Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana: haastateltavana Pirjo Tuomi

kirjojen-keskella.jpg

 

Milloin viimeksi kysyit lukuvinkkejä kirjastonhoitajalta? Niin, en minäkään ole kysynyt. Kannattaisi kyllä. Kirjastonhoitajien kaunokirjallisuuden tuntemusta tutkinut Pirjo Tuomi sanoo, että kirjastojen pitäisi markkinoida kaunokirjallista erityisosaamistaan. Kirjastojen keskeinen tehtävä on yhä kirjojen säilyttäminen ja lainaaminen, ei tapahtumien järjestäminen – tai kävelysauvojen lainaaminen.

 

Pirjo Tuomi on itse kirjallisuutta pääaineenaan opiskellut kirjastonhoitaja. Hän opettaa tulevia kirjastoammattilaisia Oulun ammattikorkeakoulussa. Tuomella on työkokemusta musiikkikirjastonhoidosta, ja viime syksynä ilmestynyt, kirjastolaisten kaunokirjallista osaamista kartoittava teos Kirjojen keskellä (Avain) perustuu hänen lisensiaatintyöhönsä.

 

Kirjastolaiset harrastavat lukemista

 

Tuomi teki tutkimuksensa mm. haastattelemalla kirjastojen työntekijöitä. Hän sanoo, etteivät tutkimustulokset varsinaisesti yllättäneet.

”Tutkimus vahvisti aikaisempia näkemyksiäni. Merkittävimpinä havaintoina voisin mainita, että kirjastossa tarvittava kaunokirjallinen osaaminen on erityistä ja määrittää osin yleisessä kirjastossa kirjastonhoitajan ammattia. Kirjastossa kaunokirjallisuudella on erityinen asema ja juuri siksi kirjastoilla on merkittävä rooli kaunokirjallisessa kontekstissa.”

Haastatteluissa kävi ilmi, että moni kirjastossa työskentelevä kehittää ammattitaitoaan myös vapaalla.

”Kirjastoammattilaiset, erityisesti pitempään alalla olleet, harrastavat todella paljon ja monipuolisesti kaunokirjallisuutta ja pitävät sitä erittäin tärkeänä myös ammatillisesti. Yllättävää oli ehkä se, kuinka paljon tämä kirjallisuuden harrastaminen kuuluu tärkeänä osana monella myös vapaa-ajan viettoon.”

Kirjatuntemuksen ei kuitenkaan pitäisi olla työntekijöiden oman ahkeruuden varassa. Tuomi hämmästelee, että Suomessa voi valmistua kirjastonhoitajaksi opiskelematta lainkaan kirjallisuutta.

Tämä on melko erikoista tilanteessa, jossa kirjastot yhä mielletään ensisijaisesti kaunokirjallisuuden säilytys- ja lainaamispaikoiksi. Kaunokirjallisuuden suurkuluttajana hämmästyin myös siitä, että Tuomen mukaan kauno-osaaminen ei ole kirjastoissa aina erityisen arvostettua. Toisinaan esim. kirjailijavierailuihin ja kirjavinkkaamiseen keskittyvät kirjastonhoitajat kokevat, etteivät he saa samanlaista arvostusta kuin vaikka tietotekniikan parissa työskentelevät.

”Tietotekniikan tulon kirjastoon on jotenkin koettu muuttaneen kirjaston perustehtäviä. Tietotekniikka ja internet ovat mahdollistaneet kirjaesittelyjen ja monenlaisen kokoelmatyön siirtämisen verkon kautta tapahtuvaksi asiakaspalveluksi. Vuosituhannen alussa etenkin kirjastojen sisäisessä keskustelussa kirjastoista alettiin puhua vanhanaikaisina ’romaanilainaamoina’, ja haluttiin ryhtyä luomaan modernia kirjastoa. Semmoinen tuntuma minulla kuitenkin on, että kirjastoissa on alettu uudelleen kunnioittaa perinteisempiä tapoja tuoda kirjallisuutta esille kirjaston tiloissa.”

Tuomi katsoo, että myös kirjastoalan täydennyskoulutuksessa on viime aikoina havahduttu sisältöihin liittyvään koulutukseen. Se on tärkeää. ”Erityisen tärkeää mielestäni on, että että tiedostettaisiin kirjastojen merkitys koko kirjallisuusinstituutiossa – vastuu kirjallisuuden säilyttämisessä ja kirjastojen vastuu esim. kirjailijoille ja koko kirjallisuuden tuotantoprosessille. Tällöin pelkkä kirjallisuuden tuntemus ei riitä, vaan koulutuksessa pitäisi lisätä kirjastojen ja kirjallisuuden laajempaa institutionaalista ja viestinnällistä kohtaamista.”

 

Kirjalainaamosta tapahtumakeskukseksi

 

Pirjo Tuomi käsittelee kirjassaan myös sitä, kuinka kirjastoista on tulossa yhä enemmän paikkoja, joissa lainataan muitakin kuin kirjastoaineistoja – olen itsekin nähnyt sauvakävelysauvoja kirjaston narikassa. Toisinaan myös tuntuu, että kaikenlaisten tapahtumien järjestämisestä on tullut itsetarkoituksellista toimintaa, joka vie resursseja itse kirjastotyöstä. Toisin sanoen: siinä missä kirjastoon tultiin ennen hiippailemaan hipihiljaa hyllyjen välissä, nyt saavutaan oleilemaan ja viettämään aikaa.

Kirjastoalan ammattilainen ei katso kaikkea kehitystä hyvällä.

