Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana: haastateltavana Pirjo Tuomi

Ladataan...

 

Milloin viimeksi kysyit lukuvinkkejä kirjastonhoitajalta? Niin, en minäkään ole kysynyt. Kannattaisi kyllä. Kirjastonhoitajien kaunokirjallisuuden tuntemusta tutkinut Pirjo Tuomi sanoo, että kirjastojen pitäisi markkinoida kaunokirjallista erityisosaamistaan. Kirjastojen keskeinen tehtävä on yhä kirjojen säilyttäminen ja lainaaminen, ei tapahtumien järjestäminen - tai kävelysauvojen lainaaminen.

 

Pirjo Tuomi on itse kirjallisuutta pääaineenaan opiskellut kirjastonhoitaja. Hän opettaa tulevia kirjastoammattilaisia Oulun ammattikorkeakoulussa. Tuomella on työkokemusta musiikkikirjastonhoidosta, ja viime syksynä ilmestynyt, kirjastolaisten kaunokirjallista osaamista kartoittava teos Kirjojen keskellä (Avain) perustuu hänen lisensiaatintyöhönsä.

 

Kirjastolaiset harrastavat lukemista

 

Tuomi teki tutkimuksensa mm. haastattelemalla kirjastojen työntekijöitä. Hän sanoo, etteivät tutkimustulokset varsinaisesti yllättäneet.

"Tutkimus vahvisti aikaisempia näkemyksiäni. Merkittävimpinä havaintoina voisin mainita, että kirjastossa tarvittava kaunokirjallinen osaaminen on erityistä ja määrittää osin yleisessä kirjastossa kirjastonhoitajan ammattia. Kirjastossa kaunokirjallisuudella on erityinen asema ja juuri siksi kirjastoilla on merkittävä rooli kaunokirjallisessa kontekstissa."

Haastatteluissa kävi ilmi, että moni kirjastossa työskentelevä kehittää ammattitaitoaan myös vapaalla.

"Kirjastoammattilaiset, erityisesti pitempään alalla olleet, harrastavat todella paljon ja monipuolisesti kaunokirjallisuutta ja pitävät sitä erittäin tärkeänä myös ammatillisesti. Yllättävää oli ehkä se, kuinka paljon tämä kirjallisuuden harrastaminen kuuluu tärkeänä osana monella myös vapaa-ajan viettoon."

Kirjatuntemuksen ei kuitenkaan pitäisi olla työntekijöiden oman ahkeruuden varassa. Tuomi hämmästelee, että Suomessa voi valmistua kirjastonhoitajaksi opiskelematta lainkaan kirjallisuutta.

Tämä on melko erikoista tilanteessa, jossa kirjastot yhä mielletään ensisijaisesti kaunokirjallisuuden säilytys- ja lainaamispaikoiksi. Kaunokirjallisuuden suurkuluttajana hämmästyin myös siitä, että Tuomen mukaan kauno-osaaminen ei ole kirjastoissa aina erityisen arvostettua. Toisinaan esim. kirjailijavierailuihin ja kirjavinkkaamiseen keskittyvät kirjastonhoitajat kokevat, etteivät he saa samanlaista arvostusta kuin vaikka tietotekniikan parissa työskentelevät.

"Tietotekniikan tulon kirjastoon on jotenkin koettu muuttaneen kirjaston perustehtäviä. Tietotekniikka ja internet ovat mahdollistaneet kirjaesittelyjen ja monenlaisen kokoelmatyön siirtämisen verkon kautta tapahtuvaksi asiakaspalveluksi. Vuosituhannen alussa etenkin kirjastojen sisäisessä keskustelussa kirjastoista alettiin puhua vanhanaikaisina 'romaanilainaamoina', ja haluttiin ryhtyä luomaan modernia kirjastoa. Semmoinen tuntuma minulla kuitenkin on, että kirjastoissa on alettu uudelleen kunnioittaa perinteisempiä tapoja tuoda kirjallisuutta esille kirjaston tiloissa."

Tuomi katsoo, että myös kirjastoalan täydennyskoulutuksessa on viime aikoina havahduttu sisältöihin liittyvään koulutukseen. Se on tärkeää. "Erityisen tärkeää mielestäni on, että että tiedostettaisiin kirjastojen merkitys koko kirjallisuusinstituutiossa - vastuu kirjallisuuden säilyttämisessä ja kirjastojen vastuu esim. kirjailijoille ja koko kirjallisuuden tuotantoprosessille. Tällöin pelkkä kirjallisuuden tuntemus ei riitä, vaan koulutuksessa pitäisi lisätä kirjastojen ja kirjallisuuden laajempaa institutionaalista ja viestinnällistä kohtaamista."

