Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

Ladataan...

 

Puhumme aviopareista, naapureista, isistä ja pojista. Tavallisista ihmisistä ja tavallisista tunteista, tavallisen elämän sattumuksista ja salaisuuksista.

Puhumme novelleista, joilla on hienot, uteliaisuuden herättävät nimet. Mitä te San Franciscossa teette?,  Niin paljon vettä niin lähellä kotia, toisaalta vain Kuume tai Lentoja.

Puhumme täsmällisestä kielestä ja tyylikkäistä lauseista, aidoista pienistä suurista asioista. Esimerkki novellin Polkupyöriä, muskeleita ja savukkeita loppupuolelta:
 

"Varmasti pidät minua vähän hassuna, isä, mutta minä olisin halunnut tuntea sinut pienenä. Siis suunnilleen yhtä vanhana kuin minä olen nyt. Mutta - en oikein osaa sanoa sitä - minulle tulee siitä niin yksinäinen olo. Aivan kuin - aivan kuin minun olisi sinua ikävä jo kun sitä ajattelenkin. Aika hassua, eikö ole? Muuten, viitsitkö jättää oven auki?"

 

Puhumme myös elokuvamaisuudesta. Nimikkonovellissa Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on jotain samaa älykköamerikkalaista kuin Woody Allenin elokuvissa. Kaksi keski-ikäistä pariskuntaa keskustelee ginilasin äärellä, onko toisen pariskunnan vaimon väkivaltainen ex tuntenut rakkautta naista kohtaan vai ollut vain riivattu hullu. Kummallakin kannalla on puoltajansa kiinnostavassa keskustelussa. Ote:

 

"Joka tapauksessa hän rakasti minua, Mel. Suo se minulle", Terri sanoi. "Muuta en pyydä. Ei hän rakastanut minua niin kuin sinä rakastat. Sitä en väitä. Mutta hän rakasti minua. Kai sinä voit sen minulle suoda - vai voitko?"

 

Puhumme minun tapauksessani kirjasta, joka on aivan käppyräinen ja kellastunut, koska ensimmäisellä lukemiskerralla olin siitä niin innostunut, että luin sitä kylvyssäkin. 

Puhumme kirjasta, joka oli laadukas, harkittu ja hyvä toisellakin lukemiskerralla. Onnekseni omistan myös toisen Raymond Carverin novellikokoelman, sitä en ole vielä lukenut. Onko kukaan lukenut Carverin runoja? Nekin kiinnostaisivat.

 

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta - kertomuksia. (Novellit ovat alun perin ilmestyneet kokoelmissa Will You Please Be Quiet, Please 1978, What We Talk About When We Talk About Love 1981, Cathedral 1983). Tammi, 1997. Suom. Raija Mattila

Share
Ladataan...

Kommentit

hdcanis (Ei varmistettu)

Jee, Carverin novelleja on luettu täälläkin, tosin on niistä jo tovi eli voisi niiden pariin taas palata. Tai sitten niitä runoja...
Kiinnostavia nimiä (tämän kirjan nimen olen ehtinyt lainaamaan muokaten jo pariinkin kertaan blogimerkintöjen otsikoksi) ja kuten sanoit, tyylikästä ja täsmällistä kieltä. Tsehovhan on se suosittu verrokkinimi, molemmilla siivuja tavallisten ihmisten elämistä tiiviillä ilmaisulla (ja molemmilla keskusteluja joissa osapuolet tuntuvat puhuvan paljon toistensa ohi...)

Hdcanis, palaa ihmeessä Carverin pariin! :)

Toisessakin omistamassani Carverin novellikokoelmassa on kiinnostavia novellin nimiä, esim. Kukaan ei sanonut mitään, Miksi te ette tanssi ja Siellä mistä minä soitan, toisaalta myös Läski ja Norsu. Carverin runoista en tiedä mitään, mutta novellien perusteella luulisi ilmaisun olevan tiivistä ja tarkkaa niissäkin.

Kirjan nimi on kyllä hyvä - ja kuuluisa, paljon lainattu ja väännelty. Oli pakko kirjoittaa nimikysymyksestä intoutuneena arvio vastausmuotoon, vaikkei se ihan aukottomasti toimi. Toisaalta, jos mulle esitettäisiin Mistä puhumme jne... kysymys, voisin vastailla yleisestikin luettelemalla tuollaisia seikkoja hyvästä kirjallisuudesta. Onhan kirjat rakkaita. :)

Tsehovia olen lukenut valitettavan vähän, mutta jotain kuitenkin. Pitäisi lukea lisää, sillä olen kyllä ollut vaikuttunut (kuulostaapa lattealta, kun kuitenkin Tsehovista on kyse). Olisin halunnut lukea uudestaan myös Bergmanin Kohtauksia eräästä avioliitosta, sillä se on jäänyt hienona ja hurjana dialogi-ihmissuhdekuvauksena mieleen ja on kiinnostava jo rakenteeltaan, mutten löytänyt kirjaa. Pitää jatkaa etsimistä. 

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Runot toimivat novellejakin paremmin!

Luru (Ei varmistettu)

Hih, jos minulta olisi kysytty, millaisia kirjoja Raymond Carver kirjoittaa, olisin vastannut että trillereitä. Paljastan täten kirjallisen sivistymättömyyteni :)

Kokoelmalla on tosiaan hieno nimi, ja hienoilta kuulostavat novellitkin. Nyt kun tiedän mistä on kyse, taidanpa etsiä käsiini!

Hauskasti kirjoitettu juttu!