”En ymmärrä ollenkaan tätä tavaralainaamohömpötystä!  Tapahtumatarjonta, joka liittyy kirjaston aineistoihin, on luonnollista ja oleellinen osa kirjastojen toimintaa, mutta jos mennään tämän ulkopuolelle, mennään pois kirjastoammatillisesta osaamisesta. Tällöin menetetään ammatin professionaalinen luonne ja kirjaston historiallinen ja institutionaalinen merkitys. Tämä on mielestäni hyvin tuhoisaa koko kirjastolaitokselle ja nyt jo hiukan hukassa olevalle kirjastonhoitajan ammatin imagolle.”

Tavaroiden lainaamisen ohella kirjastoilla on nykyisin kovia paineita käynnistää myös sähkökirjojen lainaaminen. Tähän kirjastoammattilainen suhtautuu suopeammin.

”Mielestäni e-kirja on kirja, eikä siinä sen kummempaa. En ota kantaa siihen, miten e-kirjojen tekijänoikeus- ja muut asiat ratkaistaan tai pitäisikö e-kirjoja olla lainattavissa kaikissa kirjastoissa, mutta kirjasto on kuitenkin paikka, jossa myös e-kirjat tulee olla saatavissa myös tuleville sukupolville.”

 

Kysy kirjastonhoitajalta!

 

Lopuksi palaamme taas kirjastonhoitajien kaunokirjallisuustietämykseen ja siihen, että asiakkaiden pitäisi kysyä rohkeammin lukuvinkkejä.

Mutta miten? ”Tämä onkin hyvä kysymys! Ensin pitäisi varmistaa, että tietämys kirjallisuudesta säilyy kirjastoissa. Kirjastojen pitäisi tietysti markkinoida osaamistaan ja korostaa sitä, että kirjastossa koko maailman kirjallisuus on läsnä – se on luonnollisesti myös paikka, jossa on aina hyvää luettavaa ja asiantunteva henkilökunta. Vanhemmat ihmiset ovat tottuneet kysymään kirjoista, mutta nuoremmille asiaa pitäisi markkinoida.”

Pirjo Tuomi myöntää, ettei hän itsekään ole kovin aktiivinen. ”Keskityn nykyisin lukemaan vain muutaman lempikirjailijani teoksia sekä lukematta jääneitä klassikkoja. Kehotan kyllä muita aina kysymään kirjastosta, kun haikailevat hyvien kirjojen perään!”

Haastattelun jälkeen mietin. Ja kauhistun: en muista koskaan kysyneeni mitään kirjastonhoitajalta. Kirjavuonna 2012 lupaan parantaa tapani ja kysyä jotain, edes kokeeksi. Lupaan raportoida kokeestani tällä palstalla. Haastan myös muut kysymään!

 

Lainaatko kirjastosta muutakin kuin kirjoja? Mitä mieltä olet siitä, että kirjastoissa on paljon muutakin kuin kirjanlainaustoimintaa? Millainen on hyvä kirjasto? Oletko kysynyt kirjanvalinta-apua kirjaston henkilökunnalta?

 

Lisätietoa:

Pirjo Tuomen kirjan tiedot:

Pirjo Tuomi: Kirjojen keskellä – kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana. Avain, 2011

Kustantajan kirjaesittely

pirjo.tuomi@oamk.fi

 

Kirjastot ja e-kirjat muualla:

Artikkeli Canadian libraries thriving in ebook era

Kommentit (19)
  1. Villasukka kirjahyllyssä, hieman myöhäinen vastaus kommentiisi… Niin tosiaan, toivottavasti sinusta tuli kirjastossasi malliesimerkki! Minä en muista, että minulla olisi ollut koskaan lainaussählinkejä kirjastossa, mutta toisaalta olenkin käyttänyt aina samaa kirjastokorttia.

    Vierailija, kiva että löysit lukuvinkin! Avaimen/BTJ:n sivuilta voi löytyä muutakin kirjastoaiheista luettavaa; tänä keväänkin ilmestyy tietääkseni muitakin kirjastokirjoja.

    Kirjastotyökokemuksesi kuulostaa ikävältä mutta ikävä kyllä myös uskottavalta. Toivottavasti pääset töihin ”kunnolliseen” kirjastoon. 🙂

     

  2. Kiitos hyvästä lukuvinkistä! Etsin heti käsiini tuon Tuomen kirjan. Olen itsekin kirjastonhoitaja koulutukseltani ja antamiesi esimerkkien perusteella hyvinkin Tuomen hengenheimolainen. ja Kirjastontäti, minä haluaisin olla töissä kirjastossasi! Itse olen ollut töissä pääkaupunkiseudulla yhdessä Suomen vilkkaimmista kirjastoista ja todellisuus on kaukana tuosta. Panoksia, sekä rahaa että työvoimaresursseja, siirretään aineistosta tapahtumiin ja muuhun toimintaan eivätkä kirjastoalan ammatti, suomenkielen taito tai kirjallisuuden tuntemus ole mitään välttämättömyyksiä jne..

    Luulin valmistuvani unelma-ammattiini ja suuntavani yleiseen kirjastoon, mutta nyt harkitsen siirtymistä erikoiskirjastojen puolelle, koska monissa kaupungeissa kirjastoja muutetaan kovaa vauhtia kohti epämääräisiksi yleistoimintalaitosta. Onneksi on vielä ”kunnollisia” kirjastoja, kuten juuri tuo mainittu Kallion kirjasto! Kuka hoitaa sen kentän, jos kirjastot muuttuvat peli-, nuoriso- ja tapahtumakeskuksiksi? Olen oikeasti aika huolissani tästä kehityksestä. Totta kai kirjastojen pitää elää ajassa, mutta se ei tarkoita oman perustehtävän hylkäämistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *