Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla

Ladataan...

 

 

Olen niin iloinen: pystyin lukemaan Monika Fagerholmin kirjan ja vieläpä pidin siitä hyvin, hyvin paljon! Olen voittanut Fagerholm-pelkoni ja odotan nyt entistä innokkaammin Fagerholmin ja Martin Johsonin tämänkeväistä esseekirjaa Meri.

Kuten yllä olevasta voi päätellä, minulla on ollut vaikeuksia ja suorastaan pelkotiloja Fagerholmin tuotannon kanssa. Aloitin joskus Diivan, mutta jouduin keskeyttämään, kun en yksinkertaisesti kyennyt lukemaan kirjaa. Tiedättehän sen tunteen, kun ymmärtää lukemastaan joka sanan, muttei silti tajua kokonaisuudesta mitään. Tai kun tarttuu teokseen, jota kaikki ovat kehuneet, eikä itse saa siitä ollenkaan otetta. Vähemmästäkin järkyttyy.

Ihanat naiset rannalla ei pelästyttänyt minua lainkaan, mutta ihastutti sitäkin enemmän. Olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn elokuvan moneen kertaan, mutta - kuten melkein aina - kirja oli vielä parempi.

Kiitos elokuvan, kirjan tarina lienee tuttu. Eletään 1960-lukua, ollaan suomenruotsalaisessa kesäparatiisissa eli kesähuvilayhteisössä, toisinaan tarina poikkeaa myös talvielämässä Helsingissä. Kirja kuvaa Thomas-pojan kasvua lapsesta teini-ikään, ja ihanat naiset ovat Thomaksen kaunis äiti Bella ja kesänaapurirouva Rosa.

En voinut olla ihailematta Fagerholmin hienovireistä kerrontaa ja sen hallittuja tyylikeinoja, kuten avainlauseiden toistoa. Fagerholm kuvaa kesäparatiisin asukkaita ytimekkäästi mutta samalla hyvin kepeästi, oikein kesäisesti. Heti alusta asti lukija kuitenkin aistii, että auringonpaisteisessa huvilaelämässä on tummempiakin sävyjä. Vaikka hahmot käyttäytyvät elegantisti, tarinaan alkaa vähä vähältä tulla jännitteitä, etenkin aikuisten välille. Erityisesti Bella sekoittaa pakkaa sekä tietoisesti että tiedostamattaan.

 

Ja vielä myöhemmin Rosa riisuu yläosan ja paiskaa sen puutarhamajaan. Bella tekee samoin; mitä muuta hän tekisi? Sehän on vain leikkiä, sanoilla leikittelyä.
Sitten he istuvat ja tarkastelevat toistensa paljaita rintoja puutarhamajan hämärässä.
Rosa ottaa Bellasta kuvan insmaticillaan. Bella kertoo jotain, ehkä Cajuksesta ja ponnahduslaudasta.
"Tätäkö tarkoitat?"
Rosa avaa kameran riemukkain liikkein, vaikka on tekevinään jotain tyrmistyttävää.
Sitten hän nauraa.
"Äsh. En ole pannut filmiä kameraan. Tämä jää kokonaan meidän kahden väliseksi." (s. 86)

 

Koska elokuva oli minulle niin tuttu, koin varsinaisia yllätyksiä vasta aivan romaanin lopussa. Paljastan lopusta kuitenkin tässä vain sen, että se oli julma - ja samalla ehdottoman hieno ja vaikuttava. Ihanat naiset rannalla on paljon enemmän kuin mukava kesä- ja huvilaelämähaavekirja.

Jossain vaiheessa teosta lukukokemus alkoi tuntua minusta hyvin tutulta. Ensin ajattelin, että Fagerholmin teoksessa on jotain samaa hienostunutta vinksahtaneisuutta, joka leimaa ranskalaista kirjallisuutta: ihmisten pimeät puolet ja rumatkin asiat kuvataan mässäilemättä, nopeasti ja kepeästi. Mutta ei - yhtäkkiä ymmärsin, että kyse onkin suomenruotsalaisuudesta. Ihanat naiset rannalla muistutti esim. Kjell Westön Leijat Helsingin yllä -lukukokemusta. Kumpikaan teos ei ole tippaakaan pikkusievä tai kaunisteleva, mutta ei myöskään inhorealistinen tai ankea, vaan jotenkin vanhanaikaisen hienostunut ja tyylikäs, silti elämänmakuinen. Kirjoissa on yhtäläistä sekin, että molemmissa on tarkkaa ajankuvaa ja ne kertovat tarinan paljon syvemmin kuin nimikkoelokuvansa.

Toivon, että tämä lukukokemus kantaa ja uskaltaudun toistekin Monika Fagerholmin kaunokirjallisuuden ääreen. Mitä teosta suosittelisitte?

Mahdollisesti muitakin vaivaavaan Fagerholm-pelkotilaan minä voin suositella Ihania naisia rannalla paitsi omani myös Sallan lukukokemuksen perusteella: sekä Fagerholm-taustamme että Ihanat naiset rannalla -havaintomme ovat hyvin yhteneväisiä. Reeta Karoliinalta Kertomus jatkuu -blogista löytyy kannustimeksi Fagerholmin lukemisen ABC!

Suomenruotsalaisesta kirjallisuudesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua myös Karoliinan Kirjavan kammarin suomenruotsalaisuushaasteeseen Underbara finlandssvenskor vid papper. Se tuli minulle kuin tilauksesta juuri kun luin tätä kirjaa ja pohdin suomenruotsalaista kirjallisuutta muutenkin. Aion seurata Karoliinan haasteen etenemistä jatkossakin.

Lopuksi vielä ote Fagerholmin teoksesta, s. 283:

Ihminen ilman kesäparatiisia. Ei se niin vaarallista ole. Sillä kesäparatiisin ulkopuolelta alkaa maailma. Ulkopuolella on kaikkea muuta, kaikkea mahdollista.

 

Monika Fagerholm: Ihanat naiset rannalla. (Underbara kvinnor vid vatten, 1994). Otava/Seven-pokkarit, 2005. Käsikirjoituksesta suomentanut Arja Tuomari.

Share

Kommentit

No niin, minulla on tämä yöpöydällä. En tiedä miksi en ole vielä lukenut mutta ajattelin että juuri tämän underbara finlandssvenskor-haasteen kautta saisin itseni motivoitua. Mukava lukea näin positiivinen arvio.

ps. Lainasin kirjastosta Westerbergiä!

Kirsin kirjanurkka

Tykkäsin tästä mielettömästi ja elokuvakin on ihan kiva. Mutta Diiva jäi kesken minultakin, enkä yleensä helpolla anna periksi. Valitettavasti tämä on ainoa Fagerholmin kevytlukuinen tähän mennessä. Amerikkalainen tyttö on, kenties, seuraavaksi helpoin, mutta tähän verrattuna vaikea. Palkitseva, kyllä, mutta...

Jenni S.

Linnea, toivottavasti sinunkin lukukokemuksestasi tulee positiivinen! Odotan innolla. :)

Mitä Westerbergiä lainasit?

Kirsin kirjanurkka, minä kyllä jätän kirjoja kesken, mutta enemminkin latteuden tai muun mitättömyyden takia kuin siksi, että kirja olisi vaikea. Mutta... kääk, pienen pieni pelko alkaa taas hiipiä mieleen kommenttisi jälkeen.;)  No, luen joka tapauksessa tuon uuden Meri-teoksen seuraavaksi, katsotaan muita Fagerholmin teoksia sen jälkeen. Reeta Karoliina ohjeistaa Fagerholm-ohjeissaan lukemaan ensimmäiseksi juuri Amerikkalaisen tytön. Ehkä se on sitten seuraava Fagerholm-romaanikokeiluni. 

Joka tapauksessa kiinnostava ja taitava kirjailija, sen olen jo kokeiluistani ja esim. lukemistani arvioista ja haastatteluista oppinut!

Olen lukenut tämän, mutta siitä on aikaa ties kuinka. En muistaakseni mitenkään hirveästi innostunut kirjasta, mutta en kokenut sitä mitenkään vaikeaksikaan.

Muutama vuosi sitten yritin lukea Diivaa, ja lukeminen oli kuin ryteikössä rämpimistä. Hyydyin aika alkumetreille.

Voisi ehkä joskus kokeilla uudelleen tuota Ihania naisia, koska olen huomannut että näin neljääkymppiä lähestyessä kirjat saattavat upota ihan eri tavalla kuin parikymppisenä. Jotenkin Fagerholm kuitenkin kiehtoo, ja haluaisin pitää hänen kirjoistaan.

Salla

Olipa kiva lukea tätä! Ja tosiaan aika hauskasti meillä on kyllä ollut yhtenäiset kokemukset ja kokeilut Fagerholmin parissa... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä aloitin Fagerholmin Diivasta ja... pidin siitä! Kummallinen se kyllä oli, mutta minuun jotenkin iski. Luin Ihanat naiset rannalla vasta myöhemmin. Kirjojen teemoissa oli minusta paljon samaa, vaikka tyyli oli ihan erilainen.

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Haa! Löytyihän sitä sullekin oma Fagerholm! :-D

Vierailija (Ei varmistettu)

No joo, Monika F.- kammosta eroon joskus myöhemmmin. Ehkä. Teemalla uusintana 1.2. klo 17. Runollinen kohtaaminen. Jos ette sunnuntaina nähneet, katsokaa.

jukka s.

Jenni S.

Kiitos kommenteista kaikille! Liisan kommentti voisi olla minun kirjoittamani Diivan suhteen: minullakin kokeilusta on jo aikaa, ja samoja havaintoja olen tehnyt ikäasioissakin... Ja sekin vielä, että minäkin ihan tahtoisin pitää Diivasta ja muista Fagerholmin teoksista! Minulla on vahva tunne, että ne ovat hienoja kirjoja, minä en vain vielä ole (ollut) tarttunut niihin oikealla hetkellä - tai ehkä oikealla tavallakaan.

Runollinen kohtaaminen -ohjelma oli mennyt ihan ohi. Kiitos vinkistä, jukka s., yritän katsoa 1.2.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Mun viimeisin ja vähiten mieluisa Fagerholm on Diiva. Ihanat naiset on suosikkini, ja jos seuraavaa pitää suositella, olkoon se Amerikkalainen tyttö. Jotkut eivät voi sietää sitä, mutta minusta se on kaikessa koukeroisuudessaan hyytävän hieno. Kannattaa tosin lukea niin putkeen kuin mahdollista, kirjan tunnelmaan on hankala hypätä pätkittäin.

Jenni S.

Kati, otan siis Amerikkalaisen tytön mukaani, kun toivon mukaan vielä joskus pääsen taas matkalle jonnekin lähes autiosaarelle. Ihanat naiset rannalla sopi hyvin saaristolukemiseksi, joskin tammikuinen saaristo oli jokseenkin erilainen kuin kirjan kesäparatiisi. 

Onko kukaan lukenut Säihkenäyttämöä?

Helmi K
sivulauseita

Säihkenäyttämö  on huikea, melkein yhtä ihana kuin Amerikkalainen tyttö. Mutta ne kannattaa siis ehdottomasti lukea niin että Amerikkalainen tyttö ensin. Mä rakastan Fagerholmia, on mun mielestä nero mitä tulee kieleen, niin rohkeasti ja omalla äänellä sitä käyttää. Ja on ihan liian aliarvostettu Suomessa.

Jenni S.

Helmi, kiitos ihanan ihastuneesta ja vakuuttavasta kommentista! Lupaan, että tällä palstalla puhutaan Fagerholmista vielä jatkossakin. Mullakin on tunne, että Fagerholm on aliarvostettu Suomessa, onneksi sentään tunnettu ja arvostettu muualla. 

Karoliina

Oikein jännitin tämän arviosi lukemista, mutta ihanaa, ihanaa, kun pidit kirjasta näin paljon! Tämä on yksi suursuosikeistani, vaikka muistan kirjasta aika vähän. Lukemisesta on viitisentoista vuotta, luulen. Vaikka luen kirjoja harvoin uudelleen, tämän haluan vielä lukea.

