Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta

mistapuhummekunpuhummerakkaudesta.jpg

 

Puhumme aviopareista, naapureista, isistä ja pojista. Tavallisista ihmisistä ja tavallisista tunteista, tavallisen elämän sattumuksista ja salaisuuksista.

Puhumme novelleista, joilla on hienot, uteliaisuuden herättävät nimet. Mitä te San Franciscossa teette?,  Niin paljon vettä niin lähellä kotia, toisaalta vain Kuume tai Lentoja.

Puhumme täsmällisestä kielestä ja tyylikkäistä lauseista, aidoista pienistä suurista asioista. Esimerkki novellin Polkupyöriä, muskeleita ja savukkeita loppupuolelta:
 

”Varmasti pidät minua vähän hassuna, isä, mutta minä olisin halunnut tuntea sinut pienenä. Siis suunnilleen yhtä vanhana kuin minä olen nyt. Mutta – en oikein osaa sanoa sitä – minulle tulee siitä niin yksinäinen olo. Aivan kuin – aivan kuin minun olisi sinua ikävä jo kun sitä ajattelenkin. Aika hassua, eikö ole? Muuten, viitsitkö jättää oven auki?”

 

Puhumme myös elokuvamaisuudesta. Nimikkonovellissa Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta on jotain samaa älykköamerikkalaista kuin Woody Allenin elokuvissa. Kaksi keski-ikäistä pariskuntaa keskustelee ginilasin äärellä, onko toisen pariskunnan vaimon väkivaltainen ex tuntenut rakkautta naista kohtaan vai ollut vain riivattu hullu. Kummallakin kannalla on puoltajansa kiinnostavassa keskustelussa. Ote:

 

”Joka tapauksessa hän rakasti minua, Mel. Suo se minulle”, Terri sanoi. ”Muuta en pyydä. Ei hän rakastanut minua niin kuin sinä rakastat. Sitä en väitä. Mutta hän rakasti minua. Kai sinä voit sen minulle suoda – vai voitko?”

 

Puhumme minun tapauksessani kirjasta, joka on aivan käppyräinen ja kellastunut, koska ensimmäisellä lukemiskerralla olin siitä niin innostunut, että luin sitä kylvyssäkin. 

Puhumme kirjasta, joka oli laadukas, harkittu ja hyvä toisellakin lukemiskerralla. Onnekseni omistan myös toisen Raymond Carverin novellikokoelman, sitä en ole vielä lukenut. Onko kukaan lukenut Carverin runoja? Nekin kiinnostaisivat.

 

Raymond Carver: Mistä puhumme kun puhumme rakkaudesta – kertomuksia. (Novellit ovat alun perin ilmestyneet kokoelmissa Will You Please Be Quiet, Please 1978, What We Talk About When We Talk About Love 1981, Cathedral 1983). Tammi, 1997. Suom. Raija Mattila

Kommentit (12)
  1. Reeta Karoliina, kiitos kiitos kiitos! Hienoa, runoesimerkkejä. Ja selvästi käyttörunoutta, siis sellaista jonka ymmärtää ja jonka tunnelman tavoittaa jopa englannin kielelellä. Jee! 🙂 En mennytkään eilen kirjastoon, mutta jos ja kun menen, niin pitää etsiä noita runoja…

    Pitääpä myös googailla Carveria jossain vaiheessa ja katsoa, mitä muut ovat hänestä bloggailleet tai muuten kirjoittaneet. Ihana tietää, että faneja ja kirjoittajia riittää. 🙂

  2. Reeta Karoliina, http://kertomusjatkuu.com
    6.3.2012, 20:43

    Carver on ihana! Sekä runot, että novellit! Olen kirjottanut miehestä parikin kertaa blogiini. Carver kirjoittaa myös TODELLA hienosti kirjoittamisesta, muistaakseni juuri tuossa ”Rivi riviltä, lyönti lyönniltä” -kirjassa. Siitä kuinka jokaisen kirjailijat täytyy luoda oma maailmansa.

    Tässä pari omaa suosikkiani Carverin runoista:

    M Y Ö H Ä I N E N K A T K E L M A
    Ja saitko tältä elämältä
    mitä halusit, kaiken jälkeen?
    Sain.
    Ja mitä halusitkaan?
    Kutsua itseäni rakastetuksi, tuntea itseni
    rakastetuksi tässä maailmassa.

    ”Rain”

    Woke up this morning with
    a terrific urge to lie in bed all day
    and read. Fought against it for a minute.

    Then looked out the window at the rain.
    And gave over. Put myself entirely
    in the keep of the rainy morning.

    Would I live my life over again?
    Make the same unforgivable mistakes?
    Yes, given half a chance. Yes.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *