Lewis Carrol, Liisan seikkailut ihmemaassa – Tove Janssonin kuvittamana ja sarjakuvana

liisaihmemaassa1.jpg

Tiedättehän sen oudon tunteen, kun muut lukijat rakastavat jotain teosta tai tarinaa – ja itse ei edes pidä? Minä en saanut luettua takakannen mukaan yhtä maailman rakastetuimmista satukirjoista lapsena, enkä nyt aikuisenakaan ihastunut Lewis Carrolin Liisan seikkailut ihmemaassa -tarinaan, vaikka luin siitä peräti kaksi versiota.

Ensimmäisessä on Carrolin oma teksti Anni Swannin suomentamana ja Tove Janssonin kuvitus vuodelta 1966. Kiinnostuin kirjasta kuvittajan takia.

Jotkut kuvat eivät minusta olleet leimallisen tove- tai muumimaisia…

liisaihmemaassa2.jpg

Toiset sitten sitäkin enemmän:

jliisaihmemaassa3.jpg

liisaihmemaassa4.jpg

Sarjakuva-Liisan hankin joskun viime syksynä suuressa sarjiskeräilyinnostuksessa: haluan kerätä klassikkokertomuksia sarjakuvaversioina. Tämä ohut sarjakuva-albumi on Campfire-sarjaa ja Lewis Helfandin muokkaama, Rajesh Nagulondan piirtämä. 

Hassua kyllä, pidin sarjakuvaversiosta enemmän kuin rakastamani Tove Janssonin kuvittamasta! Kenties se johtui siitä, että Liisan tarina on varsin vauhdikas ja jopa psykedeelinen, jolloin tällainen vauhdikkaampi, piirroselokuvamainen tyyli sopii siihen erinomaisesti.

liisaihmemaassa5.jpg

liisaihmemaassa6.jpg

liisaihmemaassa7.jpg

Irtokissanpäät muistuttavat kyllä toisiaan molemmissa versioissa!

Vielä tarinasta pitämisestä… En muista, miksen päässyt lapsena Liisan seikkailut ihmemaassa -sadussa alkua pidemmälle. Muistan vain epämääräisen vastenmieliseen tunteen. Nytkään en siis satuun erityisemmin ihastunut, mutta lukukokemus oli silti kiinnostava, enimmäkseen hauskakin. Luulen kuitenkin, että tällä kertaa taustatiedon määrä haittasi hieman lukemista. Lukiessani tarinaa,  jossa kaula pitenee monimetriseksi ja voi muutenkin tapahtua mitä tahansa, minäkin mietin monien muiden aikuislukijoiden tavoin, onko Lewis Carrol halunnut kokeilla rajojaan kirjoittajana – vai jonkun päihteen käyttäjänä? Ja kun sille huimalle linjalle oli lähdetty, olisin toivonut, että tarinan loppu olisi ollut muunlainen. Nyt se oli mielestäni pliisu; enempää en viitsi spoilata, mikäli maailmasta löytyy vielä minunkin jälkeeni ihmisiä, jotka eivät ole Liisaa lukeneet.

Kannatti kuitenkin lukea: onhan Liisan seikkailut ihmemaassa jo yleissivistystä. Tarina on luettu  tänä kesänä myös Le Masque Rouge -blogissa. Sieltä löytyy tarkempaa tietoa ja myös huomattavasti syvempää ihastusta.

Kommentit (10)
  1. Vierailija, kirja löytyi joko Antikka.netistä tai Antikvaari.fi:stä, en enää muista, kummasta. Ja enkuksi näin sen tosiaan Espoon WeeGee-talossa, sen perusteella luulisin, että ainakin enkunkielistä myydään muuallakin.

    Nyt syksyllähän tulee uusintapainos Tolkienia Janssonin kuvituksella, ehkä pakko hankkia! (Näin juuri jossain kortin, jossa luki ”minulla ei ole uusia vaatteita, mutta minulla on uusia kirjoja” tms., sopisi kyllä kuvaamaan kulutustottumuksiani)

  2. Ooh, olen yrittänyt löytää tuota Toven kuvittamaa versiota, mistä löysit (vaikka tuskin samasta paikasta kahta löytyisikään)?

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *