Lewis Carrol, Liisan seikkailut ihmemaassa - Tove Janssonin kuvittamana ja sarjakuvana

Tiedättehän sen oudon tunteen, kun muut lukijat rakastavat jotain teosta tai tarinaa - ja itse ei edes pidä? Minä en saanut luettua takakannen mukaan yhtä maailman rakastetuimmista satukirjoista lapsena, enkä nyt aikuisenakaan ihastunut Lewis Carrolin Liisan seikkailut ihmemaassa -tarinaan, vaikka luin siitä peräti kaksi versiota.

Ensimmäisessä on Carrolin oma teksti Anni Swannin suomentamana ja Tove Janssonin kuvitus vuodelta 1966. Kiinnostuin kirjasta kuvittajan takia.

Jotkut kuvat eivät minusta olleet leimallisen tove- tai muumimaisia...

Toiset sitten sitäkin enemmän:

j

Sarjakuva-Liisan hankin joskun viime syksynä suuressa sarjiskeräilyinnostuksessa: haluan kerätä klassikkokertomuksia sarjakuvaversioina. Tämä ohut sarjakuva-albumi on Campfire-sarjaa ja Lewis Helfandin muokkaama, Rajesh Nagulondan piirtämä. 

Hassua kyllä, pidin sarjakuvaversiosta enemmän kuin rakastamani Tove Janssonin kuvittamasta! Kenties se johtui siitä, että Liisan tarina on varsin vauhdikas ja jopa psykedeelinen, jolloin tällainen vauhdikkaampi, piirroselokuvamainen tyyli sopii siihen erinomaisesti.

Irtokissanpäät muistuttavat kyllä toisiaan molemmissa versioissa!

Vielä tarinasta pitämisestä... En muista, miksen päässyt lapsena Liisan seikkailut ihmemaassa -sadussa alkua pidemmälle. Muistan vain epämääräisen vastenmieliseen tunteen. Nytkään en siis satuun erityisemmin ihastunut, mutta lukukokemus oli silti kiinnostava, enimmäkseen hauskakin. Luulen kuitenkin, että tällä kertaa taustatiedon määrä haittasi hieman lukemista. Lukiessani tarinaa,  jossa kaula pitenee monimetriseksi ja voi muutenkin tapahtua mitä tahansa, minäkin mietin monien muiden aikuislukijoiden tavoin, onko Lewis Carrol halunnut kokeilla rajojaan kirjoittajana - vai jonkun päihteen käyttäjänä? Ja kun sille huimalle linjalle oli lähdetty, olisin toivonut, että tarinan loppu olisi ollut muunlainen. Nyt se oli mielestäni pliisu; enempää en viitsi spoilata, mikäli maailmasta löytyy vielä minunkin jälkeeni ihmisiä, jotka eivät ole Liisaa lukeneet.

Kannatti kuitenkin lukea: onhan Liisan seikkailut ihmemaassa jo yleissivistystä. Tarina on luettu  tänä kesänä myös Le Masque Rouge -blogissa. Sieltä löytyy tarkempaa tietoa ja myös huomattavasti syvempää ihastusta.

Share

Kommentit

Salla

Tuo Tove Janssonin kuvitus on kyllä upea! Mulla odottaa Liisa omassa hyllyssä - on kyllä tainnut odottaa jo melkein kaksi vuotta... Pitäisi verestää lukumuistoja, lapsena olen lukenut ja muistaakseni tykännyt.

Jenni S.

Salla, eikö olekin! Sitäkin hassumpaa, että pidin tuota sarjiskuvitusta jotenkin tarinaan sopivampana, vaikka ihailinkin Janssonin kuvitusta ja tutkin kuvia pitkään.

Minulla on Liisa ihmemaassa kuuluu samaan sarjaan kuin Kaislikossa suhisee ja Mio, poikani Mio. En pitänyt niistä lapsena enkä saanut niitä luettua. Kummallista. Olin kai lapsena muutenkin outo, en tykännyt suklaajäätelöstä tai kaakaostakaan. ;)

Sara/Saran kirjat (Ei varmistettu)

Hei Jenni, minua alkoi kovasti kiinnostaa tuo Tove Janssonin kuvittama Liisa, josta en tiennytkään! Luin Liisan seikkailut ihmemaassa ja Liisan seikkailut peilimaassa Mantereen suomentamana ja en hirvesti pitänyt tarinasta ja Carrollin nonsensesta näin aikuisena...

Minulla on tuo Toven kuvittama Liisa, ja selailen sitä usein ihanan kuvituksen vuoksi - harvemmin tulee luettua ainakaan koko tekstiä, mutta kuvat ovat niin mainioita, että haluan aina palata niiden pariin.

Lapsena meillä oli joku muut versio, jossa oli perinteisempi kuvitus, ja luin sitä aika usein. Pidin toisista kohdista valatavasti (esimerkiksi Syö minut! ja Juo minut! ja oikeussalikohtaus), toiset taas olivat ahdistavia (porsas-vauva). Kokonaisuutena kuitenkin pidin paljon, ja Liisan kuvasto onkin painunut todella pysyvästi mieleeni.

ErjaVierailija (Ei varmistettu)

Nuo Toven kuvat ovat kyllä hienoja, mutta Liisan tarina on minusta aina ollut ahdistava! Kaikki ne putoamiset ja pienemiset ja kasvamiset, vieläkin puistattaa lapsuudesta semmoiset kuvat joissa Liisa oli ahdettuna pikkuruiseen taloon, huh!

Emilie/Le Masque Rouge (Ei varmistettu)

Aivan mielettömän ihana tuo Tove Janssonin kuvittama versio. Todellista keräilykamaa!

Jenni S.

Sara, muistelinkin sinun viimekesäistä (?) lukukokemustasi, mutten uskaltanut lukea sitä nyt uudelleen. Luulen, että minun lukifiilikseni on painottunut noihin Liisan ja Erjan mainitsemiin ahdistaviin kohtauksiin. Toisaalta osa saduista, joista pidin jo lapsena, on hyvinkin hurjia, joten vaikea oikeasti määritellä, mistä "pitäminen" syntyy tai ei synny.

Emilie, keräilyn takia kirjan ostinkin. Katselin, mitä nettiantikoista löytyy Toven nimellä ja tiesin heti, että tuo on saatava Tove-kokoelmaani!:)

Jenni S.

Muuten, jos joku kiinnostuu tuosta Janssonin kuvittamasta versiosta, niin näin sellaisen tänään Espoon Emman/WeeGee-talon kirjakaupassa myynnissä englanninkielisenä. Eli ainakin enkkuversiona kirjaa on saatavana!

Vierailija (Ei varmistettu)

Ooh, olen yrittänyt löytää tuota Toven kuvittamaa versiota, mistä löysit (vaikka tuskin samasta paikasta kahta löytyisikään)?

Jenni S.

Vierailija, kirja löytyi joko Antikka.netistä tai Antikvaari.fi:stä, en enää muista, kummasta. Ja enkuksi näin sen tosiaan Espoon WeeGee-talossa, sen perusteella luulisin, että ainakin enkunkielistä myydään muuallakin.

Nyt syksyllähän tulee uusintapainos Tolkienia Janssonin kuvituksella, ehkä pakko hankkia! (Näin juuri jossain kortin, jossa luki "minulla ei ole uusia vaatteita, mutta minulla on uusia kirjoja" tms., sopisi kyllä kuvaamaan kulutustottumuksiani)

Kommentoi