Venla Hiidensalo: Mediahuora

Ladataan...

 

Facebook-status: 
Jenni S. tutustui Mediahuoraan!
 

Venla Hiidensalon esikoisteos Mediahuora on ajan hermolla. Jokainen luku alkaa kirjan päähenkilön, toimittaja Maria Vartiaisen Facebook-päivityksellä. Romaanin teemat ovat kiinnostavia: toimittajan työ, median ja maailman muuttuminen, mielenterveys, pätkätyö, yksinhuoltajuus.

Näistä kaikista koostuu Maria Vartiaisen, vaikutusvaltaiseen Lehteen kirjoittavan free-toimittajan, elämä, joka muuttuu sivu sivulta yhä kummallisemmaksi. Maria on ajautunut kierteeseen, jossa Lehdelle ei sanota ei, vaikka oma lapsi katoaisi, joutuisi myymään ystävänsä tarinan medialle ja silloinkin kun ei niin tekisi, tietäisi, että totuudenmukaisesti kerrottua tarinaa muokataan lehdessä, koska vain kohu-uutiset myyvät. Kohusta seuraa kohellusta, kirjan loppua kohti yhä kiihtyvässä määrin.

Tällainen on päällimmäinen muistikuvani Mediahuorasta. Valitettavasti se ei ole sen syvällisempi tai erikoisempi, sillä odotin kirjalta paljon.

Venla Hiidensalo kertoi alkuvuodesta Otavan lehdistötilaisuudessa, että hän oli alun perin kirjoittamassa toista kirjaa, kun Mediahuora alkoi syntyä vähän kuin itsestään. Hiidensalo on itsekin vapaa toimittaja, ja hänestä oli hauskaa ja kiinnostavaa kirjoittaa tästä ajasta ja toimittajan työstä. Kirjailija sanoi ensin mielestään liioitelleensa, kun hän mm. lähetti päähenkilönsä vanhainkotiin, jossa vanhuksia hoitivat ihmisten sijasta robotit. 

Mutta jokin muuttui kirjan kirjoittamisen aikana. Maailma tuli yhä oudommaksi ja esimerkiksi juuri tuo robottiasia uutisoitiin totena. Hiidensalo kuitenkin vakuutti pressitilaisuudessa, että kirja on hurjista teemoistaan huolimatta hauska.

No. Teemat olivat kyllä kieltämättä hurjia ja lisäksi kiinnostavia ja tärkeitä. Mutta ehkä niitä oli liikaa? Ja kirjan tyyli olisi ollut saanut olla asteen purevampi, niin sanoma olisi tullut pisteliäämmin ja purevammin esille. Nyt Hiidensalo kirjoitti hauskasti ja sujuvasti, oikein luettavasti, mutta ei niin hätkähdyttävästi ja vakuuttavasti kuin olisin toivonut.

Minusta jo median toiminnassa ja toimittajan työssä olisi ollut ainesta kirjaksi. Kaikki toimittajat eivät onneksi elä kohu-uutisista, mutta omat kommervenkkinsa niiden nk. neutraalien ja asiallistenkin artikkelien kirjoittamisessa.  Toisaalta jo pätkä- tai muuten epätyypillisistä työsuhteista voisi saada kantaa ottavan ja merkittävän tarinan.

Vaan ei. Lisäksi kirjaan oli pitänyt ympätä lastenkasvatusta, yksinhuoltajuutta ja mielenterveysongelmia. Ymmärrän, että kun kierre alkaa, niin kaikki liittyy kaikkeen, mutta nyt monet teemat mielestäni kilpailivat keskenään. Vaikka loppu sitoikin eri aiheet lopulta hyvin yhteen, ehdin jo puolivälissä kirjaa valittaa ystävälle, miksi kirjan pitää kertoa äitiydestäkin, kun jo Maria Vartiaisen ammattialassa riittäisi spekuloitavaa.