Minullahan on tuo sama Diiva-kokemus, mutta se oli ihan kauhea pettymys, koska tuli tämän jälkeen. Olin odottanut uutta Fagerholmia tosi paljon, ja sitten en päässytkään kirjaan sisään millään. En ole uskaltanut noita uudempia edes kokeilla enkä tiedä uskallanko jatkossakaan. Niin moni pitää niitä liian omituisina ja vaikeina.

Heidi (vieras) (Ei varmistettu)

Diiva oli yksi lempikirjojani, kun luin sen joskus parikymppisenä! Se oli eka lukemani Fagerholm ja Fagerholmista tuli heti yksi suosikeistani. Pidin myös Amerikkalaisesta tytöstä ja Säihkenäyttämöstä, vaikka nuo kaikki kolme ovatkin jotenkin sekoittuneet päässäni. Ihanat naiset rannalla olen lukenut myös ja siitä pidin vähiten. Ehkä pitäisi lukea Diiva ja muut uudestaan ja katsoa mitä olen niistä nykyään mieltä.

Tuo suomenruotsalaisuus on totta, jotain samaa on minustakin esim. Westön kirjoissa (joista en niin kamalasti pidä).

Olen kyllä ihan ihmeissäni, että näin monella on ollut vaikeuksia Fagerholmin kanssa. :D Minusta kirjat olivat ihania ja luin ne oikein ahmimalla!

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Komppaan Helmin kommnettia ja lisään, että lue ne mahdollisimman putkeen. Kun Fagerholmin tyyli ei ole kovin alleviivaava, mun piti todella todella kaivella muistista, että mikäs lampi tämä nyt oli ja kuka on kenen serkku. Luin Säihkänäyttämön kaksi-kolme vuotta Amerikkalaisen tytön jälkeen.

Niin ja muuten luin Ihanat naiset Turun saaristossa, kesälomalla, laiturilla. Voiko parempaa olla?

Jenni S.

Karoliina, hih, minullakin on muutama kirja, joiden arvioiden lukeminen jännittää. On hämmentävää ja aika kauheaakin, jos omaa lempikirjaa moititaab, vaikka perustellustikin.

Pitäisiköhän kehitellä Fagerholm-kimppaluku kirjapelkureille? 

Heidi, mielenkiintoista että sinulla ei ole ollut vaikeuksia Fagerholmin teosten kanssa. Miten kannustava tieto! Ja minullekin käy noin, kun lukee innolla monta saman kirjailijan teosta, ne sekoittuvat mielikuvissa.

Kati, okei, luen ne mahdollisimman putkeen. :) Tuon parempaa paikkaa Ihanille naisille en kyllä voi kuvitella, nyt talvisaaristossa ei oikein tarjennut lukea laiturilla.

Yönmusta, sileä :)

Jenni S.

Linnea, jee, jään odottamaan arviotasi!

Koko H.
Ruskeat Tytöt

Jahas! Aloin juuri lukemaan Säihkenäyttämöä kun ystävä sanoi, että Fagerholm on ainoa kirjailija, jota hän haluaa ja pystyy lukemaan. Diiva aikoinaan teki valtavan vaikutuksen, mutta sen koommin en ole kirjailijaan tarttunut. Tosin nytkin jäi hetkeksi kesken kun löysin yhden mielenkiintoisemman (siitä lisää myöhemmin), mutta kyllä nuo vielä luen kaikki!

Kiitti arviosta!

Jenni S.

Koko H, hmmm, mitäköhän ystäväsi mahtaisi sanoa tässä keskustelusta? Häntä ei selvästi pelota Fagerholmin kirjojen ääressä, onneksi ei sinuakaan. Ja toivon ettei minuakaan enää, sitten kun taas yritän. Tulevaan uutuuteen, Meri-kirjaan olen jo ihastunut jo etukäteen, se ei varmastikaan pelota!

Karoliina

Fagerholm-kimppaluku voisi tosiaan olla paikallaan. :) Laitetaanpa korvan taakse vaikkapa syksyä silmällä pitäen.

Jenni S.

Karoliina, hyvä, laitetaan! :)

Kommentoi

Ladataan...