Minua Carver on kiinnostanut nyt hetken, sillä nimi alkoi pompahdella esiin siellä täällä, kun googlailin suosimiani kirjailijoita ja kirjallisia tyylisuuntia. Sitten vielä huomasin, että upea elokuva Oikopolkuja perustuu Carverin kirjaan. Haluan lukea sen! Ja aion lukea, pian. :) Tämäkin kuulostaa mainiolta.

Vierailija, kiitos tiedosta ja jee, alan heti etsiä käsiini Carverin runoja! Olenkin juuri tänään menossa kirjastoon.

Luru, hih, nyt olet sitten sivistynyt! Kieltämättä Raymond Carver kuulostaa aika tyypilliseltä jännityskirjailijan nimeltä. :)

Karoliina, kiitos! Toivottavasti luet Oikopolkuja pian, haluan lukea arviosi. Ja luulen tämän yhden kokoelman perusteella, että Carverin kaikki tekstit ovat kiinnostavia ja laadukkaita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ettei Lurulta olisi mennyt Raymond Carver ja Raymond Chandler sekaisin? Itselläni on ainakin joskus meinannut mennä...

Innostuin Carverista jo verrattain nuorena: tilastoni kertovat, että luin Short Cuts- ja Will You Please Be Quiet, Please? -kirjat kesällä 1998. Tämän rakkauskirjan luin kymmenen vuotta myöhemmin. Hienoja tarinoita! Nykyään tekee aika harvoin mieli lukea novelleja, mutta näihin voisi kyllä palata koska tahansa.

Vierailija (Ei varmistettu)

(Edellisen kirjoitti Pekka.)

ketjukolaaja (Ei varmistettu)

Luin minä niitä Carverin runoja tuossa tammikuussa. Kokoelman nimi on Rivi riviltä, lyönti lyönniltä. Ihan oukkelidoukkeli-runoja. Siinä kokoelman loppuosassa on sellaiset eniten minua koskettaneet runot, varsinkin Myöhäinen katkelma, Late Fragment, jonka voi netistä lukea.

Itse asiassa tuo mainittu Oikopolkuja-elokuva tulikin leffakanavalta hiljattain ja katselin sen vaimon seurassa. Kesti varmaan kolme tuntia. Siis se elokuva. Ja vaimo sanoi aamulla, että vieläkin kuuluu päässä se elokuvan musiikki. Oikopolkuja on rakenneltu yhdistelemällä eri novelleja toisiinsa leikkaa-liimaa -periaatteella, niin että täysin erillisten novellien hahmot seikkailevat kuin jossain yhtenäisessä tarinassa. Olisin mieluummin tykännyt rehdistä episodielokuvasta. Nyt tulos muistuttaa Magnolia-elokuvaa.

Joskus kuulin sanottavan, että Carver kertoo tarinoissaan ainoastaan sen olennaisen ja jättää loput kertomatta. Minä sanoisin niinpäin että hän luo ainoastaan puitteet ja jättää olennaisen (tarkoituksella) kertomatta.

Pekka, täytyy todeta kuten juuri totesin Yiyun Lin novellikokoelman keskustelussa: tiedän novelliongelman, mutta jos teos on hyvä ja ehyt monesta tarinasta huolimatta, novellien lyhyys ei haittaa. Ei tässäkään teoksessa, vaikka toki Carveria lukisi mielellään pidemmältikin.

Heh, Chandler voi hyvinkin olla syypää Carverin sijoittamiseen väärään genreen!

Ketjukolaaja, minäkin olen (elokuvissakin) selkeämmän kerronnan ystävä, mutta kun nyt kuvailit Oikopolkuja-elokuvaa noinkin tarkasti, tekisi mieli tutustua siihenkin mahdollisimman pian. Ja oukkelidoukkelirunoihin pitää ehdottomasti tutustua.:) 

Hienosti luonnehdittu Carverin tyyliä, juuri tuollaista se tuntuu olevan!

Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com (Ei varmistettu)

Carver on ihana! Sekä runot, että novellit! Olen kirjottanut miehestä parikin kertaa blogiini. Carver kirjoittaa myös TODELLA hienosti kirjoittamisesta, muistaakseni juuri tuossa "Rivi riviltä, lyönti lyönniltä" -kirjassa. Siitä kuinka jokaisen kirjailijat täytyy luoda oma maailmansa.

Tässä pari omaa suosikkiani Carverin runoista:

M Y Ö H Ä I N E N K A T K E L M A
Ja saitko tältä elämältä
mitä halusit, kaiken jälkeen?
Sain.
Ja mitä halusitkaan?
Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
rakastetuksi tässä maailmassa.

"Rain"

Woke up this morning with
a terrific urge to lie in bed all day
and read. Fought against it for a minute.

Then looked out the window at the rain.
And gave over. Put myself entirely
in the keep of the rainy morning.

Would I live my life over again?
Make the same unforgivable mistakes?
Yes, given half a chance. Yes.

Reeta Karoliina, kiitos kiitos kiitos! Hienoa, runoesimerkkejä. Ja selvästi käyttörunoutta, siis sellaista jonka ymmärtää ja jonka tunnelman tavoittaa jopa englannin kielelellä. Jee! :) En mennytkään eilen kirjastoon, mutta jos ja kun menen, niin pitää etsiä noita runoja...

Pitääpä myös googailla Carveria jossain vaiheessa ja katsoa, mitä muut ovat hänestä bloggailleet tai muuten kirjoittaneet. Ihana tietää, että faneja ja kirjoittajia riittää. :)

Kommentoi

Ladataan...