Hesarin arviossa Antti Majander lähestyy teosta arvatenkin minua enemmän toimittajan työtä tarkastellen. Majander päätyy luonnehtimaan Mediahuoraa "tosipohjaiseksi kauhusaduksi, joka uhkaa tuupertua toisteisen aineistonsa runsauteen".

Aika samoilla linjoilla siis ollaan. Purnauksesta huolimatta löysin kirjasta jotain piristävää ja lupaavaakin. Siis, ainakin jos Hiidensalo tarttuu edelleen ajankohtaisiin aiheisiin:

Facebook-status:
Jenni S. lupaa lukea Venla Hiidensalon seuraavankin romaanin!

 

Tekstinäyte s.  364-365:

Toimituksessa oli askarreltu leikkaamalla ja liimaamalla Marian elämäntarinoita. Jokaisella lehdellä oli oma versionsa. Sankariyksinhuoltajan tie. Kadonneen pojan äiti uutiskatastrofin keskellä. Lukijat tukevat Maria Vartiaista. Lue kadonneen pojan äidin kootut huumereportaasit.
Joku oli jopa keksinyt haastatella Jonnaa.
Ystävätär Jonna: Maria Vartiainen on itsekäs uraäiti.
Otsikko oli Jonnan kosto, mutta Maria oli siihen tyytyväinen. Se toi hänen julkisuuskuvaansa asianmukaisen särön.

 

Venla Hiidensalo: Mediahuora. Otava, 2012. Kansi: Kirsti Maula

Kustantamon kirjaesittely

Share
Ladataan...

Kommentit

Au naturel

No niin, kiitos Jenni! Tätä jo tiesinkin odottaa, arviotasi siis. 

Sääli ettei Mediahuora ole kiinnostavista teemoistaan huolimatta ihan napakymppi - mutta aion silti sen lukea heti kun se sattuu sopivasti käsiini.

No Sex and the City

Minun lukukokemukseni osui aika yhteen omasi kanssa - kirja vyörytti päälle niin pirusti, että kaikki teema tuntuivat puolittain hautautuvan sen sotkun alle. Vähempikin olisi ehkä riittänyt. Ja itse olisin tykännyt lukea enemmän freelanceriudesta ja esimerkiksi noista tapetilla olleista avustajasopimuksista.

Lisäksi on sanottava, että en kertakaikkiaan voi sietää näitä suomalaisessa (nyky?)kirjallisuudessa jatkuvasti viljeltyjä kuvauksia siitä, miten ihminen vähitellen sekoaa. Ne saavat minulta karvat pystyyn, eivätkä edes mitenkään hyvällä tavalla. Ärsyttävät vain, sellainen sekava semi-runollinen hapatus joka jotenkin merkkaa päähenkilön mielenterveyden synkkää pyörrettä ja sen jyrkkää syöksyä alaspäin, harmaiden varisten lentäessä....

Yhh.

Kiitos Iisa! Ihan napakymppi ei tosiaan ollut, mutta ei mitenkään mahdotonkaan, koska teemat olivat kiinnostavia ja teksti sujuvaa. Pientä karsimista ja särmikkyyttä olisi saanut olla.

Jemina, ahaa, kiinnostavaa kuulla, että olit jokseenkin samaa mieltä! (Et ole vissiin käsitellyt kirjaa palstallasi?) Freelancerius ja avustajasopimukset tai laajemmin mediayritykset ja median toiminta koskettavat ja kiinnostavat niin monia, että olisi tosiaan luullut, että vain niistäkin olisi riittänyt juttua.

Minuakin jäi häiritsemään sekoaminen. Tavallaan ymmärrettävää, tavallaan tosi ärsyttävää. Eivät kaikki kuitenkaan joudu yhdestä tai kahdestakaan vaikeudesta vaikeus- ja sekoamiskierteeseen tai toisaalta esim. masentuneena tai "seonneena" mitenkään totaalisesti sotke elämäänsä. Ymmärrän, että kirjan päähenkilön kautta kärjistettiin asioita, mutta olisin kaivannut vähän riuskempaa otetta, että kirja olisi tuntunut kunnon satiirilta, nyt päähenkilö tuntui mekkoineen välillä paikoin surkuhupaisalta chick-lit-hahmolta. 

