Ladataan...
Kriselda

 

Tiedättekö sen ihmeellisyyden, mitä erilaiset tuoksut meissä aiheuttaa? Kaikki lähti siitä, kun etsin itselleni uutta parfyymia. Käytin rakasta Chloén tuoksua lukiosta asti, enkä tässä viimeisinä vuosina enää tiennyt miltä se tuoksuu. Olen jo jonkin aikaa etsinyt itselleni uutta tuoksua, mutta homma ei ole ollut ihan niin yksinkertaista. Olen aina pitänyt kukkaisista hajuista, mutta halusin tällä kertaa vähän mausteisemmalla ja lämpimällä vivahteella olevan tuoksun.

 

Kävin luonnonkosmetiikkaan erikoistuneessa Joliessa ihan muissa asioissa, kunnes muistin, että Sugarin Sylvia vinkkasi kyseisen liikkeen ihanasta tuoksuvalikoimasta. Jäin kauppaan tuoksuttelemaan erilaisia parfyymeja ja helppoahan se sitten lopulta oli: eniten minuun vetosi Abel-merkin Golden Neroli, joka on kaikessa luomavuudessaan elegantti ja lämmin tuoksu. 

Sinä päivänä kotiutin myös toisen ihanuuden: Isla Apothearyn Nerolin tuoksuisen vartaloöljyn. Tosin öljy oli lahjapakkauksessa, enkä tiennyt paketin sisällöstä sen tarekmmin.

Jotenkin poikkeuksellisesti unohdin koko vartaloöljyn moneksi päiväksi, kunnes käyttämäni öljy pääsi loppumaan. En voinut uskoa sitä, että paketista paljastui toinen neroli! Isla Apothecaryn vartaloöljy oli rakkautta ensinuuhkaisulla! Voitte kuvitella, että läträsin sitä kaikkialle ja tällä hetkellä kylpytakkini on täysin sen tuoksuinen. Täytyy vaan toivoa, että kummatkin toimivat yhtä hyvin omalla ihollani. 

Ihon ph-arvo vaikuttaa siihen, millainen tuoksusta lopulta tulee. Ei siis koskaan saisi tuomita tuoksua ensimmäisen kokeilun perusteella!

 

 

Neroliöljy on peräisin appelsiininkukasta, eli tuoksuna se on hieman sitruksinen, kukkainen, mutta kuitenkin lämmin. Tuoksuilla on valtava vaikutus mielialaamme, sillä ne vaikuttavat limbiseen järjestelmäämme herätellen muistoja ja tunteita. Aromaterapeuttisessa mielessä neroli rauhoittaa, lievittää pahaa oloa ja tasapainottaa hormoneja! Hello täydellisyys. Ei mikään ihme, että tuoksu on vetänyt minua puoleensa.

Nerolilla on myös myönteisiä vaikutuksia ihonhoidossa ja sitä suositellaan käytettäväksi sekä arpien että venymisjälkien hoitoon. Lisäksi se hidastaa ihon vanhenemista pitäen ihon kimmoisana. Tästä olen vielä vähän skeptinen, mutta öljyillä (etenkin eteerisillä öljyillä) on harvemmin mitään haittavaikutuksia. Täytyy muistaa, että se mitä laitamme ihollemme imeytyy verenkiertoomme, joten ei kannata mitä tahansa kuraa läträillä litratolkulla.

 

 

Lopuksi vielä mystisestä pikkupullosta: Sugar järjesti viime viikolla tilaisuuden, jossa Frantsila oli mukana ja saimme illan aikana sekoitella eteerisistä öljyistä omat tuoksumme. Arvanette, etten innostuksestani meinannut pysyä housuissani! Mikäs sen parempi workshop tällaiselle hajupoliisille/oman elämänsä aromaterapeutille?!

Omasta tuoksusta löytyy sydäntuoksun nerolin lisäksi, mausteista frankincenseä, viettelevää ylang ylangia ja stressiä tasoittavaa bergamottia. Tuoksusta tuli vähintäänkin yhtä erikoinen kuin tämä tyttö tässä, mutta iholla se muuttui lempeäksi - kukkaisen lämpimäksi, juuri sellaiseksi mitä toivoinkin. Neroli on nyt tullut jäädäkseen.

 

 

P.S. Frantsila avaa joulukuun puolivälissä Aroma Therapeutic Parfum Cabinet -pop upin TRE:hen, jossa voi sekoitella omia öljytuoksuja! Löydätte minut takuuvarmasti sieltä sekoittelemassa lisää hyvänmielen tuoksuja!

 

 

Kuva minusta: Mona Salminen
Lautanen: Guzzini/Decanter.fi

 

Lue myös:
Must-have: Aroma diffuuseri
Energiaa Aromaterapialla

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

 

 

 

Share

Ladataan...
Kriselda

 

 

Kirjoittelin vuosi sitten perfektionismista ja siitä, kuinka uuvuttavaa on olla itsensä vihollinen. Myötätunto itseään kohtaan on ollut tämän vuoden merkittävin teema ja oh boy, ovat nämä viimeiset 12 kuukautta olleet yksi helvetillinen matka itsensä ruoskimisesta myötätuntoisempaan ajatteluun.

 

Haaveilu ja suunnittelu ovat ihania asioita, ja liian moni meistä käyttää aivan kohtuuttoman paljon aikaa niihin. Oli se sitten muutto ulkomaille, josta on haaveillut pitkään tai jotain ihan tavallisia arkisia asioita, kuten illallisen suunnittelua. Tavoittelemme aina täydellistä lopputulosta, vaikka emme voi ikinä tietää mitä elämä tuo tullessaan.

 

 

Tuhlaamme aivan valtavan määrän energiaa asioiden ylianalysoimiseen. Enkä nyt väitä, etteikö suunnitelmallisuus olisi tärkeää. Todellakin on. Täytyy olla (henkisesti ja fyysisesti) varustautunut siihen, että mitä vaan voi tulla vastaan. Et saanutkaan viisumia maahan, johon halusit muuttaa tai avokadot ovat kaupasta loppu, vaikka suunnittelit tekeväsi avokadopastaa. Elämällä on tapana yllättää ja suuntaa pitää osata muuttaa, kun tarve vaatii.

Ylpeydellä ei pötki pitkälle, ellei ole valmis oppimaan ja kehittymään matkan varrella. Monet eivät kehtaa myöntää, että homma ei nyt mennytkään ihan putkeen. Juuri silloin ollaan siinä kriittisessä pisteessä, jossa oma asenne ratkaisee. Empatia itseään kohtaan on vapauttavaa. Nyt kävi näin. Jatketaan matkaa.

 

yes girlin perustaminen on samalla ollut yksi elämäni parhaimmista ja kamalammista päätöksistä. Elän joka päivä mukavauusalueeni ulkopuolella ja aina välillä pohdimme Petran kanssa, että mihin me oikein olemme ryhtyneet...

Emme olleet kumpikaan valmiita sivuston pyörittämiseen, saati sitten videotuotantoon. Vaikka sivusto on ollut vasta kaksi kuukautta pystyssä, niin suunnittelimme sitä monta kuukautta. Ja onneksi aloitimme ennen kuin motivaatio siihen olisi loppunut, sillä tässä tekemällä on ollut pakko tehdä hienosäätöjä ja mukautua. Toki meillä on tavoitteita yes girlille, mutta emme voi varmasti tietää mihin suuntaan se kehittyy. Täydellistä lopputulosta on haastava ennakoida. Sitä paitsi se olisi tylsää? Avoimella mielellä voi saavuttaa sellaisia asioita, joista ei olisi edes koskaan edes osannut unelmoida!

 


 

 

Elisa kirjoitti kahden minuutin säännöstä: jos jonkun asian tekemiseen menee maksimissaan kaksi minuuttia, niin se kannattaa tehdä heti. Tuohan on aivan loistava sääntö, sillä emme edes pysty keskittymään tuon pidempään yhteen asiaan kerralla. 

Mitä kauemmin vatvomme jotain asiaa, sitä kauemmin olemme jumissa. Täydellisyyden tavoittelu vie mielekkyyden kaikesta, jolloin lopulta saatat luovuttaa asian suhteen, eikä minkäänlaista lopputulosta koskaan synny, jos ei ikinä aloita.