 

Kirjalainaamosta tapahtumakeskukseksi

 

Pirjo Tuomi käsittelee kirjassaan myös sitä, kuinka kirjastoista on tulossa yhä enemmän paikkoja, joissa lainataan muitakin kuin kirjastoaineistoja - olen itsekin nähnyt sauvakävelysauvoja kirjaston narikassa. Toisinaan myös tuntuu, että kaikenlaisten tapahtumien järjestämisestä on tullut itsetarkoituksellista toimintaa, joka vie resursseja itse kirjastotyöstä. Toisin sanoen: siinä missä kirjastoon tultiin ennen hiippailemaan hipihiljaa hyllyjen välissä, nyt saavutaan oleilemaan ja viettämään aikaa.

Kirjastoalan ammattilainen ei katso kaikkea kehitystä hyvällä.

"En ymmärrä ollenkaan tätä tavaralainaamohömpötystä!  Tapahtumatarjonta, joka liittyy kirjaston aineistoihin, on luonnollista ja oleellinen osa kirjastojen toimintaa, mutta jos mennään tämän ulkopuolelle, mennään pois kirjastoammatillisesta osaamisesta. Tällöin menetetään ammatin professionaalinen luonne ja kirjaston historiallinen ja institutionaalinen merkitys. Tämä on mielestäni hyvin tuhoisaa koko kirjastolaitokselle ja nyt jo hiukan hukassa olevalle kirjastonhoitajan ammatin imagolle."

Tavaroiden lainaamisen ohella kirjastoilla on nykyisin kovia paineita käynnistää myös sähkökirjojen lainaaminen. Tähän kirjastoammattilainen suhtautuu suopeammin.

"Mielestäni e-kirja on kirja, eikä siinä sen kummempaa. En ota kantaa siihen, miten e-kirjojen tekijänoikeus- ja muut asiat ratkaistaan tai pitäisikö e-kirjoja olla lainattavissa kaikissa kirjastoissa, mutta kirjasto on kuitenkin paikka, jossa myös e-kirjat tulee olla saatavissa myös tuleville sukupolville."

 

Kysy kirjastonhoitajalta!

 

Lopuksi palaamme taas kirjastonhoitajien kaunokirjallisuustietämykseen ja siihen, että asiakkaiden pitäisi kysyä rohkeammin lukuvinkkejä.

Mutta miten? "Tämä onkin hyvä kysymys! Ensin pitäisi varmistaa, että tietämys kirjallisuudesta säilyy kirjastoissa. Kirjastojen pitäisi tietysti markkinoida osaamistaan ja korostaa sitä, että kirjastossa koko maailman kirjallisuus on läsnä - se on luonnollisesti myös paikka, jossa on aina hyvää luettavaa ja asiantunteva henkilökunta. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet kysymään kirjoista, mutta nuoremmille asiaa pitäisi markkinoida."

Pirjo Tuomi myöntää, ettei hän itsekään ole kovin aktiivinen. "Keskityn nykyisin lukemaan vain muutaman lempikirjailijani teoksia sekä lukematta jääneitä klassikkoja. Kehotan kyllä muita aina kysymään kirjastosta, kun haikailevat hyvien kirjojen perään!"

Haastattelun jälkeen mietin. Ja kauhistun: en muista koskaan kysyneeni mitään kirjastonhoitajalta. Kirjavuonna 2012 lupaan parantaa tapani ja kysyä jotain, edes kokeeksi. Lupaan raportoida kokeestani tällä palstalla. Haastan myös muut kysymään!

 

Lainaatko kirjastosta muutakin kuin kirjoja? Mitä mieltä olet siitä, että kirjastoissa on paljon muutakin kuin kirjanlainaustoimintaa? Millainen on hyvä kirjasto? Oletko kysynyt kirjanvalinta-apua kirjaston henkilökunnalta?

