Lewis Carrol, Liisan seikkailut ihmemaassa – Tove Janssonin kuvittamana ja sarjakuvana
Tiedättehän sen oudon tunteen, kun muut lukijat rakastavat jotain teosta tai tarinaa – ja itse ei edes pidä? Minä en saanut luettua takakannen mukaan yhtä maailman rakastetuimmista satukirjoista lapsena, enkä nyt aikuisenakaan ihastunut Lewis Carrolin Liisan seikkailut ihmemaassa -tarinaan, vaikka luin siitä peräti kaksi versiota.
Ensimmäisessä on Carrolin oma teksti Anni Swannin suomentamana ja Tove Janssonin kuvitus vuodelta 1966. Kiinnostuin kirjasta kuvittajan takia.
Jotkut kuvat eivät minusta olleet leimallisen tove- tai muumimaisia…
Toiset sitten sitäkin enemmän:
j
Sarjakuva-Liisan hankin joskun viime syksynä suuressa sarjiskeräilyinnostuksessa: haluan kerätä klassikkokertomuksia sarjakuvaversioina. Tämä ohut sarjakuva-albumi on Campfire-sarjaa ja Lewis Helfandin muokkaama, Rajesh Nagulondan piirtämä.
Hassua kyllä, pidin sarjakuvaversiosta enemmän kuin rakastamani Tove Janssonin kuvittamasta! Kenties se johtui siitä, että Liisan tarina on varsin vauhdikas ja jopa psykedeelinen, jolloin tällainen vauhdikkaampi, piirroselokuvamainen tyyli sopii siihen erinomaisesti.
Irtokissanpäät muistuttavat kyllä toisiaan molemmissa versioissa!
Vielä tarinasta pitämisestä… En muista, miksen päässyt lapsena Liisan seikkailut ihmemaassa -sadussa alkua pidemmälle. Muistan vain epämääräisen vastenmieliseen tunteen. Nytkään en siis satuun erityisemmin ihastunut, mutta lukukokemus oli silti kiinnostava, enimmäkseen hauskakin. Luulen kuitenkin, että tällä kertaa taustatiedon määrä haittasi hieman lukemista. Lukiessani tarinaa, jossa kaula pitenee monimetriseksi ja voi muutenkin tapahtua mitä tahansa, minäkin mietin monien muiden aikuislukijoiden tavoin, onko Lewis Carrol halunnut kokeilla rajojaan kirjoittajana – vai jonkun päihteen käyttäjänä? Ja kun sille huimalle linjalle oli lähdetty, olisin toivonut, että tarinan loppu olisi ollut muunlainen. Nyt se oli mielestäni pliisu; enempää en viitsi spoilata, mikäli maailmasta löytyy vielä minunkin jälkeeni ihmisiä, jotka eivät ole Liisaa lukeneet.
Kannatti kuitenkin lukea: onhan Liisan seikkailut ihmemaassa jo yleissivistystä. Tarina on luettu tänä kesänä myös Le Masque Rouge -blogissa. Sieltä löytyy tarkempaa tietoa ja myös huomattavasti syvempää ihastusta.