Mutta, luulen että kirja kuluu ainakin toimittajien käsissä! Ja tosiaan, voisin lukea Hiidensaloa enemmänkin.

Sugar & Pepper

Kiinnostavaa lukea arvio tästä kirjasta. Olen silmäillyt muutamaa muutakin, en muista mitä, ja sain samankaltaisen vaikutelman. Liikoja ei kannata ilmeisesti odotella, mutta alalla työskentelevänä nämä mediatarinat kiinnostavat.

Mahtaako tämä muistuttaa Pauliina Suden Nostalgiaa, jos joku tietää kirjan...? Siinäkin nainen, freelancer, painii kohtuuttoman freesopimuksen ja yleisesti vaikean työtilanteen kanssa jne. Ja toki tässäkin kirjassa on tuota sekoamista. Kirjasta jäi vähän hämärä olo. Mm. Hesari ja Keskisuomalainen ovat arvioineet Nostalgian.

Sucrin, kiitos kommentista! En tunne Pauliina Suden kirjaa, mutta ainakin perusidea kuulostaa melko samankaltaiselta. Mediahuorasta ei jäänyt erityisen hämärä olo, koska kerronta oli selkeää, mutta epämääräisen ärtynyt olo: lisää mediakriittistä otetta, kiitos! Vähemmän sekoilua, kiitos!

Salla

Tämä kiinnostaa minuakin! Meinaan kyllä lukea, kun tuli PEKKin jäsenkirjana. Kunhan sinne asti vaan taas ehtii... mistä näitä lukupinoja oikein tulee?

Sallan lukupäiväkirja, ja minua kiinnostaa, mitä sinä tästä kirjasta sanot! :) Minäkin sain kirjan Pienen esikoiskirjakerhon kautta, hyvä valinta kerholta taas.

Tulin nyt lukemaan juttuja ja kommentoimaan kun sain luettua ja postauksen purkkiin... Minulta tämä kirja sai karvat pystyyn ihan totaalisesti. Sain suorastaan itkupotkuraivarin. Hauska lukea siis rauhallinen analyysisi tästä!

Tuosta teemojen moninaisuudesta olen samaa mieltä. Se hajotti. Mutta hyvin kirjoitettua tekstiä sinänsä, en vain voinut sietää päähenkilöä ollenkaan.

 

Booksy, mahtavaa! Aioin heti kommenttisi nähtyäni tulla katsomaan, millaisia ovat verbaaliset itkupotkuraivarit, mutta postaus ei ollut vielä päivittynyt blogiisi?! Tulen myöhemmin uudestaan.

Kirja oli tosiaan hyvin kirjoitettu, sitä ei käy kieltäminen!

Jenni, olen tällainen pihtaava ajastelija ;-)  Kun ei viikolla kerkiä kirjoittaa, pitää purkaa sydämensä viikonloppuisin ja purkittaa myöhemmiksi puuskauksiksi. Blogi elää siis kurjasti aina 3-6 päivää jäljessä, paitsi kuun lopussa, jolloin yritän saada itseni kiinni.

Mediahuorasta räksytän keskiviikkona, tule sitten kurkkimaan :D

 

Ok, hyvää kannattaa odottaa! :) Ajastaminen olisi kätevää - jos joskus pääsisi tilanteeseen, että on juttuja varastossa. Mulla ei ole, tämä on kädestä suuhun -palsta. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Salla

Minäkin sain juuri luettua ja blogattua! (Ajastus olisi kätevää mutten aina malta odottaa julkaisun kanssa...)

Tykkäsin kyllä kovasti, minuun tämä osui!

Sallan lukupäiväkirja, hyvä että joku myös kehuu kirjaa vilpittömästi. Ja vaikka olisi toteutuksesta mitä mieltä, kirjassa on tärkeitä aiheita, hyvä että niistä puhutaan!

Kommentoi

Ladataan...