 

Lisätietoa:

Pirjo Tuomen kirjan tiedot:

Pirjo Tuomi: Kirjojen keskellä - kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana. Avain, 2011

Kustantajan kirjaesittely

pirjo.tuomi@oamk.fi

 

Kirjastot ja e-kirjat muualla:

Artikkeli Canadian libraries thriving in ebook era

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mitä: Kirjastonhoitajan ei tarvitse opiskella LAINKAAN kirjallisuutta?! Olen kauhuissani!

Sehän on sama kuin ettei kampaajan tarvisisi osata lainkaan leikata tai värjät vaan vain KAMMATA...

Salla

Feisbuukissa välillä näkee kirjastotuttujen kiistelyjä. Itse kirjastoasiakkaana on kyllä mukava lukea tämän virkailijan linjauksia, että kirjasto on kirjoja varten.

On kyllä ärsyttänyt lukea vaikka Helsingin keskustakirjaston suunnitelmista, joku ministeri-kanisteri taisi lehdessä vaatia, että sen nimeksi pitää sitten panna jotain muuta kuin kirjasto, että se olisi houkuttelevampi! Pöh!

Jenni S.

Vierailija, eikö olekin ällistyttävä tieto!

Sallan lukupäiväkirja, mitä?! Lisää ällistyksiä. Onneksi multa on mennyt tuo kirjasto-nimen muuttaminen ohi. PÖH tosiaan.

Minustakin tässä haastattelussa ja Tuomen kirjassa tuli esiin fiksuja linjauksia: mikäs siinä, että on tapahtuma- ja muuta tarjontaa, kunhan perustehtävistä huolehditaan ensin. Kuten Tuomi sanoo, kirjastolla on monta tärkeää tehtävää ja mm. institutionaalinen merkitys.

Morren maailma (Ei varmistettu)

Viimeisin "kysyn kirjastovirkailijalta" -kokemukseni päättyi vähän nolosti. Virkailija ei osannut suomea tarpeeksi (tämä siis tapahtui Suomessa) ja juuri silloin paikalla ei ollut muitakaan, jotka olisivat osanneet.
Tiedän kyllä, että ko. kirjastossa on erittäin hyvin (ja äidinkielenäänkin) suomea puhuvia virkailijoita, mutta nyt vaan sattui huonompi tuuri.
Silti kyllä tunsin pienen tympääntyneisyydenmaun nousevan suuhun.

Kirjastontäti (Ei varmistettu)

Usein lukuvinkkejä asiakkaille antavana kirjastonhoitajana oli pakko tulla kommentoimaan. Ensiksikin taustatietoja, eli olen töissä pienehkössä maalaiskunnassa. Niin pienessä, ettei kirjastossa ole lainausautomaattia ja asiakaspalvelussa on vain yksi ihminen kerrallaan. Automaatin puuttuminen on tässä oleellista, sillä useimmiten suosittelu on niinkin epämuodollista, että asiakas kysyy kirjoja palauttaessaan tai lainatessaan jotain hyvää kirjaa tai että mitäs uutta ja kivaa meille on tullut. Kysymisen kynnys on matala, kun ei tarvitse jonottaa tietopalveluun, kuten isoissa kirjastoissa. Tuttu henkilö tiskissä helpottaa myös.

Useat suosituksen kysyjät ovatkin tuttuja vakituisia tai kesäasukkaita (jälkimmäisistä on muuten erityisen mukavaa kysyä kirjasuosituksia, kun oman kotikirjaston henkilökunta ei sitä ehdi tehdä tai on kysyjälle vierasta). Mutta kyllä ihan vieraatkin joskus kysyvät. Silloin pyydän nimeämään muutaman kirjan tai kirjailijan joista pitää ja pyrin lähtemään siitä. Yleensä suositukset paranevat sitä mukaa, kun asiakkaalle on muutaman kerran suositellut kirjoja ja saanut häneltä niistä palautetta, suosituksia entrataan aina oikeaan suuntaan palautteen mukaan. Tämä ei ymmärrettävästikään onnistu, jos asiakaspalvelussa on aina eri ihminen.

Ja säälittävästi työhöni urautuneena ihmisenä en aina jää odottamaan asiakkaan suosittelupyyntöä vaan suosittelen tyyliin "Huomasitko että uutuustelineessä on nyt uusi X:n kirja, luulen että pitäisit siitä". (En tietenkään tee tätä vieraalle, kyllä asiakkaan pitää olla jo aika tuttu.) Ja koska olen lukenut blogiasi jo kohta vuoden enkä pidä sinua enää vieraana, suosittelenkin sinulle rohkeasti (ja pyytämättä) kirjaa... Timothy Findley: Suuri tulva. Kyseessä on se tuttu tarina vedenpaisumuksesta ja arkista, mutta nyt naisellisemmasta näkökulmasta.

Jenni S.

Morren maailma, tuo kokemuksesi on vähän samanlainen kuin se, että kerran kuulin kirjastonhoitajan vastaavan asiakkaalle "en tiedä, kun en itse koskaan lue". Ymmärrän kyllä, mistä se johtuu, on muutakin kuin ammattitaitoista henkilökuntaa ja resursseja puuttuu jne., mutta sääli silti, todella sääli. Kirjastolaitos on ainutlaatuinen, sitä on suojeltava! 
 

Tuosta vielä, ettei kirjastonhoitajien tarvitse opiskella kirjallisuutta. Onhan iso osa kirjaston henkilökunnasta tekemisissä muun kuin (kauno)kirjallisen aineiston kanssa, lisäksi käsittääkseni informaatikko on eri asia kuin kirjastonhoitaja, mutta silti hätkähdyttävä tieto. Jotenkin sitä luulisi, että juuri kirjallisuudenystävät haluavat kirjastonhoitajiksi, jolloin he haluaisivat opiskellakin kirjallisuutta.

Kirjastontäti, kiitos ihanasta ja suorastaan lohduttavasta kommentista! Loistavaa asiakaspalvelua, ja haluan uskoa, ettet ole poikkeus! Minä olen aina, lapsenakin, asioinut vain suurissa kirjastoissa, ehken siksi ole tottunut kysymään mitään. Olen varma, että jos joku noin paneutuvan ja aktiivisen oloinen kuin sinä suosittelisi minulle jotain kirjastoreissullani, lainaisin heti. :) Minusta tuo ei kuulosta ollenkaan säälittävältä vaan hienolta! Varmasti asiakkaatkin arvostavat tuollaista, ja joillekin kesäasiakkaille se voi olla suorastaan ainutlaatuinen kokemus.

Puolustettakoon isoja kirjastoja kuitenkin: etenkin en palautusautomaatit ovat minusta käteviä. Lisäksi pk-seudun kirjastoissa on minusta kauttaaltaan hyvin bestsellereitä ja muita "tärppikirjoja" esillä, ainakin niissä kirjastoissa joissa olen käynyt. Ja on suuressa kirjastossa sekin hyvä puoli, että sinne valtavaan kirjamaahan on kutkuttavaa lähteä vaeltelemaan.

Ja P.S. Kirjastontäti, Suuri tulva meni nyt korvan taakse, kiitos vinkistä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaan aikaan toisaalla. Kirjastontädit hyväksyvät myös minun suositukseni eli toimii se niinkin päin. Ja toivomukset myös huomioidaan usein. Ja jouluna pitää viedä suklaata ja toukokuussa ruusu, siis tädeille.

jukka s.

Useimmiten kysyn kirjastovirkailijalta apua silloin, kun hakemaani kirjaa ei löydy hyllystä (vaikka nettihaun mukaan pitäisi olla) tai se on varastossa. Varsinkin Stephen Kingin kirjojen perään on pitänyt kysellä.  Harvemmin tulee kysyttyä lukuvinkkejä, varsinkin nyt AJB (aika jälkeen blogin) lukuvinkkejä tulee hirveästi muutenkin ;) Yhden kirjahankintapyynnön olen tehnyt, ja se toteutettiinkin.

Voi miten ihana Kirjastontäti täällä kommentoi, samanlaisen haluaisin meidänkin kirjastoon :) Meidän kirjastossa palvelunlaatu vaihtelee, osa on hirveän hyviä ja osa, noh, ei ole. Joskus tuntuu, että pitäisi pyytää anteeksi kun joutuu vaivaamaan henkilökuntaa. Myös kirjastokorttini on aiheuttanut ongelmia; minulla on kaupunginkirjaston kortti joka käy aktivoinnin jälkeen meidän kirjastossa (aktivointi tehty kauan aikaa sitten), melkein joka kerta joku antaa sen takaisin kommentilla "tämä on kaupunginkirjaston kortti". Aina saa sitten selittää, että "tiedän, ja käy myös teillä" :D Nykyään käynkin lainausautomaatilla, joka on lasten suuri suosikki, tykkäävät "piipata" kirjansa itse, minun valvonnassa tietenkin...

