakin mutu-tuntumalla suurin ero on prosessoidun ja itse tehdyn ruoan välillä.

Esimerkiksi viikonloppuna tein makeaa jälkiruokatorttua, jossa on huima määrä sokeria (pohjassa, täytteessä ja kuorrutteessa), jauhoina valkoista vehnäjauhoja ja kaikkea muutakin "epäterveellistä" löytyi. Vaan kun syö palan torttua, olo on jälkikäteen ihan hyvä. Makeannälkä lähtee yhdellä palalla, ahmimishimoa ei tule. Jos taas ostaa makeannälkäänsä vaikka keksejä kaupasta, niin ensinnäkin niitä tulee helposti syötyä liikaa ja lisäksi jonkun aikaa syömisen jälkeen on ihan eri lailla epämiellyttävä olo kuin itsetehdyn herkun jälkeen. Subjektiivisesti siis arvioin, että kaikki ne eineksiin kuuluvat lisäaineet, kovetetut kasvirasvat ja muut pitkälle prosessoidut ainesosat aiheuttavat pahaa oloa ja vastaavasti eivät tuo yhtä hyvää oloa.

Mutta en ole mikään fanaatikko ja kaikenlaista prosessoitua tulee kyllä aika ajoin syötyä, kuten irtokarkkeja tai sipsejä. Onneksi kuitenkin paljon myös itse tehtyä ruokaa. :)

Jenni S.

Eeva H, kiitos kommentista ja olet varmasti ihan oikeasti sekä syömisen että "syömisteesien" suhteen. Vaikka Uusi päivä -kirjasta kävi selvästi ilmi, millaisia valintoja kirjoittaja on ruokailunsa ja elämänsä suhteen tehnyt, pidin siitä, että kirjasta ei syntynyt vaikutelmaa, että hänen tapansa on ainoa oikea. Kirjassa sivuttiin hyvin monia teemoja ja ruokaohjeiden lisäksi pidin sen hyvänä puolena sitä, että kirjan avulla pääsee alkuun sen osa-alueen kanssa, joka tuntuu itsestä tarpeelliselta. Toki kokonaisvaltainen muutoskin voi tuntua, mutta kirjassakin neuvottiin etenemään vähitellen: eihän muuten edes tiedä, mistä jokin muutos olotilassa johtuu tai ei johdu.

Kyllä kieli on sikäli hyvin oleellinen juttu tietokirjassakin, että huono kieli vie uskottavuutta. Olen kuitenkin armeliaampi tieto- kuin kaunokirjojen kielen suhteen, sillä tietoa luen asian ja kaunoa vahvasti kielen takia.

Salla, subjektiivinen havaintosi on varmasti oikean suuntainen! Onhan moni huomannut esim. että vaikka on jättänyt kevyttuotteet pois, ei olekaan lihonut tai on jopa hoikistunut (olen itsekin epäluuloinen keinotekoisia makeutusaineita kohtaan enkä syö eineksiä; toisaalta syön esim. työruokalassa enkä voi tietää kaikkien ruoka-ainesosien lähtökohtia). Uusi päivä -kirjassakin kaiken a ja o on ruoan puhtaus, ja se on kyllä hyvä päämäärä noin yleisenä linjana - tuskin sipsi tai karkki toisinaan on vaaraksi, mutta on hyvä tiedostaa, miten oloon vaikuttaa, onko ruokailu pääsääntöisesti puhtaalla vai prosessoidulla kannalla.

 

Mia-Elina

:) Mukava nähdä Uusi päivä esittelyssä, sain itsekin kirjan käsiini viime vuoden puolella ja mielessä oli kirjoittaa siitä lyhyt esittely tähän tyyliin. Jossain välissä ehkä kirjoitankin.

Sellainen pieni kuriositeetti, että joskus kauan sitten (2010), kun Uusi päivä oli vielä E-kirjana, tämän julkaistun luonnoksena, sain kunnian oikolukea siitä E-kirjan alkupuolen (kunnes käytettävissä oleva aika loppui kesken, homma oli vapaaehtoinen). Mahtavaa oli kuulla, kun Heidi viime vuonna sai sen julkaisusopimuksen. :) Hyvää settiä siinä nimittäin jo siinä vaiheessa oli, mutta kirja ehdottomasti tarvitsi oikean kustannustoimittajan käsittelyä (niin kuin todennäköisesti kaikki kirjat ennen kuin päätyvät painoon). Mielestäni Uusi päivä onkin kyllä ehdottomasti parantunut rakenteeltaan, eli toimitustyö on ollut hyväksi. :)

Harmillista vain, että ei sitten varsinaiseen oikolukuun ole saatu ammattilaista... Vai mikäköhän siinä sitten on, kuka Basam Booksilla kirjat toimittaa & oikolukee? Sama vai eri ihminen?