 

 

 

KUVAT: Julia Toivola
Takki: Vero Moda
Pusero: Acne Studios
Housut: Dante6/Dots
Hattu: Tebian
Kengät: Tamaris
 
Lue myös:
Kun mikään ei riitä
9 asiaa ennen aamuyhdeksää

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST
Share
Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Jouluarvonta on käynyt kuumana ja siitä inspiroituneena halusin vielä kirjottaa kaiken mitä tiedän mohairista. En tiedä kaikkea, mutta jotain on tässä matkan varrella jäänyt käteen. Materiaalina se on ylellinen, pehmoinen ja super lämmin. Todella spessu, jos minulta kysytään!

 

Mohairvilla keritään angoravuohesta ja sitä ei pidä sekoittaa angoraan, joka taas tulee kaneista. Mohairkuitu on pitkää (20-30cm) ja silkinomaista, eli toisin sanoen vahvaa ja pehmeää. Balmuirin kid mohair keritään vuohen ensivillasta, jolloin se on pehmeimmillään, eikä kutita. Materiaalina sitä on helppo värjätä, kuten monia luonnonmateriaaleja. Se kestää hyvin kulutusta ja se on huomattavasti sileämpää, kuin muut villat. Poikkeuksena vanhemmista vuohista kerätyt villat, joista valmistetaan lähinnä mattoja.

 

 

Mohairin hoito

 

Sivuutin edellisessä postauksessa, että monet pelästyvät sitä, kun mohair päästää karvaa. Tämä on täysin luonnollista, kun langan kuidut ovat eri pituisia. Tämä kannattaa huomioida, jos on kovin herkkä irtokarvoille. Mutta, sitä ei kannata kuitenkaan pelätä, koska ns. karvanlähtö loppuu, kun ylijäämä kuidut tippuvat pois. Tähän auttaa tuotteen käyttö, tuuletus ja harjaus:

Kannattaa aina varmistaa tuotteen materiaali- ja pesulapusta huolto-ohjeet ja huomioida, mitä muut materiaalit vaativat. Aika pitkälle pääsee pelkällä tuuletuksella, sillä villat hylkivät likaa ja huoltavat itse itsensä. Mohairia ei suositella pestäväksi kuin kemiallisessa pesussa, mutta riippuen tuotteessa jotkut neulokset voidaan pestä hieno- tai villapesussa, kunhan muistaa villapesuaineen! Jos mohairtuotteen voi pestä, niin se pesun jälkeen se kääritään pyyhkeeseen, josta puristetaan ylimääräiset vedet pois. Villatuotteet pitää aina tasokuivata, eli levitetään vaakatasoon tasaiselle alustalle kuivumaan.

Mohairharjan (kuvassa) kanssa kannattaa olla varuillaan, sillä materiaalipitoisuudet vaihtelevat tuotteissa, eikä kaikki mohairneulokset välttämättä siedä harjausta. Tämä esimerkiksi silloin, jos mohairia on tuotteessa loppujen lopuksi todella vähän, vaikka sitä mainostetaan mohairtuotteena. Tarkkana siis sen materiaalilapun kanssa! Balmuirin mohairharja on suunniteltu kid mohair –tuotteille ja on turvallinen, kun sitä käyttää oikein. Neulos laitetaan tasaiselle alustalle ja harjataan hellävaraisin yhdensuuntaisin vedoin neuloksen pitkittäissuuntaisesti. Ei siis koskaan sivuttain ja edestakaisin. Harjaus toimii samalla tavalla kuin omien hiusten harjaus: palauttaa kuidut salonkikelpoisiksi. Hyvin huollettuna laadukkaat tuotteet kestää ja ovat aina uudenveroiset.

 

Monia juttuja jäi varmasti sanomatta, eli jos sinulla on jotain vinkkejä mohairin hoitoon, niin kuulisin ne mielelläni! Vaatenötti-Kriselda rakastaa kaikkea tällaista nippelititetoa.

 

P.S. Vielä on aikaa osallistua jouluarvontaan, jossa arvon yhden vapaavalintaisen Balmuir Kid Mohair –huivin sekä mohairharjan!  

 

Lue myös:
Must-have: Villakampa
Satoi tai paistoi

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST
Share

Pages