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Minun ei tarvitse kysyä mitään, kun vakikirjastoni kirjastotädit ja -sedät laittavat uutuuskirjoja, muuten mielenkiintoisia kirjoja tai tiettyyn teemaan liittyviä kirjoja tyrkylle ja lisäksi hyllyissä on erikseen esille laitettuja kirjoja, jotka on myös hyvin valittu ja usein jotain tarttuu mukaan. Ja sitten kun löytää vielä itsekin monta kirjaa ja nappaa varatut kirjat mukaansa niin ei siinä todellakaan tarvitse enää yhtään enempää "hyvää lukemista"! ;)

Hyvä kirjasto onkin sellainen kuin Helsingin Kallion kirjasto, jossa työntekijät vaikuttavat ammattitaitoisilta, muutakin materiaalia kuin kirjoja on jonkin verran tarjolla ja kirjasto on sopivan kokoinen. Lisäksi ilahduin viime kerralla, kun huomasin, että sinne oli perustettu varmasti etenkin nuorisoa ajatellen pieni huone sarjakuville ja toiseen huoneeseen oli lajiteltu fantasia-, kauhu- ja scifikirjallisuutta!

Jenni S.

Jukka s. , ilahdutttavaa kuulla tuollaisestakin kirjastotoiminnasta! Suklaata ja ruusuja kirjastotädeille, mahtavaa. 

Villasukka kirjahyllyssä, ai sinäkin olet tehnyt onnistuneesti aineistonhankintapyynnön, hienoa! Näitä kommentteja on tosi mukavaa ja kiinnostavaa lukea. Voi muuten olla, että minäkin olen joskus kysynyt jotain tuollaista, että missä on kirja, jonka pitäisi olla hyllyssä, muttei ole... Tuon kirjastokorttiongelman voin hyvin kuvitella. Onneksi osaat varautua vakiolauseeseen kirjastontiskillä.:)

Vierailija, tuollainen kokemus minullakin on, että kirjastoissa on tärppikirjoja hyvin esillä, usein jopa vaarallisen paljon (Bestseller-hyllylle ei kannata katsahtaakaan tai joutuu ongelmiin). Kallion kirjasto on suosikkikirjastojani, vaikken siellä usein käykään: jo rakennus on kuin kirjastolle tehty. Vanha, kaunis, hieman salaperäinen...

 

Jossun lukupäiväkirja (Ei varmistettu)

Kirjoituksestasi tuli mieleen toissa kesäni kirjastoautossa, kun asiakas tuli kysymään suomalaisten kirjoittamia historiallisia romaaneja. Suosittelin hänelle muutamia ja hän lainasi ne. Syksyllä, kun olin harjoittelemassa aikuisten osastolla, sama asiakas tuli kertomaan kuinka hyviä kirjoja olin hänelle suositellut. Siitä jäi kyllä kiva mieli ja ajattelin, etten nyt aivan väärää alaa ole itselleni valinnut. :)

Minustakin kirjan tulisi pysyä kirjaston sydämenä, mutta en näe pahana sitäkään, että kirjastoon tulee lisää tapahtumia ja että sen merkitys kohtaamispaikkana korostuisi.

Tosiaan se on vähän outoa, miten yliopistossa opiskellessa ei ole pakollista opiskella kirjallisuutta. Ammattikorkeassa (ainakin SeAMK:ssa) sitä oli pari pakollista kurssia (+ sitten vvo-kurssit). Ei se paljoa ole, mutta sentään jotakin. Onneksi moni alalle hakeutunut lukee paljon vapaa-ajallaan. :)

Kirjastontäti (Ei varmistettu)

Jukka S., juuri niin, homma toimii molempiin suuntiin! Kirjastontätikin on todennäköisesti lukemista harrastava ihminen, josta on mukava saada kirjavinkkejä (Suklaasta ja kukista nyt puhumattakaan. Voisitko alkaa asioida meidän kirjastossa?). Siitähän se asiantuntemus myös muodostuu, että kuulee asiakkailta palautetta kirjoista, erityisesti sellaisista kirjoista joita ei koskaan itse lukisi (esim. sota- tai eräkirjallisuus).