Kanelibasilika

Tosiaan, tuo tulehdustila-juttu on kyllä ihan paikkansa pitävä huomio! Itsekin jouduin ruokaremonttiin, kun pari vuotta sitten löytyi (alle kouluikäisillä lapsilla yleensä esiintyvä) vehnäallergia! Tupa-Keittiössä siis kokkailaan melkoisen paljon gluteenittomilla jauhoilla nykyisin! :) 

Jenni S.

Mia-Elina, kiitos kommentista ja kirjoita toki sinäkin tästä kirjasta! Mielenkiintoisia taustatietoja sinulla on Uudesta päivästä. :) Kirja oli rakenteeltaan selkeä ja sisällöltään monipuolinen eivätkä ne kielitöppäykset olleet sellaisia, että olisivat haitanneet lukemista mutta harmitti silti, että vielä pienellä viilauksella tekstistä olisi tullut todella sujuvaa. Luulen, ettei kyse ole niinkään siitä, etteivätkö kirjoja tekisi ammattilaiset, vaan kiireessä ei vain ennätetä tehdä vielä vihoviimeistä tarkastusta. 

Kanelibasilika, minulle kukaan lääkäri ei puhunut tulehdustilasta mitään, vaikka löytyi monia allergioita (mm. kaura-allergia) ja oli ties mitä kremppaa. Keliakian löytänyt lääkäri sitten sanoi, että tulehdustila on voinut olla päällä jo kauan ja aiheuttaa sellaisiakin juttuja, joita ei pidetä edes keliakian epätyypillisinä oireina. Näin olikin. Moni asia muuttui jo allergioiden löytymisen myötä, mutta suuren muutoksen toi vasta keliakia - ja gluteenittomalla ruokavaliolla ne allergiatkin helpottivat. "Olet sitä mitä syöt" on hyvä sanonta, mutta omalta osaltani vielä tärkeämpää on muistaa, että olen sitä mitä en syö. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Oikeinkirjoituksesta sen verran, että eikös tässä sinunkin lauseessasi ole virhe:

"Napisin mielessäni myös siitä, että kirjan olisi(n) voinut oikolukea vielä kertaalleen."

Ellet sitten itse olisi tosiaan halunnut tuota oikolukua suorittaa...

:)

Jenni S.

Hyvä huomio, vierailija!:) En ole varma, onko tuo lapsus ollut freudilaisesti juuri tuossa kohdassa koko ajan, mutta nyt katsoin juttua pienen tauon jälkeen, huomasin, että sieltä mm. puuttui välimerkkejä. Muutoksia oli kai tullut, kun korjasin artikkelin asetuksia jokin aika sitten koodin puolelta. Ei sillä, etteikö minun olisi pitänyt huomata niitäkin.

Mutta tämä ei olekaan kirja. Jos olisi, niin oikolukisin sen ennen julkaisua. :) Ja Uusi päivä -kirjaa oikoluin mielessäni jatkuvasti, kun harmitti, miten pienellä vaivalla sen olisi voinut viimeistellä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hih : ) Jep samaa mieltä, tämä ei tosiaan ole kirja. Itseänikin ärsyttää lukea kirjaa jossa on virheitä, menee uskottavuus! :o Ihan paristakin virheestä jo. Hyvää talvipäivää kaikille!:)

Heidi Kuusisto (Ei varmistettu) http://heidikuusisto.com/

Heip! Suurkiitos arviosta! Piti jo aiemmin tulla kommentoimaan, kun huomasin tämän. Kirjan oikoluvusta tosiaan sen verran, että kiireessähän se tehtiin - valitettavasti! Ja kovasti on itsellä aikomusta mennä jonnekkin kielioppikurssille jossain vaiheessa seuraavaa kirjaa varten niin ei tarvitsisi joka lausetta syynätä.

Onneksi pieniä virheitä ei juurikaan huomaa muut kuin ammattilaiset tai en ainakaan ole saanut aiheesta mitään palautetta. Palaute on ollut todella hyvää kaikin puolin.

Ja Mia-Elinalle tätäkin kautta kiitokset ensimmäisten versioiden oikoluvusta!

Mukavaa vuoden jatkoa!

-Heidi

Jenni S.

Heidi, kiitos kommentista ja kiva, että olet huomannut tämän jutun! Ei siellä tosiaan sellaisia virheitä ollut, että olisivat haitanneet lukemista tai ymmärtämistä, eli ei mitään vakavaa, vain harmillista. Virheitä syntyy, kun kirjoittaa kiireessä ja niitä jää ammattitaitoisilta editoijiltakin tekstiin, jos sitä ei ehdi oikolukea kunnolla. Sen mitä olen kuullut kirjojen tekemisestä, en yhtään ihmettele... Toki toivoisin kirja-alan ihmisten ja lukijoiden puolesta, että aikaa ja resursseja olisi enemmän kirjojen viimeistelyynkin.

Kirjasi on joka tapauksessa kiinnostava ja monipuolinen! Smoothie-surina kuuluu edelleen usein aamuisin keittiöstä. :)

Kommentoi