Ei minulla ole sinänsä mitään lainaus- ja palautusautomaatteja vastaan, ovat varsin käteviä ja käytän niitä itsekin mielelläni asioidessani kaupunginkirjastossa. Niiden ainoa negatiivinen puoli on minusta se, että kynnys lähestyä kirjaston henkilökuntaa kasvaa liian suureksi. Kun sitä vartenhan me siellä kirjastossa juuri olemme, että meiltä voi kysyä. Mitä vain. Se, osaammeko vastata onkin sitten ihan toinen juttu, mutta kysyä kannattaa silti, eikä pähkäillä pulmansa kanssa yksin.

Minustakin on mukavaa asioida isoissa kirjastoissa, joissa asiantunteva henkilökunta on nostanut noita tärppejä esille. Ja isoissa kirjastoissa on ihanan iso valikoimakin, paljon sellaisia helmiä, joita ei kuulu oman kirjastomme valikoimiin. Tunnen siellä aina löytämisen riemua. Pienessä kirjastossa taas saa uutuuksia paremmin käsiinsä varaamatta ja on helppoa asioida tuttujen ihmisten kanssa. Molempi parempi ja vaihtelu virkistää.

Jossu, eikö tulekin hyvä mieli, jos onnistuu suositteluissa ja asiakas pitää kirjoista! Ne ovat sellaisia voimauttavia hetkiä tässä työssä. Niitä voi muistella joskus, kun itselle sattuu se huono asiakaspalvelupäivä.

Oli pakko tulla vielä kommentoimaan eilisen kirjastokäynnin jälkihuuruissa... Ei nimittäin riittänyt enää tuo vakiolause kirjastokortista, piti ottaa vallan uusi reperuaari käyttöön!

Kirjastoryhmittymäuudistuksen jälkeen en enää päässyt netin kautta kirjautumaan omilla tunnustuksillani kirjaston tietokantaan. Kyselin asiasta kirjastosta ja kertoivat, että päivitykset ovat kesken vielä yhden päivän, jonka jälkeen vanhat tunnukset toimivat. No päiviä kului eikä tunnukset toimineet. Eilen sitten marssin kirjastoon palauttamaan kahta kassillista (!!!) kirjoja. Kun sitten palautuksen jälkeen kysyin virkailijalta voisiko hän tarkistaa palauttamattomien kirjojen lainatilanteen, hän käytti korttini lukijassa ja sanoi, että minulla ei ole yhtään lainoja. Niin että miten  oli? Minullahan jäi ainakin viisi kirjaa vielä kotiin. Uusintatarkistus, ja sama tulos. Toinen kirjastovirkailija, tarkistus ja sama tulos. Sitten siinä kyseltiin perheen muiden kirjastokorttien käytön mahdollisuus (not), automaatilla lainausvirhe (not, lainat näkyivät aikaisemmin eli ne oli laitettu koneesta oikein), lasten automaatilla suorittama lainaus (kyllä, mutta samalla huomautuksella kuin edelliseen kysymykseen, näkyivät aiemmin listauksessa). Huomasin sitten palautushyllyssä äsken tuomani kirjan, josta kysyin voisiko sen avulla nähdä lainatietojani. Johan auttoi. Lainat olivat jostain mystisestä syystä kirjautuneet kirjastokortilleni, joka on ollut käytössä n.10 vuotta sitten ja jota minulla ei ole vuosikausiin ollut. Siinä sitä sitten arvottiin ja ihmeteltiin, poistettiin kortteja käytöstä ja otettiin uusi kirjastoryhmittymäkortti käyttöön. Selvisipä sitten miksi ei tunnukset toimineet, kyseistä korttia kun ei muka ollut käytössäkään. Meinasi tuossa jo tuskanhiki iskeä mutta onneksi selvisi ;D Uudet tunnuksetkin toimivat moitteettomasti kun niitä illalla kokeilin. Nyt täytyy vielä toivoa, että vanhat tietoni oikeasti poistettiin (mikä piti tehdä jo silloin kun otin edellisen, kaupunginkirjaston, kortin käyttööni) eikä muut korttitiedot enää tule kummittelemaan... Uskomatonta sähläystä joskus tuon tekniikan kanssa!

Jenni S.

Jossu, kokemuksesi on ihana, tuollaisesta saa varmasti iloa pitkäksi aikaa! Hienoa, että tyytyväinen asiakas tunnisti sinut myöhemmin ja viitsi vielä kiittää. Veikkaan, että moni olisi kehunut tuttavilleen, mutta ei sille, jolle kiitos kuuluu. Selvästi olet oikealla alalla. :)

Kirjastontäti, hih, toivottavasti Jukka tulee kirjastoosi malliasiakkaaksi!  Minullakaan kirjastossa puhumattomuus ei tosiaankaan johdu siitä, että tahallisesti välttelisin siellä keskustelua, mutta koska asioin pelkkien automaattien kanssa, eipä tule rupateltua. Tiskillä käydessäni olen aina noutamassa etukäteen tilaamiani kirjoja, joten silloinkaan ei ole kysymyksiä. Lupaan parantaa tapani. 

Villasukka kirjahyllyssä, tuo kirjastokorttisähläys kuulostaa ihan uskomattomalta! Onneksi asia selvisi, tuostahan olisi voinut tulla kauheat sakkomaksut ja muutakin riesaa. Herää pelko, että jollekulle muulle on käynyt samoin, eikä asiaa ole heti huomattu. Toivottavasti kirjastossa puhutaan asiasta, niin osaavat varautua, jos tulee lisää kummallisuuksia vastaan.

 

Velma (Ei varmistettu)

Mä olen jopa testannut muutaman kerran tietopalvelutiskin takana istuvaa henkilöä ja saanut ihan hyviä suosituksia!

Jenni S.

Velma, uskon että kirjastonhoitajat yleensä läpäisevätkin testin hyvin! Minä sen sijaan en läpäisi aktiivinen asiakas -testiä ollenkaan... :(

Uskomatonta se kyllä oli... Toivottavasti ottivat minut "malliesimerkiksi", jos joku toinenkin sattuu puuttuvia lainoja / toimimattomia tunnuksia kyselemään niin tietäisivät heti miten toimia ;) Minulle ei ollut ehtinyt lähteä vanhoilla yhteystiedoilla karhua, onneksi.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos hyvästä lukuvinkistä! Etsin heti käsiini tuon Tuomen kirjan. Olen itsekin kirjastonhoitaja koulutukseltani ja antamiesi esimerkkien perusteella hyvinkin Tuomen hengenheimolainen. ja Kirjastontäti, minä haluaisin olla töissä kirjastossasi! Itse olen ollut töissä pääkaupunkiseudulla yhdessä Suomen vilkkaimmista kirjastoista ja todellisuus on kaukana tuosta. Panoksia, sekä rahaa että työvoimaresursseja, siirretään aineistosta tapahtumiin ja muuhun toimintaan eivätkä kirjastoalan ammatti, suomenkielen taito tai kirjallisuuden tuntemus ole mitään välttämättömyyksiä jne..

Luulin valmistuvani unelma-ammattiini ja suuntavani yleiseen kirjastoon, mutta nyt harkitsen siirtymistä erikoiskirjastojen puolelle, koska monissa kaupungeissa kirjastoja muutetaan kovaa vauhtia kohti epämääräisiksi yleistoimintalaitosta. Onneksi on vielä "kunnollisia" kirjastoja, kuten juuri tuo mainittu Kallion kirjasto! Kuka hoitaa sen kentän, jos kirjastot muuttuvat peli-, nuoriso- ja tapahtumakeskuksiksi? Olen oikeasti aika huolissani tästä kehityksestä. Totta kai kirjastojen pitää elää ajassa, mutta se ei tarkoita oman perustehtävän hylkäämistä!

Jenni S.

Villasukka kirjahyllyssä, hieman myöhäinen vastaus kommentiisi... Niin tosiaan, toivottavasti sinusta tuli kirjastossasi malliesimerkki! Minä en muista, että minulla olisi ollut koskaan lainaussählinkejä kirjastossa, mutta toisaalta olenkin käyttänyt aina samaa kirjastokorttia.

Vierailija, kiva että löysit lukuvinkin! Avaimen/BTJ:n sivuilta voi löytyä muutakin kirjastoaiheista luettavaa; tänä keväänkin ilmestyy tietääkseni muitakin kirjastokirjoja.

Kirjastotyökokemuksesi kuulostaa ikävältä mutta ikävä kyllä myös uskottavalta. Toivottavasti pääset töihin "kunnolliseen" kirjastoon. :)

 

Kommentoi

Ladataan...